Rafael saapui Lahteen unohdettuna. Vaikeina aikoina hän hylkäsi HJK:n kutsun. Ikoni haluaisi jäädä seuraansa ja kaupunkiinsa myös valmentajana.
Kesällä 2004 FC Lahti halusi uuden hyökkääjän. Njazi Kuqi oli lähdössä ennemmin tai myöhemmin ulkomaille. Moottoritie oli kytkenyt kaupungin entistä lähemmäksi Helsinkiä, ja pelaajaliikenne Lahden ja Helsingin välillä oli lähes jokavuotista. FC Lahden kakkosluotsi Luciano Martins kuitenkin vihjasi päävalmentaja Harri Kampmanille, että tällä kertaa autolla kannattaisi ajaa Forssaan, kauas Suomen jalkapalloydinten ulkopuolelle.
Edellisen vuosikymmenen loppupuolella HJK:ssa loistanut Rafael oli palannut Suomeen ja FJK-paitaan kakkosdivisioonaan. Liigaseurat eivät kilpailleet hyökkääjästä, sillä edellisten kausien aikana hän oli pelannut vain muutaman ottelun Hollannissa Heerenveenissä ja Turkissa Denizlisporissa. Forssassa sarakkeeseen oli kertynyt maalimerkintöjä melkein tasatahtia ottelumerkintöjen kanssa. Kampman vakuuttui näkemästään.
Myös Rafael oli innostunut, kun hän oli käynyt Hämeenlinnassa katsomassa FC Lahden peliä. Muutaman surkean vuoden jälkeen mahdollisuus pelata Veikkausliigassa kiehtoi hyökkääjää – senhän takia hän oli Suomeen palannut. Ehkä vielä enemmän Rafaelia kiehtoi pelata hyökkääjänä Jari Litmasen syöttöjen kohteena. FJK olisi kuitenkin halunnut siirtokorvauksen, eikä FC Lahti halunnut sitä maksaa. Siirto sai odottaa.
Kauden jälkeen alkoi tapahtua. Kuqi lähti suurella siirtosummalla Valioliigassa pelanneeseen Birminghamiin, ja Litmanen muutti tammikuussa Saksaan. Rafael puolestaan teki lyhyen testijakson jälkeen sopimuksen Lahteen. Statustaan nostanut seura hankki hänelle pariksi kärkeen Mika Kottilan HJK:sta.
Rafael aloitti ensimmäisen kautensa tekemällä joukkueensa kauden kolme ensimmäistä liigamaalia. Kauden ja 14 maalin jälkeen FC lahden kannattajat äänestivät Rafaelin Vuoden pelaajaksi. Hän sai kaikki äänet.
Lahden ja Rafaelin suhde vaikuttaa ikuiselta, kun sen suhteuttaa hektiseen jalkapalloympäristöön. Hän on pelannut seurassa yli puolet sen olemassaolosta ja välillä solminut suomalaisessa jalkapallossa poikkeuksellisen pitkän kolmivuotisen sopimuksen. Hänen kasvonsa oli hetken maalattuna Lahden toriparkkiin, nyt sama kuva on maalattu Kisapuiston pääkatsomoon.
Muutaman kerran suhdetta on koeteltu. RoPSia vuosina 2010–2011 valmentanut John Allen soitti kerran Rafaelille ja houkutteli Rovaniemelle. Luiz Antonio kokeili puhelimessa, haluaisiko Rafael siirtyä OPS-paitaan. Kun FC Lahti kaudella 2010 tippui, HJK-valmentaja Antti Muurinen halusi entisen luottopelaajansa Helsinkiin. Muurinen soitti Rafaelille ja pyysi hyökkääjää kertomaan palkkapyyntönsä. FC Lahden toimitusjohtaja Jussi Lumio kertoi hyökkääjälle, että seuralla ei ole riittävästi rahaa, joten kannattaa mennä, jos HJK hyväksyy pyynnön. Pari päivää myöhemmin Lumio soitti uudestaan.
”Lumio sanoi, että älä tee mitään, me keksitään fanien kanssa jotain. Yksi fani soitti myös. Palkka oli ehkä pienempi kuin Klubissa, mutta olimme perheen kanssa viihtyneet. Hieno juttu, että fanit pystyivät pelastamaan minut”, Rafael kertoo.
FC Lahden kannattajat maksoivat osan Rafaelin palkasta, joten hän kirjoitti sopimuksen Ykköseen. Edellisen kerran HJK oli havitellut brasilialaista keväällä 2008. Lumio kertoi tuolloin, että HJK:sta olisi soitettu suoraan Rafaelille, jonka pitkä sopimus oli voimassa. HJK:n urheilujohtaja Tuomo Saarnio kiisti, että pelaajia olisi suoraan lähestytty. Hänen mukaansa vain FC Lahdelta oli kysytty, onko Rafael myynnissä.
Jälkikäteen ajatellen paluu Helsinkiin olisi kannattanut mestaruuksien muodossa. Lahdessa oli kuitenkin ennen putoamista tarjolla seuran toistaiseksi hohdokkaimmat hetket. Rafael nostaa kauden 2008 loppuhuipennuksen hienoimmaksi ajakseen FC Lahden paidassa. Kauden viimeisessä ottelussa Lahdella oli mahdollisuus Helsingissä nousta juuri HJK:n ohi kolmanneksi.
”Se on ilman muuta paras hetki, kun voitettiin Helsingissä, mentiin Klubin ohi ja seura pääsi ekaa kertaa Eurooppaan.”
Vuonna 2012 HJK tai mikään muukaan seura ei ollut kiinnostunut. 33-vuotias Rafael palasi Veikkausliigaan polvivaivaisena. Kuntoutumisen jälkeen FC Lahden valmentaja Tommi Kautonen kierrätti Rafaelia vaihtopenkin, laitapelaajan ja pelinrakentajan paikoilla.
”Pelasin väärässä paikassa. Kautosen kanssa oli vaikeaa, kun pelasin harvoin omalla paikallani. Laidassa pitäisi puolustaa, mutta ei se ole vahvuuteni. Kymppipaikalla pitäisi juosta enemmän. Olin aika kaukana sieltä, missä osaan pelata. Kävin juttelemassa muutaman kerran. Hänen mielestään pystyn tekemään peliä kymppipaikalla, josta juoksen boksiin tekemään maaleja. Sitten tipuin penkille. Ajattelin, että lopetan urani.”
Jatkosopimus syntyi vasta tammikuussa 2013. Kautonen oli yhä huhtikuussa sitä mieltä, että Rafael on parhaimmillaan, kun hänet vaihtaa kentälle tunnin pelin jälkeen haastamaan väsyneitä toppareita. Kesäkuun alussa Kautonen sai potkut, kun FC Lahti oli valahtanut viimeiseksi. Seura palkkasi Juha Malisen pelastusoperaatioon.
”Malinen sanoi heti, että kokemuksellani voin pelata sentterinä. Vini Dantas oli tullut joukkueeseen sentterinä, mutta pudotin Vinin kymppipaikalle.”
Rafael pääsi kesäkuusta alkaen säännöllisesti avaukseen. Lopulta hän taisteli maalikuninkuudesta. Hän oli voittanut maalipörssin jo 1997 ja 2007. Kolmas kuninkuus kolmannella eri vuosikymmenellä olisi ollut jo historiallista. Nyt Rafael ottaa itse puheeksi maalipörssin voiton. Hän sanoo harmittelevansa kauden toiseksi viimeistä peliä, jossa hän kohtasi maalikuninkuudesta taistelevan Tim Väyrysen. Hongan maalivahti Tuomas Peltonen torjui Rafaelin rangaistuspotkun, kun taas Väyrynen onnistui kertaalleen maalinteossa.
Malisen jälkeen Lahteen palkattiin Toni Korkeakunnas. Hän määritteli Rafaelin 35-vuotiaana jälleen pelin keskiöön.
”Ensimmäisissä tapaamisissa näin, että hän ei ollut hirveän hyvässä fyysisessä kunnossa. Ei hän ollut tänäkään vuonna tammikuussa. Annoin Rafaelille aikaa, sillä kokenut pelaaja tietää, koska pitää olla kunnossa. Ei hän viime vuonna ollut keväällä parhaimmillaan, eikä ole nytkään. Kun kentät paranevat, Rafaelin ominaisuudet pääsevät esille”, Korkeakunnas kertoo.
Rafael ei ole keväällä tehnyt yhtäkään maalia. Otteluruuhkassa hän on välillä aloittanut avauksessa, välillä penkillä. Ehkä kovin jyrkkiä tulkintoja ei kannata kuitenkaan tehdä vielä toukokuussa. Rafaelin maalinteko perustuu asioihin, joihin pieni hidastuminen viime kaudesta ei valtavasti vaikuta.
”Rafael ei ole joka kerta maalipaikassa keksimässä uutta ratkaisua, vaan hänellä on pari patenttia. Hän katsoo, miten maalivahti on sijoittunut ja osaa tehdä valinnan. Kun katsoo Rafaelin tekemiä maaleja, siellä on voimakkaita sijoituksia sisäterällä 16–18 metristä maalivahdin ohi. Hän ei tarvitse nilkkapotkua tilanteisiin, joissa monella muulla potkutekniikka ei riitä samanlaiseen laukaukseen”, Korkeakunnas avaa.
Jalkapallolehden analyytikko Kimmo Eronen arvioi viime kesänä Rafaelin olevan loistava esimerkki ominaisuuksista, joita maalintekijä tarvitsee.
”Jos Rafael käyttää pallon kanssa maalintekosektorilla useamman kuin yhden kosketuksen, hän pyrkii aina ottamaan ensimmäisen kosketuksen niin, että a) se on suojauksen puolella suhteessa vastustajaan jos tilaa on vähän b) ensimmäisen ja toisen kosketuksen välinen aika on mahdollisimman lyhyt, toisen kosketuksen ollessa yleensä maalintekoyritys”, Eronen arvioi.
”Maalintekotilanteessa Rafael pyrkii aina ensin havaitsemaan maalivahdin sijoittumisen suhteessa maaliin ja tekee ratkaisunsa tyhjän tilan mukaan. Jos hän ei ehdi havainnoida, lähtee pallo yleensä nopeasti veskarin tulokulmaa kohti, jolloin se on keskimäärin maalivahdille haastavampi torjuttava, kun oma liike on nopeassa tilanteessa vastakkaiseen suuntaan.”
Eronen kuitenkin muistutti, että vaikka Rafael sijoittuu boksissa fiksusti vaara-alueille, hän ei ole hyvä liikkumaan pelattavaksi maalintekopaikkoihin.
”On erittäin harvinaista, että Rafael pystyisi oikein ajoitetulla liikkeellä irtoamaan tiukasta vartioinnista. Keskityksen lähtiessä Rafael ei hakeudu systemaattisesti ensin ’väärälle’ puolelle tehdäkseen itselleen tilaa sille puolelle, mistä haluaa maalintekoyrityksen saada. Näin hänet on myös helpompi vartioida. Paremmat pelattavaksi liikkumiset mahdollistaisivat myös enemmän ensimmäisen kosketuksen maalintekoyrityksiä, jotka tuottavat huippujalkapallossa useammin maaleja kuin seuraavien kosketusten suoritukset. Rafaelin puutteet saattavat olla myös kotimaisen jalkapallon onni: olisiko ilman niitä Eredivisie tullut tutummaksi?”
Vanheneminen voi olla traagista, ainakin jos sitä ei hyväksy. Jalkapallo ei pelinä muutu yhtä nopeasti kuin moni muu ammatti. Syöttömäärät kasvavat, joukkueet toimivat tarkemmin valmennettuina kollektiiveina ja pelaajat ovat yhä kovempia urheilijoita. Silti muutamassa vuodessa ei tarvitse teknisen kehityksen takia opetella täysin uusia tehtäviä, eikä yrityksen toimiala voi vaihtua Nokian tapaan useaan kertaan FC Lahden lyhyen historian aikana. Hyökkääjän tehtävä on yhä tehdä maaleja, vaikka siihen yhdistyisi uusi tapa prässätä vastustajaa tai pelata pidempiä hyökkäyksiä. Pelaajaan vanheneminen vaikuttaa kuitenkin nopeammin kuin perusduunariin. Se ajan ja tilan muodostama yhtälö, jossa oli vielä muutama vuosi hieman muita edellä, katoaa lähtönopeuden ja kestävyyden väistämättä heikentyessä.
”Jalat eivät enää liiku kuten aiemmin, ikävä kyllä. Nopeus katoaa vuodesta toiseen, mutta vielä pärjään Veikkausliigassa. Kun nopeus ei riitä, pitää kehittää muuta. Olen boksin pelaaja, yritän pysyä enemmän keskellä. Kun pallo tulee, niin laitan sen sisään. Alkukausi ei ole ollut hyvä, mutta pystyn vielä parempaan”, Rafael pohtii.
Yhtälöä voi ratkoa ajattelua nopeuttamalla. Kun Rafael lopulta pääsi pelaamaan ja harjoittelemaan Litmasen kanssa, hän sai tukea muuttumiseen.
”Jari ohjeisti kuinka liikkua, kun hän lukee peliä aika hyvin. Hän näytti, miten juosta topparin selustaan tai miten pelata lyhyellä vastaan. Fiksuna pelaajana Jari liikkui tyhjään tilaan ja sai aina pallon vapaana, vaikka vastustaja olisi laittanut pelaajan perään. Jari muuttui myös pelaajana, kun jalat eivät enää liikkuneet niin hyvin”, Rafael arvioi.
Korkeakunnaksen mielestä hidastuminen ei ole ollut Rafaelille niin dramaattista, koska hyökkääjä ei ole ikinä yksipuolisesti elänyt nopeudellaan. Hyökkääjän pitää vain valita hieman tarkemmin taistelut, jotka ovat voitettavissa.
”Hän pystyy rytmittämään hyökkäyksiä. Ei Rafael taistele pääpalloista topparien kanssa. Hänen kauttaan voi pelata nopean tai hitaan hyökkäyksen. Nopeissa hyökkäyksissä hän lukee tilanteen, jos laituri on menossa. Jos pallo tulee etupuolelle, harvoin Rafael sitä menettää. Hän pystyy suojaamaan palloa, jotta ehdimme useammalla pelaajalla hyökkäämään”, Korkeakunnas arvioi.
Peli ympärillä on myös muuttunut, Rafaelin mielestä parempaan suuntaan. Jossain muualla kehitys on ollut nopeampaa kuin Suomessa, mutta pelin muutos on helpottanut Rafaelin kamppailua aikaa vastaan.
”Suomeen tullessani Klubissa oli parhaat pelaajat, ja ne pelasivat parasta jalkapalloa. Muita joukkueita oli surkea katsoa. Ne pelasivat rumasti pitkää palloa, lyhyttä syöttöä ei ollut. Nyt useampi joukkue yrittää pelata maata pitkin lyhyttä syöttöä. Aika moni joukkue pystyy avaamaan lyhyellä topparille ja rakentamaan pelin. Pohjapelaajatkin hakevat hyvin palloa. Paljon on toki parannettavaa”, Rafael arvioi.
Vanhimman tyttärensä kanssa asuva Rafael aikoo jäädä Lahteen uransa jälkeen. Hän tekee vuoden sopimuksia niin kauan kuin valmentaja ja seura häntä tarvitsevat. Jälleen viime kauden jälkeen yksi valmentaja koki Rafaelin tärkeäksi, kun Korkeakunnas piti Tucoa liian samankaltaisena hyökkääjänä ja ei sen takia tarjonnut kamerunilaiselle jatkosopimusta.
”Katsotaan aina, mitä valmentajat haluavat. Sitten keskustellaan seuran kanssa rahasta. Urani jälkeen haluaisin käydä valmennuskurssit ja jatkaa jalkapalloympäristössä. Valmentaja menee sinne, missä on hyvä työpaikka, mutta tulevaisuudessa suunnitelmani on valmentaa FC Lahdessa”, Rafael sanoo.
Lehtien arkistot vahvistavat kuvaa vaatimattoman miehen tavallisista maaleista. Vuodesta toiseen hän on kertonut yrittävänsä parhaansa, joukkueen olevan yksilön yläpuolella ja kannattajien olevan osa seuraa. Nyt hän arvostelee yhtä valmentajaa, harmittelee jaloista livennyttä vuoden 2013 maalipörssin voittoa ja jopa ohjeistaa kannattajia keskittymään hieman lapsiystävällisempään kannattamiseen. Mitään suurta dramatiikkaa on kuitenkin turha etsiä.
Joitakin pelaajia määrittää yksi hetki. Tuuletus, saksipotku, harhautus tai satumainen maali. Rafaelia määrittää jatkuvuus, jota hän on tuonut myös seuraan. Hänestä painatetuissa paidoissa ja Kisapuiston katsomorakenteessa näkyvät tunnistettavat kasvot, jotka symboloivat tuota jatkuvuutta, ei hetkeä. Rafaelin aikana FC Lahti on vakiinnuttanut asemansa uskottavana jalkapalloseurana.
Rafaelin saapuessa seuran identiteetti oli selkeästi heikompi. Syyskuussa 2006 Etelä-Suomen Sanomien toimittaja Kalle Veirto tylytti analyysissään FC Lahden kymmenvuotisen historian jälkeen ojassa olevaksi seuraksi, joka ei ole pelannut itseään lahtelaisten sydämiin. Hänen mukaansa ilman toilailevaa fanijoukkoa kukaan ei osaisi sanoa siitä mitään, Lahdessa tai kaupungin ulkopuolella.
”Ei auta, että FC Lahdella on Suomen parhaat fanit (pari vuotta sitten ainakin), neljä taitavaa pallonkuolettajaa ja Rafael, kun ympärillä leviää tuulitakkien hautuumaa”, Veirto kirjoitti.
Jälkiviisaana on helppo sanoa, että yksi pelaaja ja kannattajat ovat auttaneet, kun nuori seura on selvittänyt vaarallisimmat teinivuotensa. Samalla ympäriltä kaikki muut pelaajat ovat vaihtuneet ja seura on siirtynyt Hiihtostadionilta kohti Kisapuistoa. Rafael unelmoi vielä paremmasta jalkapallostadionista Kisapuistoon. Muutoksen ohella Rafael näkee ympärillä myös pysyvyyttä.
”Eihän kaupunki ole paljon muuttunut. Kaikki pysyy melkein samanlaisena. Enkä näe, mitä tässä kaupungissa pitäisi muuttaa.”