Suomessa on vain muutama kaupunki, joihin mahtuisi oikeasti enemmän kuin yksi huipulle pyrkivä jalkapalloseura. Kotka on yksi Suomen suurimmista jalkapallokaupungeista. Silti yhden seuran jakautumisesta kahdeksi oli vain haittaa.

Jalkapallo perustuu vastakkainasettelulle. Sen huipentuma on derby kaupungin sisällä, mikä lähtökohtaisesti hyödyttää molempia. Jännite seurojen välillä on aina olemassa, vaikka joukkueet pelaisivat eri sarjatasoilla. Kotkassa kahden seuran vastakkainasettelusta ei kuitenkaan ollut mitään hyötyä, koska seuroissa ei ollut mitään muuta erilaista johtohenkilöiden lisäksi. Lisäksi jossain kohtaa on raja, jota pienemmissä kaupungeissa kahden seuran vastakkainasettelusta kärsivät kaikki. Se raja kulkee jossain Turun asukasluvun alapuolella, mutta selkeästi Kotkan yläpuolella.

”Ei ole mahdollista, että Kotkassa olisi enemmän kuin yksi huipulle pyrkivä seura. Markkina-alue on niin pieni, että useampi seura ei voi pyrkiä huippujalkapalloon. Muunlaisia seuroja voi toki olla enemmänkin”, KTP:n puheenjohtaja Jarkko Pippola kertoo.

Ympyrä Kotkassa on sulkeutunut viidentoista vuoden erillään olon jälkeen. Kun KTP nousi Veikkausliigaan vuodeksi 1999, seura sai nimekseen perustetun osakeyhtiön mukaisesti Kotkan TP. Kahden liigakauden jälkeen Kotkan TP kuitenkin putosi ja meni konkurssiin. Ykkösen paikkaa tarjottiin tuolloin Kolmosessa pelanneelle KTP:lle, mutta samalla mukana olisivat seuranneet nurin menneen osakeyhtiön vanhat velat. KTP kieltäytyi.

Kotkalaisen edustusjalkapallon vetovastuu siirtyi FC KooTeePeelle, joka oli perustettu vuonna 1999 Kotkan TP:n reservijoukkueeksi. Se erosi omaksi seurakseen ja nousi ripeään vuosi per sarjataso -tahtiin Kolmosesta aina Veikkausliigaan asti.

Vuonna 2003 Kotkalla oli taas liigakaupungin status. KooTeePee taisteli kuuden kauden ajan liigan häntäpäässä, kunnes putoamispeikko otti omansa. Putoaminen Ykköseen ei kuitenkaan merkinnyt toiminnan romahdusta, vaan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla KooTeePee on roikkunut viime vuodet tiukasti kärjen takana.

KooTeePeen liiga- ja divarivuosien aikana KTP nousi alasarjojen syövereistä Kakkoseen asti. Kaksi seuraa peräkkäisillä sarjatasoilla taisteli samoista satamakaupungin rajallisista resursseista – aina viime kauden loppuun saakka.

Viime syksynä tämä yksinkertaiselta vaikuttanut asia johti FC KooTeePeen ja KTP:n yhdistymiseen. Keskustelua yhdistymisestä oli käyty vuosien ajan, mutta aiemmin yhdistyminen ei Pippolan mukaan ollut kovin lähellä. Välillä Pippolasta tuntui, että se olisi lähellä, mutta jälkikäteen hän ajattelee, että tunne oli kuitenkin väärässä.

FC KooTeePeen puheenjohtajana joulukuuhun asti toimineen Pippolan mukaan neuvotteluiden viimeisessä vaiheessa oli kyse seurojen taloustilanteiden selvittämisestä. Joulukuun kihlauksen jälkeen KTP:n tarina on näyttänyt luonnollisen nousujohteiselta. Kotkalaiset ovat tukeneet joukkuettaan, joka ei ole hävinnyt Ykkösessä vielä kertaakaan tehden maaleja lähes kolmen keskiarvolla.

Liigahaaveet ovat eläneet Kotkassa koko ajan putoamisen jälkeen. Alkukausi kentällä on näyttänyt, että vokaalit nimestään pudottaneen KTP:n haave liiganoususta ei ole merituulesta temmattu. Eteläinen Kymenlaakso on juuri nyt vahvin vaihtoehto uudeksi pisteeksi pääsarjakartalle.

”Osa jalkapalloihmisistä kävi molempien seurojen peleissä, osa jommankumman seuran peleissä ja osa ei käynyt peleissä ollenkaan. Nyt tuntuu, että koko kaupunki on seuran takana. Toki aina löytyy joku, joka on eri mieltä”, Pippola arvioi muutosta.

Yhdistymisen jälkeen viimeiseksi mainittu ryhmä on pienentynyt. Viime kaudella Ykkösessä pelanneen FC KooTeePeen yleisökeskiarvo oli 925 ja Kakkosessa tahkonneen KTP:n 618 katsojaa, nyt KTP:n peleissä on käynyt keskimäärin 1 880 katsojaa. Yhdistyminen on kuitenkin yhä kesken, ja 13 vuoden jakautumisesta palautumiseen menee aikaa. Pippola sanoo, että julkisuuteen tultiin joulukuussa hieman keskeneräisellä suunnitelmalla, jossa edustusjoukkueen yhdistäminen oli ensimmäinen asia. Nyt KTP etsii toimitusjohtajaa tai toiminnanjohtajaa, jota seuralla ei tällä hetkellä ole. Haun kanssa ei ole kiire: Pippola toivoo sopivan henkilön löytyvän kauden loppuun mennessä.

Kentällä suurin syy KTP:n hienoon alkukauteen on juuri kauden alla satamakaupunkiin saapunut matkamies. KTP etsi keväällä hyökkääjää. Sopiva löytyi, kun kevättalvella Seinäjoella vaihtopenkillä turhautunut Jussi Aalto halusi pelata. Hän ilmoitti asian suoraan SJK:n päävalmentajalle Simo Valakarille. Sana kiiri KTP:n päävalmentajalle Sami Ristilälle, joka soitti jo samana iltana. Seuraavana aamuna Aalto lähti ajamaan Kotkaan.

”Tammikuussa pelasin muutaman pelin, mutta nekin keskikentällä. Ehkä en sopinut SJK:n vastaiskupeliin. Valakari sanoi, että peliaikaa ei ole tulossa. Harvemmin olen ollut talvella parhaimmillani, mutta nyt siitä ei tullut yhtään mitään”, Aalto kertoo.

Sen jälkeen laiskuuden ja hitauden takaa on paljastunut Ykkösen johtava ottelunkääntäjä. Aalto antaa kunnian Ristilälle, joka on peluuttanut Aaltoa siten kuin hyökkääjä itsekin itseään peluuttaisi. Silloin muodostelma on 4-4-2, eikä Aaltoa rasiteta puolustusvelvoitteilla. Ristilä on muutenkin muokannut pelitavan joukkueensa kuvaksi. Rinki on tasokas mutta kapea, joten moderni ahtaajafutis ei voi tarkoittaa 90 minuutin ryntäilyä, taistelua tai ahdistavaa prässiä.

Aalto nostaa Ristilän Alexei Eremenkon rinnalle, kun hän listaa uransa valmentajat pelin opettajina. ”Eremenkolta opin joka päivä, hän tiesi niin paljon hyökkääjien ja keskikenttäpelaajien liikkumisesta. Monessa paikassa olen joutunut pelaamaan puolustavammassa roolissa, mutta en oikein tykkää puolustaa. Olen taiteilija, tykkään tehdä omia juttujani kentällä. Nyt vähän prässään toppareita, mutta sen enempää ei tarvitse onneksi puolustaa. Ehkä alaspäin olen laiska, mutta ylöspäin en ole yhtään laiska. Suomessa kaikki hyökkääjät käsketään puolustamaan ja taistelemaan, vaikka välillä pitäisi antaa vapauksia”, Aalto sanoo.

Aallon ja Samuli Kaivonurmen hyökkäyskaksikko luo suuren osan tilanteistaan samalla mallilla. Aalto liikkuu oikea-aikaisesti kymppialueelle, johon pallo pelataan hänelle jalkaan. Vastustajan on pakko ottaa Aallon kaukolaukauspelote pois, jolloin KTP saa houkuteltua vastustajan linjasta topparin irti.

Ennen sunnuntain Viikingit-kotiottelua Aalto lupailee, että Wladyslaw Dabrowskin OTP-paidassa vuonna 1981 iskemät 26 maalia ei ole enää tämän kauden jälkeen Ykkösen maaliennätys. Vaikka Aallon lainasopimus ulottuu paperilla toistaiseksi vain elokuun puoliväliin asti, KTP saa halutessaan jatkaa lainaa kauden loppuun asti. Aallon mukaan loppukaudesta Kotkassa on käytännössä sovittu.

 

Matkamiehiä tarvitaan Kotkassa, sillä jakautuminen kahdeksi seuraksi vaikutti haitallisesti myös KTP:n junioriputkeen. Sitä ei korjata yhdessä keväässä. Nyt matkamiehiä houkuttelevat Ristilän maine, velattoman seuran vakaus ja jalkapallokaupungin kulttuuri.

Pippolan suunnitelmissa Arto Tolsa -areenan ympärille rakentuva jalkapallokeskus kasvattaa itse suuremman osan pelaajista. Siinä tulevaisuuden visiossa areenalla on tekonurmi, toisella puolellakin kunniallinen katsomo ja ympäröivä hiekkakenttä on muutettu tekonurmella päällystetyksi harjoituskentäksi. Näin seuran koko toiminta olisi yhtenäisemmin samalla alueella.

”Jakautumisesta oli haittaa myös junioritoimintaan. Kun ringit pienenivät ja toimintaa oli liian monessa seurassa, tekeminen hajaantui. Yhdessä ryhmä pysyy paremmin kasassa. C-junioreista alaspäin pelaajamassa on meillä suhteellisen laadukasta. Sami Hyypiä -akatemia tuo aika paljon junioritoimintaan laadukkuutta. Valmentajien vahva koulutus jalkautuu koko seuraan. Ikuinen kysymys on, miten saada lapset pysymään kiinnostuneena jalkapalloon, kun he saavuttavat tietyn iän”, Pippola pohtii.

Yhdistynyt KTP johtaa Ykköstä aikana, jolloin Veikkausliigan ja Ykkösen ero on pienempi kuin ehkä koskaan. Seurojen budjetit ja sarjojen palkkatasot ovat lähentyneet toisiaan, kun vastikkeeton raha on Veikkausliigasta vähentynyt ja talouskurimuksessa vastikkeellisia euroja on vaikea kerätä. Samalla Ykkösessä moni organisaatio on kehittänyt toimintaansa suhteellisen pitkäjänteisesti. Sen seurauksena Ykkösen yleisömäärä on lähestynyt Veikkausliigaa.

”On hyvä, että nousu liigaan tai putoaminen Ykköseen ei ole kenellekään katastrofi. Me voimme mahdollisen nousun toteutuessa löytää lisäresursseja, sillä tuotteemme on hyvä. Tällaisessa taloustilanteessa pärjäämme taloudellisesti tyydyttävästi, joten tilanteen parantuessa pärjäämme varmasti hyvin”, Pippola arvioi.

Lähes vaakatasossa vihmova sade on autioittanut Kotkan keskustan sunnuntai-iltapäivänä. Osa liiketiloista on tyhjillään, jäljelle jääneistä yrittäjistä moni pitää liikkeensä sunnuntaina suljettuna. Lähes joka viides kotkalainen on työttömänä, jalkapalloseuran lisäksi kaupungista ei hirveästi positiivista kuulu.

Puoli viiden aikaan ihmisten määrä kaupungilla lisääntyy, he ovat matkalla Arto Tolsa -areenalle. Siellä ihmiset pakkautuvat pääkatsomoon sateelta suojaan. He tuntuvat arvostavan muutamia holtittomia liukutaklauksia, ahtaajafutiksen perinteitä.

Alkuillan aikana Jussi Aalto lähestyy parilla maalilla Ykkösen maaliennätystä, nyt kasassa on jo huikeat 18 maalia. Myös pari saksipotkuyritystä ja Aallon kaukolaukaus herättävät hyväksyntää. Voittaminen on ehkä kuitenkin Kotkassa tällä hetkellä tyyliä tärkeämpää, kuten Aalto sanoi aiemmin. Tällä kertaa KTP kaataa Viikingit 4­ ­ –0. Maalittomassa vaiheessa jotkut yrittävät hämmentää tuomaria huutelulla, joka ympäristöstä irrotettuna voisi kuulostaa mauttomalta. Ympäristössään se ei kuitenkaan tunnu olevan kenellekään haitallista. Ehkä tärkeintä on, että heillä on jälleen vain yksi seura.