Aulis Rytkönen jätti ranskalaiseen jalkapalloon 1950-luvulla niin syvän jäljen, ettei se ole kadonnut vieläkään.
Vuonna 1952 eteläranskalaisen Toulouse FC:n harjoituksiin ilmestyi uusi pelaaja kaukaa pohjoisesta. Ranskalaisten pelitovereiden puheessa miehen nimi ääntyi muodossa ”Olis” ja kotimaa oli ”Finlande”.
Aulis Rytkönen oli Toulouseen muuttaessaan edelläkävijä. Hän ei ollut ensimmäinen suomalaispelaaja ulkomailla, mutta hänestä tuli ensimmäinen merkittävän ammattilaisuran tehnyt suomalaispelaaja. Palloliitto oli jo kertaalleen estänyt Rytkösen siirron Ranskaan, mutta nyt uranuurtajaa ei estänyt mikään.
Pettymään joutui myös Atlético Madrid, jonka kirje tavoitti Suomen vasta, kun Rytkönen oli jo kirjoittanut sopimuksen Toulousen kanssa. Kuopion Palloseuran kasvatille siirto ranskalaisille pelikentille oli suuri elämänmuutos, vaikka vaimo mukaan lähtikin.
Yli 60 vuotta myöhemmin Rytkösen pitkäaikainen ystävä, nykyisin 82-vuotias Richard Boucher, selailee kuva-albumia kotonaan Toulousen Pont des Demoisellesissa ja muistelee, että Rytkönen sopeutui uuteen elinympäristöönsä hyvin. Vuonna 1953 Toulouseen siirtynyt Boucher myös soittaa ystävälleen Espooseen valokuva-albumia selatessaan.
”Ei hän ollut lainkaan haikealla mielin, hän viihtyi hyvin Toulousessa. Talvi ei ainakaan ollut liian kylmä, ja perhekin tuli mukana Ranskaan. Hän oppi ranskan kielen uskoakseni täällä, vain aluksi apuna oli suomalainen tulkki”, Boucher muistelee.
Rytkösen saapuessa Toulouse FC pelasi Ranskan kakkosdivisioonaa ja tavoitteli sarjanousua. Ylimmälle sarjatasolle kipuaminen onnistuikin, osin Rytkösen tekemän ratkaisevan maalin ansiosta. Rytkönen ei ollut Toulouse FC:n ensimmäinen ulkomaalaispelaaja. Joukkueessa pelasi jo hänen saapuessaan ruotsalainen Bror Mellberg, ja vuonna 1953 Toulousen riveihin siirtyi Mellbergin maanmies Yngve Brodd.
”Aulis sopeutui hyvin ranskalaiseen pelityyliin, vaikka se ei varmasti ollut samanlainen kuin suomalainen. Hän sai heti hyvän pelaajan maineen näytettyään poikkeuksellisia tekniikkaa, hän todella uskalsi pelata. Toulouselainen yleisö otti hänet avosylin vastaan”, Boucher kuvailee.
Boucher kehuu ystäväänsä teknisesti hyvin taitavaksi ja jopa nerokkaaksi pelaajaksi. ”Aulis oli oikea taikuri, hänellä oli erityinen taito ottaa pallo haltuun. Ja hän oli yhtä näppärä käsistään kuin jaloistaan.”
Boucher’n mukaan Rytkönen ei ollut yksilökeskeinen pelaaja, vaan erittäin yhteistyökykyinen pelinrakentaja. Myös Toulouse käytti 1950-luvulla jalkapallomaailmaa hallinnutta WM-pelitapaa. Rytkönen johti joukkueensa peliä vasempana välihyökkääjänä, silloisella kymppipaikalla. Boucher pelasi vasempana puolustajana, joten hänen tehtävänään oli toimittaa pallo Rytköselle.
”Hän oli organisaattori, joka johti peliä, siis keskeisessä roolissa. Toisten oli pakko seurata Aulista, hänen ei tarvinnut näyttää merkkejä. Aulis oli nero, eikä hän tarvinnut enempää harjoittelua kohentaakseen taitojaan. Hänen tekniikkansa oli vailla vertaistaan. Auliksella oli hyvä pelisilmä ja hän näki kauas. Hän hoksasi pelin idean. Jos oli kolme pelaajaa, hän tiesi kenelle syöttää”, toulouselainen muistelee.
Toinen Rytkösen pelitoveri, vuonna 1957 Toulouse FC:n riveihin liittynyt Pierre Dorsini kuvailee niin ikään Rytköstä ”suureksi taituriksi” ja ”strategiksi”.
”Hän oli loistava pelaaja, en ole urallani tuntenut toista parempaa. Hän ei ollut roteva rakenteeltaan, mutta korvasi sen tekniikalla. Kun Aulikselle syötti pallon, hän teki loput”, Dorsini kertoo.
Kausi 1953–54 alkoi Toulouse FC:n ja Rytkösen kannalta hienosti, voitolla puolustavaa mestaria OGC Niceä vastaan. Vastustajan vaihtopenkillä Rytkösen näytöstä seurasi 20-vuotias superlupaus Just Fontaine, joka oli juuri värvätty isolla kohulla marokkolaisesta USM Casablancasta.
”Minulla on huonot muistot siitä ottelusta. Rytkönen oli häikäisevä pelaaja paikallaan. Hän ei tyytynyt vain tekemään maaleja vaan oli myös erittäin älykäs irtiotoissa”, Fontaine suitsuttaa.
Rytkösen tekniikka teki vaikutuksen nuoreen ranskalaiseen. Suomalaisen kaksi maalia ratkaisivat ottelun altavastaajalle.
”Lisäksi hän oli aivan liian nopea. Hän pysähtyi, ja pongahti saman tien uudelleen liikkeelle. Ja teki aina oikean liikkeen oikeassa paikassa. Harmi, ettei hän ollut ranskalainen, jotta olisi voinut pelata maajoukkueessa”, nykyisin Toulousessa asuva Fontaine kertoo.
Vaikka Fontaine ja Rytkönen eivät ikinä saaneet pelata samassa joukkueessa, he solmivat kauden aikana tähän päivään kestäneen ystävyyden. Fontaine debytoi Ranskan maajoukkueessa myöhemmin samana syksynä iskemällä hattutempun Luxemburgin reppuun. Supertähden maajoukkueura huipentui kesällä 1958, kun hän iski MM-turnauksessa ennätykselliset 13 maalia.
Ranska ei ollut ainut huippumaa, jonka kokoonpanoon Rytkönen olisi 1950-luvulla mahtunut. Kun Unkarin maajoukkue vieraili vuonna 1955 Suomessa, valmentaja Gustav Sebes suitsutti Rytköstä estoitta: ”Suomi voi olla ylpeä Rytkösestä. Hän on paras hyökkääjäpelaaja, joka Pohjolassa on koskaan ollut. Vuoden 1952 olympiakisoissa hän olisi sopinut meidän yhdistelmäämme.”
Käytännössä lausunto tarkoitti, että Rytkönen olisi mahtunut aikansa mahtavimpaan maajoukkueeseen. Unkari oli 1950-luvun alussa maailman paras joukkue ja Helsingin olympialaiset olivat sen suurin voimannäyttö.
Rytkönen olisi ollut riittävän hyvä loistamaan MM-kisoissa, mutta hän oli syntynyt väärään maahan. Hän ei päässyt Helsingin olympialaisten jälkeen enää arvoturnauksiin – harvoin edes maajoukkueeseen. Suomen paidassa Rytkönen pelasi ammattilaisuransa aikana vain kerran. Ammattilaisuutta ei katsottu Suomessa hyvällä, jalkapalloyhteisö ei ollut huomannut maailman muuttumista.
Vaikka Rytkönen ei voinut huippuvuosinaan hinata Suomea lähemmäs kansainvälistä menestystä, mikään ei estänyt häntä nostamasta Toulousea kukoistukseen. Kun Toulouse sijoittui liigassa toiseksi vuonna 1955, L’Equipe hehkutti otsikossaan ”Huimaavan hyvää Rytköstä”. Ranskalaismedia piti suomalaista yhtä hyvänä kuin silloisia futismaailman kirkkaimpia tähtiä Raymond Kopaa, Stanley Matthewsia ja Alfredo di Stefanoa.
Mediahuuman huippu saavutettiin Rytkösen parhaan kauden, 1956–57, päätteeksi, jolloin Toulouse voitti Ranskan cupin. Rytkönen teki kaudella yhdeksän maalia ja antoi Ranskan cupin loppuottelussa SCO Angers’ta vastaan neljä maalisyöttöä. Ranskalaislehdistö oli haltioissaan, eikä säästellyt ylisanoja suomalaisen otteita kuvatessaan. ”Toulouse ilman Rytköstä on kuin ruumis ilman sielua, mielikuvitukseton ja yksitoikkoinen raskas koneisto”, Paris-Presse kirjoitti.
”Silloin joukkueessa oli hyviä pelaajia ja suuria yksilöitä, kaikki kansainvälisellä tasolla. Ranskalaisia ja ulkomaalaisia, me pelasimme hyvin yhteen”, Richard Boucher muistelee.
Euroopan cup-voittajien cupia ei vielä pelattu, mutta Toulouse kohtasi Englannin hallitsevan cup-mestarin Aston Villan ja voitti 2–1. Toulouse FC:n pelireissut suuntautuivat muutenkin usein ulkomaille erilaisiin turnauksiin. Boucher muistaa hauskan tapauksen Rytkösestä eräältä Bulgarian-matkalta.
”Aulis oli loukannut itsensä pelissä eikä pystynyt kävelemään. Meidät lennätettiin Bulgarian ilmavoimien koneella Ranskaan, eikä Aulis voinut istua lentokoneessa. Hänet piti laittaa makuulleen koneen käytävälle ja me pidimme hänestä kiinni. Niin hänet vietiin Toulouseen asti”, Boucher nauraa.
Rytkösen pelikaverit kuvailevat suomalaistoveriaan luonteeltaan kohteliaaksi ja ystävälliseksi myös kentän ulkopuolella. Loisteliaat otteet peleissä helpottivat sopeutumista, jalkapallon kieli yhdisti. Esimerkiksi suomalaistähden ei tarvinnut maksaa parkkisakkojaan, koska poliisilaitoksella oli töissä riittävästi Toulousen kannattajia.
Joukkuetoverit illallistivat usein yhdessä Rytkösen ja tämän perheen kanssa. Parhaiten ”Monsieur Magicin” kanssa ystävystyi Boucher, joka pelasi yhdessä hänen kanssaan Toulousessa miltei Rytkösen Ranskan-uran alusta loppuun saakka. Hän kuvailee ”Olista” joustavaksi ja sopeutuvaksi mieheksi, joka ei kantanut kaunaa ja joka sai ideansa läpi olematta aggressiivinen.
”Ystävyys ei synny käskemällä vaan kehittyy pikkuhiljaa. Olimme aina yhdessä, pelimatkoilla joka kerta samassa huoneessa. Hän on valloittava persoona, nauroi usein, eikä kukaan voinut kiistellä hänen kanssaan”, Boucher kuvailee.
Kesäkuussa 1958 Boucher matkusti Suomeen Rytkösen vieraana ja pelasi yhden pelin Kuopiossa KuPSin paidassa neuvostoliittolaisjoukkuetta vastaan. Väinölänniemelle oli ahtautunut yli 5000 katsojaa ystävyysottelua katsomaan. Näin hänestä tuli ensimmäinen KuPS-paidan päälleen pukenut ulkomaalainen, vaikka ei hän yhdessäkään virallisessa ottelussa pelannut.
Kesäkuu oli poikkeuksellisen kylmä, maa oli paikoin jäässä. Boucher ihmettelee yhä, kuinka sellaisissa oloissa voi kasvaa jalkapalloilijaksi. Hän kertoo myös pelanneensa ystävyysotteluissa neuvostoliittolaista joukkuetta vastaan Helsingissä ja Turussa.
”Oli outoa, että me joimme aterioilla viiniä, mutta venäläiset joivat maitoa. Auliskaan ei juonut viiniä”, Boucher muistelee.
Kolme vuotta myöhemmin Boucher ja Rytkönen joutuivat pelaamaan vastakkain, kun Ranska ja Suomi kohtasivat MM-karsinnoissa. Ranskalaiset lehtijutut ylistivät ”suurta ruskeahiuksista suomalaispaholaista” ja totesivat Boucher’n ja Rytkösen olevan pelissä yhtä vankkumattomia vastustajia kuin heidän ystävyytensäkin oli.
Miesten yhteydenpito jatkui myös sen jälkeen, kun Rytkönen jätti Toulousen vuonna 1960. Viimeksi vuonna 2008 Rytkönen kävi Toulousessa ja tapasi Boucher’n ja Just Fontainen. Rugbykaupungissa myös suurilla jalkapalloilijoilla on paikkansa. Rytkösen jättämä jälki ei himmene.
”Hän oli yksi Toulousen suurista tähdistä. Kaikilla on täällä hyvät muistot Auliksesta”, Boucher toteaa hymyillen.
Lähteet:
Alaja, Erkki: Monsieur Magic – Aulis Rytkönen. Helsinki: Teos, 2009.
Lautela, Yrjö; Wallén, Göran: Rakas jalkapallo. Helsinki: Teos, 2007.