FC Hämeenlinna halusi uskoa vielä vajaat neljä vuotta sitten, että seura on Veikkausliigassa kaudella 2015. Suunta oli kuitenkin päinvastainen. Joukkue putosi ensin Ykkösestä, sitten Kakkosesta – ja joutui nostamaan kädet ylös.

Kaurialan urheilukenttää peittää vielä valkoinen peite, mutta kenkien alla litisee niin, että sukatkin kastuvat. Helmikuun lopun pari plusastetta ja vesisade alkavat saada talvesta lopullisen vyöotteen. Kenttää kiertäneestä hiihtoladusta muistuttavat enää ohuet urat, jotka ovat vain vaivoin lumenpinnan alapuolella.

Idyllisen pääkatsomon takana olevan lippuluukun lasiin teipattu paperi kertoo, että FC Hämeenlinna–TPV-ottelu on siirretty Pullerin kentälle. Tamperelaisvieraat voittivat 4. lokakuuta pelatun Kakkosen kamppailun 4–2. Se jäi edustustasolla FC Hämeenlinnan historian viimeiseksi.

Kaurialan kenttäalueen kulmassa seisoo punainen tiilirakennus, Matin sauna. Nimitys juontuu historiasta: rakennuksessa on ollut aikanaan yleinen sauna. FC Hämeenlinnan vip-tilat ovat olleet alakerrassa vuodesta 2003. Parhaimmillaan klubilla on parveillut parisataa ihmistä, mutta nyt siellä on hiljaista. Vuokrasopimus loppui maaliskuun alussa.

”Elämässä pitää joskus myöntää, että ollaan pisteessä, jossa on fiksumpaa ajaa toiminta alas kuin hakata päätä seinään”, FC Hämeenlinnan kunniapuheenjohtaja Arto Viljanen sanoo.

Viljanen on nähnyt kosketusetäisyydeltä koko FC Hämeenlinnan kaaren. Seuran ensimmäiset vuodet hän taisteli kentällä, nousi johtokuntaan ensin pelaajiston edustajana, jatkoi vuosikymmenen varapuheenjohtajana ja sitten puheenjohtana. Hän on ollut myös kahteen kertaan toimineen taustaosakeyhtiön puheenjohtaja.

Viimeinen virallinen pesti Viljasella oli vuoden verran kestänyt oto-toimitusjohtajuus kauden 2012 alkuun asti. Senkin jälkeen hän on ollut tarpeen mukaan apuna taustalla muun muassa varainhankinnassa.

Viime kaudella FC Hämeenlinna putosi Kakkosesta Kolmoseen. Vielä talvella Suomen cupissa sujui, ja joukkue voitti muun muassa liigajoukkue Jaron. Noutaja tuli vasta kuudennella cup-kierroksella, kun IFK Mariehamn kaatoi hämeenlinnalaiset.

Taustalla kuitenkin oli ongelmia. Päävalmentaja Tomi Uusitorppa joutui jättämään tehtävänsä perhesyiden vuoksi, ja apuluotsi Jussi Pellikan täytyi ottaa vetovastuu – monen muun homman ohella.

”Työnkuvaan kuului sponsorien haaliminen ja välillä huoltaminenkin. Pakka oli sekaisin. Jälkeenpäin on helppo olla viisas, mutta seuran olisi pitänyt tehdä ratkaisuja jo aiemmin. Paukut eivät riittäneet tälle seuraorganisaatiolle. Mutta kun itselläkin on periaate, että periksi ei anneta”, Pellikka huokaa nyt.

Heti kauden jälkeen seuran vakaa aikomus oli koota tulevaksi kaudeksi joukkue vanhan rungon pohjalle ja tavoitella paluuta liiton sarjoihin. Ennen joulua pidetyssä palaverissa karut faktat löivät kuitenkin armotta silmille: jo vuosia taustatoimijoiden vähyydestä kärsinyt seura oli menettämässä myös pelaajat.

”Lopulta joukkueestakaan ei enää löytynyt kipinää, että ’kerran vielä’. Kun Hämeenlinnan Jalkapalloseuran juniorit tekivät vielä yhteistyön Hakan suuntaan, niin tilanne oli mahdoton. Sitä ei enää pitänyt missään nimessä tehdä, että haalitaan joukkue jostain kasaan ja olla vaan. Ei siinä olisi ollut mitään ideaa, vaan se olisi ollut keinotekoisesti tehty juttu”, Viljanen kertaa.

Kun kuuntelee Pellikkan työtaakkaa, ei ole ihme, että pelaajatkin väsyivät. FC Hämeenlinnan onneksi apuna oli HJS-akatemian pelaajia, joille kausi oli kuitenkin todella kuormittava.

”Akatemian pojat pelasivat tuplaviikonloppuja. Kyllähän se vaikuttaa pitkällä juoksulla, kun piti haalia pelaajia kasaan. Loppukaudesta oli pakko hankkia ulkomailta lisää, ettei jouduta luovuttamaan kesken”, Pellikka kertoo.

Vuoden alussa seura ilmoitti virallisesti sen, mitä oli osattu jo odotella: se luopui paikastaan Kolmosessa. Nyt FC Hämeenlinnan nimissä kootaan harrastepohjalta joukkue Tampereen piirin Kutoseen, mutta se ei muuta tosiasiaa, että kilpailullisella edustustasolla seuran päivät ovat luetut.

Joko tosissaan tai sitten ei ollenkaan. Tämä periaate leimasi FC Hämeenlinnan toimintaa läpi sen historian. Joskus kun kokouspöydissä esitettiin, voisiko seura rahaa säästääkseen pelata enemmän alueen omilla nuorilla ja katsoa, mihin sarjataso asettuu sitä kautta, tämä tyrmättiin.

”Täysillä tekeminen oli aina sitä, että tähdätään ylöspäin. Se vaan kertoo, että täällä on tavoiteltu jotain ehkä yltiöpäisen rohkeasti. Se on niiden ihmisten luonne, jotka ovat tähän valikoituneet: he ovat sattuneet olemaan samanlaisia”, Viljanen puntaroi.

Kun Viljanen otti oman toimensa ohella seuran toimitusjohtajuuden hoidettavakseen elokuussa 2011, hän julisti haastattelussa seuran tavoittelevan Veikkausliiga-paikkaa vuonna 2015. Tämän saman hän toisti myös vajaata vuotta myöhemmin jäädessään pois toimitusjohtajan paikalta. Käsi sydämelle: uskoiko mies omia sanojaan tuolloin?

”Se oli seuran linjaus, jota täytyi kertoa. Rehellisyyden nimissä voin sanoa: olin nähnyt kilpajalkapallon kehittymisen niin läheltä, että ei Hämeenlinnassa vain ollut yksinkertaisesti ollut edellytyksiä siihen, että olisimme olleet uudestaan liigassa”, Viljanen myöntää.

Resurssit olivat tiukassa jo Ykköseenkin, mutta siitä paikasta Hämeenlinnassa pidettiin kiinni kynsin ja hampain. ”Sitä haluttiin pitää yllä ja ne olivat tietoisia päätöksiä. Mutta siinä elettiin velaksi ja jossain vaiheessa tulee sitten luu vetävän käteen.”

Sille on syynsä, että vuonna 2011 julkaistu FC Hämeenlinnan 20-vuotishistoriikki sai nimekseen Tienraivaaja. ”Nimi kuvaa sitä, että jalkapallo puskettiin vähän niin kuin väkisin Hämeenlinnan kartalle. Voi olla, että ilman niin kovaa ja aggressiivista tapaa, mitä FC Hämeenlinna teki lajin eteen, täällä olisi tällä hetkellä paljon vähemmän jalkapallotoimintaa. Olisiko koko HJS:aa tällaisena?”, Teuvo Palkki kysyy.

Mies on entinen FC:n pelaaja ja valmentaja, joka tällä hetkellä toimii junioriseura HJS:n urheilujohtajana. Hän on myös Tienraivaaja-historiikin kirjoittaja.

 

FC Hämeenlinna perustettiin vuonna 1991 kaupungin edustusjalkapallon kriisin keskellä. Kun samana vuonna HPK putosi III divisioonaan ja Pallo-Kärpät vielä pykälää alemmas, seurojen nokkamiehet istuutuivat saman pöydän ääreen. Syntyi FC Hämeenlinna, joka pelasi ensimmäiset vuodet sponsorinimellä K-Team.

Seuran taustalla merkittävin toimija on ollut hämeenlinnalainen Citymarket-kauppias Reijo Riihimäki, joka veti seuraa yhteen putkeen 12 vuotta ja on nimetty Viljasen ohella seuran kunniapuheenjohtajaksi.

Riihimäen suuri intohimo oli olosuhteiden kehittäminen, mikä onkin ollut FC Hämeenlinnan ylivoimaisesti suurin palvelus kaupungin jalkapallolle. Ensin seuran porukalla kunnostettiin 1990-luvulla harjoitustila vanhalta Nahkatehtaalta. Todellinen parannus talviharjoitteluun tuli vuonna 1999, kun jalkapallohalli valmistui Pullerille. Aiemmin esimerkiksi Valkeakoskella talvitreeneissä rampanneet hämeenlinnalaiset saivat oman kentän, jolla saattoi harjoitella silloin, kun joukkueelle itselleen parhaiten sopi.

”Meidän menestymisen edellytys oli, että saimme oman harjoitteluhallin ja kentän, jolla voi tehdä ympärivuotisesti ammattimaisesti toimintaa. Se oli myös seuralta järkyttävä ponnistus”, hallin taustalle perustetun yhtiön puheenjohtajana ollut Arto Viljanen muistelee.

Palloiluhalli oli etunenässä juuri Riihimäen ajama kunnianhimoinen hanke, joka toteutui. Toinen hänen visioistaan ei sen sijaan toteutunut. FC Hämeenlinnan toisena liigavuonna 2003 seura haaveili Kaurialan kehittämisestä oikeaksi jalkapallostadioniksi. Suunnitelmat olivat jo paperilla, mutta ne ammuttiin alas kaupunginhallituksessa.

Katsomohaaveiden kaatuminen sai osaltaan Riihimäen vetäytymään seuran taustalta – ensimmäisen kerran. Myöhemmin hän toki vielä palasi.

Junioripuolella seurafuusio tapahtui kahdeksan vuotta myöhemmin. Hämeenlinnan Jalkapalloseura syntyi 1999, kun HPK-juniorijalkapallo, Pallo-Kärpät, Hämeenlinnan Palloilijat ja AC Täysosuma panivat hynttyyt yhteen. Jälkiviisaana virhe nähdään nyt: junioritoiminta olisi pitänyt aikanaan sulauttaa saman tien edustusjoukkueen kanssa saman katon alle.

FC Hämeenlinnalla oli vajaan kymmenen vuoden ajan A- ja B-juniorit, joista vanhemmat pelasivat parhaimmillaan SM-sarjassakin, mutta toiminta ajettiin säästösyistä alas 2000-luvun alussa.

”Tämä meni juuri väärinpäin, kun edustusjalkapallot yhdistyivät. FC Hämeenlinna lähti tienraivaajana tekemään uusia olosuhteita ja palloiluhallia, minkä myötä juniorimassat kasvoivat, mutta se tehtiin omaksi seuraksi. Siinä on yksi suurimmista virheistä jälkikäteen katsoen, että emme ole pelanneet saman värin ja logon alla”, Viljanen arvioi.

”HJS halusi toimia omalla nimellään ja FC omallaan, eikä sitä saatu aikaan, että ne voisivat yhdistyä. Vasta viimeisinä vuosina on ollut enemmän sitä puhetta, että olisi yhteinen seura. Se toisi pienelle kaupungille enemmän jalkapallokulttuuria. FC Hämeenlinnalla ei ollut laajaa yhteisön tukea täällä oikein koskaan”, näkee Palkki.

HJS on kasvanut noin tuhannen juniorin seuraksi, mutta FC Hämeenlinnan katsomoon junnut eivät oikein löytäneet. Sekä Viljanen että Palkki ymmärtävät siihen syyn: kun seurat olivat erillisiä, juniorit ja heidän vanhempansa eivät kokeneet FC Hämeenlinnaa omakseen, vaikka se miesten tasolla olikin kaupungin ykkösjoukkue.

Viimeisinä vuosina yhteisön tuen puute kiusasi FC Hämeenlinnaa monessa asiassa. Kun taustaorganisaatio kaventui entisestään, jo ottelutapahtumien järjestäminen oli tuskaista. Kun seuralla ei ollut omia junnujoukkueita, niistä ja heidän vanhemmistaan ei saatu apuja.

”Meillä oli vaikeaa kerätä pallopoikiakin peleihin. Pari kertaa tuli huomautuskin, kun ne puuttuivat”, Jussi Pellikka kuvailee.

Taloudellisesti ahtaat ajat ovat seuranneet FC Hämeenlinnaa moneen otteeseen 2000-luvulla. Vuonna 2001 seuran lanseeraama tavoite liiganoususta eteni myötätuulessa kentällä, mutta tilillä oli miljoonan markan vaje. FC Hämeenlinna Oy:n silloisen puheenjohtajan Viljasen oli pakko kutsua koolle ylimääräinen yhtiökokous rahojen keräämiseksi.

Viljaselta kysyttiin, nouseeko joukkue. Hän lupasi nousun tulevan – ja samalla tuli myös osakkailta vaadittu miljoona. Syksyllä joukkue auttoi puheenjohtajaa pitämään lupauksessa, kun se kaatoi Jaron karsinnassa ja toi Kanta-Hämeeseen historiallisen Veikkausliiga-paikan.

Seuraavan kerran kirstun pohja näkyi tosissaan kolmivuotisen Veikkausliiga-taipaleen lopulla. Vuonna 2004 verottaja uhkasi hakea FC Hämeenlinnan konkurssiin. Hädän hetkellä apua pyydettiin taas Riihimäeltä, joka heitti seuralle tarvittavan pelastusrenkaan. Kunniapuheenjohtaja auttoikin seuran taustalla jälleen seuraavat vuodet, kunnes kauden 2007 päätteeksi kertoi vetäytyvänsä sivuun.

”Kun Retsi ilmoitti silloin syksyllä viimeisen pelin jälkeen, että jättää toiminnan, suurin taloudellinen tuki katosi seuran taustalta. Sen jälkeen se on ollut sinnittelyä”, myöntää Palkki, jonka viimeinen vuosi FC Hämeenlinnassa oli valmentajana 2010.

 

Hämeenlinnalaisesta urheilusta ei oikeastaan voi puhua mainitsematta HPK:ta – ja nimenomaan sitä jääkiekkoversiota. HPK kuului SM-liigan parhaimpiiin joukkueisiin juuri samoihin aikoihin, kun FC Hämeenlinna pelasi Veikkausliigaa. Lätkäjoukkueen menestysvuodet huipentuivat Suomen mestaruuteen 2006.

Arto Viljasen arvion mukaan lajit eivät koskaan ole Hämeenlinnassa riidelleet keskenään, vaikka kaupungissa onkin jalkapalloa pidemmät perinteet jääkiekossa ja naisten lentopallossa, jonka liigajoukkue nykyisin myös pelaa HPK:n nimen alla.

Kaupungin kanssa tuli kuitenkin hankausta, kun kyse oli olosuhteiden kehittämisestä.

”Jalkapalloa ei nähty lajina, että siinä voisi tulla oikeasti HPK:n kaltaista menestystä. Se söi, kun matto vedetään alta ihmisiltä, jotka pistävät itsensä satasella likoon ja näkevät mahdollisuuden”, Viljanen muotoilee.

Riitely ulottui lopulta käräjäsaliin saakka. Kun kaupunki osti palloiluhallin osake-enemmistön kymmenen vuotta sitten, se haastoi Reijo Riihimäen oikeuteen hallin irtaimistokauppoihin liittyen. Riihimäki vapautettiin kuitenkin petossyytteistä.

 

Vaikka FC Hämeenlinna tullaan monessa paikassa muistamaan eritoten vuosien 2002–2004 liigavisiitistään, se on ollut hyvin leimallisesti Ykkösen joukkue. Seura pelasi 23 toimintavuodestaan Ykkösessä peräti 14. Ikään kuin salakavalasti FC Hämeenlinna on kiivennyt kärkisijoille sarjan maratontaulukossakin: se on kolmantena heti KPV:n ja FC Hongan jälkeen. Aiemmin kantahämäläiset olivat kakkosena, mutta tuoreimmassa päivitetyssä listauksessa KPV:n, KPV-j:n ja PV Kokkolan pisteet on päätetty laskea samaan, mikä nostaa kokkolalaiset piikkipaikalle.

FC Hämeenlinnan saldo Ykkösessä on kunniakas, mutta toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pelaaminen ei vain koskaan sytyttänyt hämeenlinnalaisia riittävissä määrin.

”Ei tämä ympäristö ole ymmärtänyt sitä, miten paljon Ykkönen vaati. Se on varmaan kaikista raain sarja. Siellä edes kohtuullisesti menestyvän joukkueen ylläpitämisessä toiminnan pitää olla aika lähelle samaa kuin siellä liigassa, mutta tulot ovat ihan eri tasoa”, Viljanen sanoo.

Kolmella liigakaudella FC Hämeenlinnan yleisökeskiarvo pyöri 1500 katsojan kieppeillä ja oli parhaimmillaan 1892. Yleisöennätys on 3283 toukokuun 2004 RoPS-ottelusta.

”Kyllähän ne ihmiset olisivat liikahtaneet, jos olisimme menestyneet liigan huipulla – ei se siitä ole kiinni. Mutta emme onnistuneet siinä, että saisimme heitä riittävästi paikalle pelatessamme Ykköstä. Niitä oli kuitenkin pirun monta vuotta. Jos yleisömäärät ovat viidensadan huippeilla, se on niin rikka rokassa, että rahan täytyisi tulla yrityselämältä”, Viljanen laskeskelee.

Varainhankinnassaan FC Hämeenlinna on kokeillut monenlaista. Se omisti 1990-luvun lopulla jonkin aikaa muun muassa oman pubinkin.

”Emme me tekijät koe peiliin katsoessamme, että olisimme jättänneet jonkin kiven kääntämättä. Kyllä me kaikki käännettiin”, Viljanen vakuuttelee.

Hän näkee kuitenkin, että sama porukka väsyi lopulta yrittämään, kun ponnisteluista huolimatta tuli lunta tupaan ja kentälläkin tie vei alempiin sarjoihin. ”Sen takia olisi pitänyt saada aikaan uutta virtaa ja ihmisten vaihtuvuutta. Se oli pahin epäonnistuminen tässä viimeisten vuosien aikana, että niitä ihmisiä ei vaan löydetty.”

Vuosikymmen sitten tuoretta draivia ja kasvoja haettiin Hollannista asti. Liigasta pudonneen seuran taustalle tuli tulppaanimaasta omistajia, valmentajat ja toimitusjohtaja. Kuvioon kuului myös seurayhteistyö ja pelaajavaihto Heerenveenin kanssa.

Viljasen mukaan taustalla oli osaltaan myös ulkojalkapalloilullisia, toisten ihmisten yrityksiin liittyviä kaupallisia seikkoja, joita hän ei voi valottaa sen tarkemmin. Futispuolellekin oli kuitenkin tarkoitus panostaa. ”Se oli haasteena niin mielenkiintoinen, että senkin takia me haluttiin lähteä siihen”, Viljanen muistelee.

Lopulta kaikki ei kuitenkaan mennyt toivotusti. Hollantilaiset riitautuivat keskenään, Kaurialassa kävi monenkirjavaa pelimiestä – ja niukin naukin Ykkösen paikkansa säilyttänyt FC Hämeenlinna siirtyi takaisin suomalaisten omistajien huomaan.

”Jälkikäteen ajatellen se oli itselle ja monelle muulle kiva elämänkokemus. Se oli rikas episodi, mutta olisihan sen hollantilaisvuoden voinut pyyhkiä seuran historiasta”, Viljanen tunnustaa.

Tulevana suvena Hämeenlinnan jalkapallokentillä nähdään korkeimmillaan Kolmosta, jossa kaupungin seuroista pelaa Härmä. HJS:n urheilujohtaja Palkin mukaan hämeenlinnalainen edustusjalkapalloilu on nyt asettunut sille tasolle, jolle se kaupungin oman pelaajatuotannon puolesta kuuluu.

”Käytännössä HJS:n juniorityö on tuottanut tällä hetkellä noin Kolmosen ja Kakkosen rajatasolle olevia pelaajia”, Palkki linjaa.

Jatkossa tilanteen pitäisi kuitenkin olla parempi, sillä HJS:ssa on tehty tietoinen ryhtiliike. Junioreiden harjoitusmääriä on kolminkertaistettu ja ikäluokkien sisällä on tullut jako tasojoukkueisiin, mikä oli HJS:ssa aikanaan tuntematon käsite. Seura on mukana myös Sami Hyypiä -akatemian toiminnassa.

”Muutos on ollut aika radikaali viimeisen kolmen vuoden aikana. Nyt siellä ovat kasvamassa sukupolvet, jotka ovat harjoitelleet paljon ja pärjäävät Suomen tasolla hyvin. Jatkossa Hämeenlinnassa on tulossa entistä parempia pelaajia, mutta FC:lle se on myöhässä”, Palkki sanoo.

Arto Viljanen kertoo toivoneensa viime vuodet FC Hämeenlinnan pysyvän pystyssä siihen asti, että koko ikänsä hallissa Hämeenlinnassa harjoitellut sukupolvi olisi kasvanut sen ikäisiksi, että edustusjoukkue olisi saatu muodostettua oman kaupungin kasvattien pohjalle. Hänen laskujensa mukaan se olisi ollut mahdollista parin vuoden päästä.

”Ihan siihen asti ei jaksettu. Kyllähän tässä vuosien varrella on ollut vähän liikaa sieltä ja täältä tuotuja pelaajia, mutta se on ollut pakon sanelemaa”, Viljanen myöntää.

Hämeenlinnan Jalkapalloseuralla on ollut tehtynä periaatteellinen päätös, että seurassa ei harjoiteta miesten edustusjoukkuetoimintaa. Nyt tuohon on kuitenkin tulossa muutos, sillä HJS:lta on ilmoitettu joukkue Kutoseen. ”Keskusteluja on käyty ja tätä pohditaan. On mietitty, että HJS-pelaajalle olisi yhtenäinen polku edustusjoukkueeseen asti ja edustuksen taso olisi sitten se, minkä HJS:n juniorit tuottavat. Mitään muuta ei haaveilla, vaan sillä tasolla mentäisiin”, Palkki kertoo.

Käytännössä hän itse näkee realistisena, että noin kymmenen vuoden päästä HJS pelaisi Kakkosessa niin sanotusti omilla pojilla, ja joukkue olisi nuori ja kilpailullinen. Se ei olisi myöskään taloudellisesti liian raskas sarjataso.

 

Vaikka edustustoiminta ajettiin alas, FC Hämeenlinnakaan ei kokonaan pyyhkiydy jalkapallokartalta. Seura ilmoitti helmikuussa, että se lähtee ensi kesänä Tampereen piirin Kutoseen eli alimmalle mahdolliselle sarjatasolle. Ovia joukkueeseen on pidetty auki käytännössä kaikille halukkaille.

Varainhankintamielessä FC Hämeenlinna jatkaa myös minigolf-radan pyörittämistä ja ulkomaan jalkapallomatkojen järjestämistä. Seuran tavoite on, että se pystyy yhdistyksenä lyhentämään velkojaan, joita on nyt reilut 200 000 euroa.

”Päätös luopua kilpailutoiminnsasta oli siinä mielessä vastuullinen, että koska se suunta ei ole taittunut mihinkään ja Kolmosessa varainkeruu ei ole ainakaan helpompaa, niin käytetään kaikki kerättävä raha vanhojen vastuiden hoitamiseen”, Arto Viljanen selvittää.

”Voihan se olla, että joskus, kun ne on hoidettu, FC Hämeenlinna tulee uudelleen, mutta se on sitten varmaan eri ihmisten homma. Nyt on muiden ihmisten vuoro näyttää kyntensä. Me olemme omat näyttäneet tässä matkan varrella.”