Rovaniemen Palloseura palaa kansainvälisille kentille, kun viime vuoden cup-voitto toi paikan Eurooppa-liigan karsintaan. Eurodebyytissään 1980-luvun lopulla RoPS tarjoili pohjoista eksotiikkaa sekä kentällä että sen ulkopuolella. Omintakeisella tavallaan seura keräsi tililleen mojovan potin, jonka hedelmistä se on saanut nauttia myöhemminkin.
Loppuvuonna 1987 Rovaniemen Palloseuralla oli ongelma, joskin myönteinen sellainen. Ensimmäistä kertaa eurocupeihin osallistunut joukkue oli edennyt cup-voittajien cupin puolivälieriin, joissa vastaan oli seuloutunut Ranskan silloinen ykkösseura Olympique de Marseille. Pelipäivät olisivat maaliskuussa.
Matkassa oli vain muutama mutta. Niistä suurin oli kotiottelun pelipaikka. Jouko Kiistalan mukaan Palloliitto ja muut suomalaiset jalkapallovaikuttajat painostivat RoPSia pelaamaan kotiottelunsa Helsingin Olympiastadionilla, kuten Lahden Kuusysi oli tehnyt maaliskuussa vuotta aiemmin kohdatessaan Steaua Bukarestin Euroopan cupissa.
”Meidän johtokin oli jo aika pitkälle siihen alistunut”, Kiistala kertoo.
Kiistala oli tuolloin juuri siirtynyt RoPSin markkinointipäällikön paikalta seuran toimitusjohtajaksi, ja hänellä oli toisenlainen ajatus. Hän keksi, että RoPS myisi myös oman kotiottelunsa järjestämisoikeudet Marseilleille. RoPSin luottamusmiesjohto ilmoitti Kiistalalle summan, joka pitäisi saada, ja mies kävi tuumasta toimeen.
”Jos ottelu olisi järjestetty Helsingissä, se olisi ollut meille taloudellinen katastrofi. Silloin pelipäivänä tuli lunta ja olosuhteet olisivat olleet aivan hirveät. Siinä olisivat rikastuneet vain lumenluojat”, Kiistala näkee. ”Mutta näin se meni turvallisesti ja hyvin, kun tehtiin tällainen ratkaisu.”
Järjestelyissä oli omat kommervenkkinsä. Toisin kuin monet eurocupeja pelanneet suomalaisseurat noihin aikoihin, RoPS ei ottanut avukseen agenttitoimistoa, vaan hoiti kaiken omin voimin. Seurassa oli tuolloin vain yksi palkattu henkilö, mutta vapaaehtoisista isossa roolissa olivat esimerkiksi David Coull ja Oskari Jänkälä. Skotlannista Rovaniemelle muuttaneen Coullin kielitaidosta oli iso apu.
”Tietenkin siinä oli omat jännityksensä, kun pantiin Marseillelle ehdot, millä me myydään. Se oli vähän joko tai. Jos olisivat kieltäytyneet, niin oltaisiin oltu vähäsen lirissä”, Kiistala valottaa.
”Meillä oli silloin englantilainen valmentaja (walesilainen Graham Williams), ja kerrottiin, että meillä on toinen vaihtoehto mennä Lontooseen pelaamaan. Ei meillä ollut mitään hajuakaan mistään Lontoosta. Pelattiin sellaista omaa peliä siinä”, Kiistala naureskelee.
Vaikka kotipelin myymisestä Marseillen hoidettavaksi oli päätetty jo hyvissä ajoin loppuvuodesta 1987, RoPS piti asian salassa.
”Neuvottelimme jopa Olympiastadionin kanssa, vaikka se oli jo sovittu Marseillen kanssa. Me käytiin tällainen keskustelu kuitenkin, mitä se järjestely siellä olisi ollut. Se vain vahvisti, että ehdottomasti nyt mennään ulkomaille”, Kiistala kertaa.
Kiistala ei suostu kertomaan Marseillelta saatua summaa julkisuuteen. Tämä on tietoinen ratkaisu, josta seuran sisällä on sovittu. Sen verran hän kertoo, että ne olivat tietysti selvästi isoja rahoja silloisessa suomalaisessa jalkapallossa.
1980-luvun lopulla europelit eivät olleet suomalaisjoukkueille mikään automaattinen rahasampo. Opetusministeriöltäkin oli haettavissa tappiotakuuta siltä varalta, että kansainvälisten otteluiden kulut ylittävät tuotot.
Uefa määräsi RoPS–Marseille-ottelun pelattavaksi Italian Leccessä. Steven Polack, joka on albanialaista KS Vllaznia Shkodëriä vastaan tekemillään kahdella osumalla edelleen RoPSin seurahistorian paras eurocupien maalintekijä, muistelee matkaa Stadio Via del Mare -stadionille.
”Siellä oli poliiseja jonossa ja odotin, että faneja tulee varmaan paljon, kun ollaan Italiassa. Menin lämmittelemään kentälle 45 minuuttia ennen peliä ja etsin katseellani, missä katsojat ovat. Stadion oli iso, mutta siellä ei ollut varmaan tuhattakaan ihmistä. Vitsailin jälkeenpäin, että siellä oli enemmän poliiseja kuin faneja. Tosin poliisitkin lähtivät pois, kun yleisöä ei tullut enempää”, Polack kertoo.
Paikan päällä katsojia oli vähän – virallisesti 1631 –, mutta televisioruutujen ääressä näkyvyyttä riitti. Kiistala muistelee, että Leccen ottelulla oli selvästi enemmän tv-katsojia kuin samoihin aikoihin lähetetyllä Bordeaux–PSV Eindhoven -ottelulla. Tämä heijasti sitä, että Marseille oli tuolloin Ranskan ykkösseura, jonka avauskokoonpanosta puolentusinaa oli pelannut vuoden 1986 MM-turnauksessa. Kirkkain tähti oli Ranskan maajoukkuehyökkääjä Jean-Pierre Papin, joka teki maalin molemmissa osaotteluissa.
RoPS hävisi Leccessä vain 0–1. ”Se oli hyvä peli. Lopussa oli hyvin lähellä, ettei tehty maalia”, Polack muistelee.
Kotiottelussaan Marseille iski taululle lukemat 3–0. ”Ensimmäinen kerta, kun pelasin niin isolle yleisölle. Jumalauta mikä tempo pelissä oli, kun kenttä oli kasteltu märäksi. Marseillen ensimmäinen kosketus oli uskomaton. Meillä ei ollut jakoa, vaikka yritettiin”, Polack myöntää.
Maaliskuun ottelu pakotti RoPSin fyysisestikin Eurooppaan, mutta vielä marraskuun alun cup-voittajien cupin toisen kierroksen ottelun albanialaista KS Vllaznia Shkodëriä vastaan RoPS onnistui pelaamaan kotikaupungissaan. Aloitusvihellys kuului tiistaina 3.11. jo kello 13, sillä Keskuskentällä ei ollut tuolloin valoja ja marraskuun alussa aurinko laskee Rovaniemellä noin puoli neljän aikaan iltapäivällä.
Erikoisesta ajankohdasta huolimatta Keskuskentällä vallitsi ennen kokematon väenpaljous. Epävirallisesti paikalla oli yli 8 000 katsojaa – ennätys, jota ei varmasti rikota koskaan. Yleisöä oli niin paljon, että nokkelimmat pikkupojat kiipesivät kenttäaluetta ympäröivien puiden oksille saadakseen paremman näkymän kentälle.
”Firmat suhtautuivat siihen otteluun aika myötämielisesti, ja monilta työpaikoilta lähdettiin yhdessä katsomaan peliä. Sää oli mahtava, aurinko paistoi”, Kiistala muistelee.
Jossain on kuvattu tuota tiistaita Rovaniemellä yleiseksi vapaapäiväksi. Koululaisetkin pääsivät pulpetin äärestä aikaisemmin pois ja vielä ilmaiseksi sisään otteluun, kertoo RoPSin nykyinen urheilu- ja markkinointijohtaja Jari Ilola.
“Tunnelma oli uskomaton. RoPS meni cup-voittajien cupissa pitemmälle kuin moni olisi uskaltanut arvatakaan. Se on vieläkin hyvä saavutus. Ne ovat hienoja muistoja ja varmasti yksi syy, miksi ihmiset täällä puhuvat eurocupeista nytkin”, Jari Ilola miettii. Hän oli tuolloin muutamaa viikkoa vaille 9-vuotias ala-asteelainen. Isä Jarmo Ilola kantoi RoPSissa kapteeninnauhaa.
Steven Polack muistaa, kuinka yleisömäärä kasvoi pikku hiljaa ottelun lähentyessä. ”Ihmisiä oli kaikkialla, mistä vain löysi paikan. Siellä oli 8 000 rovaniemeläistä meidän tukena. Kun peli alkoi, oli loistava fiilis mennä kentälle. Kyllä omaa tasoa piti nostaa”, Polack hehkuttaa.
Yleisön toiveet olivat korkealla, sillä Steven Polack oli puskenut RoPSille 1–0-vierasvoiton Albaniassa. Fanaattisten lappilaisten ahtautuminen jalkapallokentän laidalle marraskuussa palkittiin, kun Polack onnistui myös Rovaniemellä.
”Olen nähnyt kuvan tuuletuksen jälkeen. Kaikki muut pelaajat olivat päälläni. Näen kuvasta vain jalkani, en mitään muuta”, englantilaispelaaja muistelee arvokasta osumaa.
Cup-voittajien cupin ensimmäisellä kierroksella RoPS voitti pohjoisirlantilaisen Glentoranin vierasmaalin turvin (1–1). ”Sen pelin jälkeen huomasin itkeväni ilosta. Kotimatkalla koneessa oli vähän juomaa ja laulua. Kaikki olivat innoissaan”, Polack kertoo.
SM-sarjan pronssimitalit toivat RoPSille paikan eurokentille myös vuosina 1989 ja 1990. Niistä ensimmäisenä RoPS väänsi aiempaan tapaan ranskalaisia rahahanoja, kun puolalaisen Katowicen pudottamisen jälkeen Uefa-cupissa vastaan tuli Auxerre. Televisio- ja markkinointioikeuksien myyminen näkyi myös kotiottelussa Rovaniemellä ranskalaisina mainoksina. Yleisöä Keskuskentällä oli neljä tuhatta.
”Meillä olisi ollut oikeus myydä kentänlaitamainoksia myös Auxerren peliin, mutta se menetti merkityksensä. Kun hävittiin kotona 0–5, niin Suomen televisio ei ottanut sitä ottelua. Siellä mainoksissa sitten luki vain Rovaniemi”, Kiistala kertoo.
Vuoden 1990 Uefa-cup päättyi RoPSin osalta ensimmäisellä kierroksella, kun saksalainen 1. FC Magdeburg pudotti rovaniemeläiset yhteismaalein 1–0.
RoPS on käyttänyt euro-otteluista saamansa rahat harkiten. Marseille-ottelun tuomista rahoista suurimman osan seura sijoitti vuosiksi valuuttatilille. Kiistala kuitenkin muistuttaa, että europelien tuottojen merkitys RoPSin taloudelle ei ole niin iso kuin yleisesti luullaan. Hänen mukaansa bingo on tuonut aikojen saatossa monta kymmentä kertaa enemmän. Pelihuone on pyörittänyt RoPSin toimintaan tasaista tulovirtaa, viime vuosinakin paria sataa tuhatta euroa. Se on Suomen tuottoisin kivijalkabingo, ja nykyajan mukaisesti myös nettipelaaminen on mahdollista.
RoPSin kiinteän omaisuuden symboli on kaupungin keskustassa sijaitseva kerrostalo. Sen katutasossa toimii RoPSin bingo ja kerroksissa asuu moni joukkueen pelaajista. Jouko Kiistala kertoo, että seura hankki RoPS-taloksi kutsutusta kiinteistöstä kolme neljäsosaa vuonna 1996 ja loput kahden seuraavan vuoden aikana.
Mitä jos RoPS olisi vakaiden sijoitusten sijaan pannut eurocup-tuotot haisemaan ja ostanut kovempia pelaajia vaikkapa Suomen mestaruuden toivossa? Kiistala uskoo, että urheilullinen menestys olisi voinut olla parempaa, mutta se olisi nyt historiaa. Talousmiehen arvio on, että ilman pitkäjänteistä sijoittamista RoPSin toiminta liigatasolla olisi nyt epätodennäköistä.
Taloudellinen kivijalka on ollut tuki ja turva esimerkiksi niillä hetkillä, kun RoPS on pudonnut liigasta. Kun seuran tulovirrat eivät ole olleet sidottuja asemaan pääsarjassa, se on mahdollistanut hyvän joukkueen rakentamisen Ykköseen ja nopean paluun takaisin ylös.
Vaikka europelit ovat olleet hienoja kokemuksia, Jouko Kiistala nostaa kuitenkin jalkapallomuistojensa piikkipaikalle vuoden 1986 Suomen cupin voiton. Lappilaisten keskinäisessä välienselvittelyssä Olympiastadionilla RoPS voitti Kemin Palloseuran 2–0. Ensimmäinen osuma oli KePSin Aki Lahtisen oma maali ja toisen iski Steven Polack. Pokaali toi myös paikan cup-voittajien cupiin ja menestyksen siellä.
Kliseistä pitävä kirjoittaisi, että paljon ehti vettä virrata Ounasjoessa, ennen kuin RoPS pääsi taas kokemaan vastaavaa. Viime syksynä cup-finaalissa Helsingissä vastassa oli taas kaimaseura maakunnasta. Kuopion Palloseura joutui taipumaan finaalissa 1–2. Voiton myötä RoPS sai pitkän tauon jälkeen täksi kesäksi myös menolipun eurokentille, Eurooppa-liigan karsintaan.
RoPSin eurourakka alkaa tällä viikolla Eurooppa-liigan toisella karsintakierroksella. Vastustajaksi arvottiin kreikkalainen Asteras Tripolis. RoPS oli rankingissa viimeinen joukkue, joka aloittaa toiselta karsintakierrokselta. Vaikka rovaniemeläisten uutisoitiin ”päässeen” toiselle kierrokselle, aikaisempi aloitus olisi maistunut.
“Kyllä kun miettii taloudellista puolta, niin lähtökohtaisesti ensimmäisellä kierroksella on helpompia vastustajia, tosin siinäkin tarvitsee arpaonnea. Kun miettii urheilullisesti, niin meilläkin on nuori joukkue, jolle olisi ollut mahdollisuus saada lisää eurcup-pelejä. On selvää, että todennäköisyys rahoihin ja kokemuksiin olisi ollut suurempi”, Jari Ilola arvioi.
Uefa maksaa joukkueille osallistumisrahaa jokaiselta kierrokselta. Ensimmäisellä karsintakierroksella se on 120 000 euroa. Potti kasvaa kymppitonnilla per kierros, joten Asteras Tripolis -otteluparista RoPSin kassaan kilahtaa 130 000 euroa.
“Toinen kierros on jo kovempi, mutta eihän tämä ole kirkossa kuulutettu. Nyt on hyvä sauma kohdata joukkueita muualta kuin Pohjoismaista, sillä uuteen kauteen valmistautuminen on kesken”, muistuttaa omalla pelaajaurallaan runsaasti eurocupeja kolunnut Ilola.
RoPS aloittaa kreikkalaisia vastaan torstaina kotiottelulla – ainakin nimellisellä sellaisella. Neljännesvuosisata sitten Rovaniemen Keskuskenttä kelpasi Euroopan jalkapalloliitollekin, mutta nyt on toisin. Iso syy on, että katsomo- ja sosiaalitiloille ei ole näiden vuosien aikana tehty juuri mitään. Kun kotikaupungin kenttä ei kelpaa, europelit ajavat RoPSin evakkoon maantieteellisesti lähimmälle kelvolliselle stadionille eli Oulun Raattiin.
Tätä nykyä europeleissä ei enää istuta puunoksilla. Raattiin mahtuu 4 392 katsojaa, mikä määrä siellä on Uefan vaatimia kuppi-istuimia. Kapasiteetti liki tuplaantui alkukesästä, kun AC Oulun ja Oulun kaupungin kustannuksella aurinkokatsomoon ruuvattiin yli 2 100 istuinta. Mukana asennustalkoissa hääri muiden muassa RoPSin oululainen päävalmentaja Juha Malinen.
AC Oulu on vahvasti mukana ottelun järjestelyissä, mistä RoPS maksaa oululaisseuralle. ACO:n toimistopäällikkö Juho Meriläinen arvioi, että ottelun tuottojen jako menee karkeasti 50–50. Meriläisen mukaan RoPSin maksamassa palkkiossa on sekä kiinteitä että yleisömäärästä riippuvia osuuksia.
“Onhan se selvää, että tästä tulee enemmän kuluja kuin jos järjestettäisiin se Rovaniemellä. Sekin on turhaa spekulointia, sillä on päivänselvää, ettei Keskuskentällä voida pelata – siinä Uefan ei ole tarvinnut kauaa miettiä. Vaatimukset ovat kaikilla selvillä”, RoPSin Ilola tunnustaa.
Hän kehuu yhteistyötä sekä ACO:n että Oulun kaupungin kanssa. Otteluparin koti–vieras-järjestyksen vaihtaminen alkuperäisestä arvontatuloksesta syntyi sekin yksissä tuumin oululaisten kanssa: torstaina 24. heinäkuuta Raatin ympäristössä vaikuttaa jo Qstock-festivaali, mikä olisi vaikeuttanut esimerkiksi parkkeeraamista.
Nyky-RoPSin europeleissä elävät tiiviisti mukana myös 1980-luvun lopun europelien vaikuttajat. Jouko Kiistala varasi lennot Ateenaan heti, kun arvontatulos selvisi. RoPSin seurahistorian paras eurocupien maalintekijä Polack jännittää, saako hän pitää vielä piikkipaikkansa tilastossa.
”Minulla on vielä sydän RoPSissa, vaikka kaikki eivät sitä välttämättä tiedä. Toivon, että joukkue menee niin pitkälle kuin pystyy. Nyt mukana oleville nuorille pelaajille haluan sanoa: nauttikaa! Näistä kokemuksista voi kertoa omille lapsenlapsille”, Polack tunnelmoi.
RoPSin euromuistoja videomuodossa (Youtube):
RoPS–Marseille 1.3.1988, Cup-voittajien cupin 3. kierroksen 1. osaottelu
Marseille–RoPS 16.3.1988, Cup-voittajien cupin 3. kierroksen 2. osaottelu
GKS Katowice–RoPS 27.8.1989, Uefa-cupin 1. kierroksen 1. osaottelu
RoPS–Auxerre 18.10.1989, Uefa-cupin 2. kierroksen 1. osaottelu
Auxerre–RoPS 1.1.1989, Uefa-cupin 2. kierroksen 2. osaottelu