Veikkausliigan kahdessa ensimmäisessä ottelussa HJK:lla on ollut varaa pitää yhteensä yli sata maaottelua vaihtopenkin puolella, joten voitaneen puhua kaikkien aikojen Veikkausliiga-joukkueesta. Siksi HJK:n kauden tuloksellista onnistumista tai epäonnistumista tulee mitata vain ja ainoastaan Euroopan kilpailuiden perusteella.

Kaikella kunnioituksella Helsingin Jalkapalloklubin kahden ensimmäisen vastustajan Jaron ja KuPSin pelaajia kohtaan: olisi täysi työ löytää tällä kaudella edes yksi HJK:n pelaavaan kokoonpanoon mahtuva pelaaja näistä joukkueista. Niin ylivoimainen on materiaali helsinkiläisten hyväksi liigakauden jokaisessa ottelussa.

Mestaruusmiehistö uusiutui jonkin verran viime kauden päätteeksi. Lähteneiden joukossa oli laadukkaita pelaajia, kuten Erfan Zeneli, Joel Perovuo sekä Saksaan lainalle siirtynyt Joel Pohjanpalo. Täksi kaudeksi HJK sai uuden maalivahdin, Michael Törnesin, pitkään edustusjoukkueen maalia vartioineen Ville Wallenin tilalle. Lisäksi Veli Lampi, Gideon Baah, Markus Heikkinen, Oussou Konan ja Macoumba Kandji tuovat joukkueeseen huikean määrän kokemusta ja kykyä pelata Veikkausliigaakin kovempia pelejä.

Viime kauden epäonnistuminen eurokentillä havainnollisti hyvin laadukkaan valmentamisen arvon jalkapallossa. Ylivoimainen materiaali vei lopulta selkeähköön Suomen mestaruuteen, mutta raja tuli vastaan toisella Mestareiden liigan karsintakierroksella. Tällä kaudella kevättalven ja kahden ensimmäisen sarjaottelun pelillisesti nihkeistä esityksistä huolimatta yksittäisten pelaajien yksittäiset laadukkaat suoritukset ovat jälleen vieneet joukkueen tuloksellisesti Suomen mestaruuteen vievälle tielle. Nyt Suomessa ylivoimainen materiaali kaipaisi laadukkaan valmennusprosessin viemään joukkue Euroopan kentille.

Tässä artikkelissa käydään HJK:n hyökkäyspeliä tarkemmin läpi tuonnempana, mutta laitapelaajat Alho, Kandji ja Savage ovat kauden mittaan tärkeässä roolissa. Myös puolustuspään kivijalat Heikkinen ja Tapio Heikkilä ovat paljon vartioina. Etenkin Heikkilä on saavuttanut pelaamiseensa äärimmäisen tasaisen varmuuden. Gideon Baah nautti FC Hongassa organisoidusta sapluunasta, mikä auttoi ulosmittaamaan pelaajan vahvuudet. HJK:ssa hänen kaltaisensa sinkoilija on toistaiseksi kääntämätön kortti. On myös mielenkiintoista nähdä, kuinka yksi kaikkien aikojen suomalaisista hyökkääjistä Mikael Forssell suoriutuu tällä kaudella. Keskikentän kyvystä pelata jalkapalloa HJK:n kausi ei ainakaan jää kiinni. Tornion terrierin, Teemu Tainion, johtama keskikenttä on täynnä taitoa, sen takaavat Rasmus Schüller, Robin Lodin ja Mika Väyrysen.

Helsingin Jalkapalloklubi

Päävalmentaja: Sixten Boström

Valmentaja: Toni Koskela

Valmentaja: Lars Mosander

Maalivahtivalmentaja: Ville Wallen

Fyysinen valmentaja: Jari Hyttinen

Fyysinen valmentaja, fysioterapeutti: Sasu Setälä

Mahdollinen aloituskokoonpano:

Joukkue, osajoukkue, yksilö

Jalkapallojoukkueen taktiikka tulee aina organisoida joukkueen, osajoukkueen eli 3–4 pelaajan yksiköiden sekä yksilöiden tasolla. Näillä kolmella tasolla on joukkueella oltava selkeä sapluuna ja mallit, miten muuttuvissa tilanteissa kussakin pelin vaiheessa toimitaan. Organisointi ei saa jäädä puheen tasolle, vaan mallit on iskostettava joukkueeseen toiminnallisen harjoittelun kautta automaatioiksi. Kun tila- ja aikapaine lisääntyy intensiteetin kasvaessa, pelaajien yhteistyön jalkapallo on tultava selkäytimestä.

Tästä päästään HJK:n pelin ison kuvan haasteisiin. HJK:n peli on runsaan vuoden aikana antanut merkkejä siitä, että Sixten Boströmin valmennusprosessi tähtää pelin organisointiin vain yhden tason kautta. Se taso on yksilöt. Osajoukkueen ja joukkueen tasolla valmennusprosessin jäädessä väljäksi pelistä tulee lopulta sekasortoista ja reaktiivista.

Hyvä asia yksilökeskeisyydessä on tietysti se, että yksittäiset pelaajat joutuvat hinaamaan yksiköitä ja joukkuetta korkean stressin keskellä eteenpäin. Esimerkiksi Robin Lodille tämä on näyttänyt sopivan vallan mainiosti, ja Lod on Boströmin aikana tehnyt todellisen läpimurtonsa. Sitten ovat pelaajat, kuten Mikael Forssell, jotka tarvitsevat ehdottomasti peliin rakenteen pelatakseen huipputasolla. Ilman osajoukkueen ja joukkueen rakennetta Forssell jää ilman työkaluja vahvuuksiensa ulosmittaamiseksi.

Pelinrakentelun ja murtautumisen sudenkuopat

HJK on hyvä pelaamaan eteenpäin, kun kentälle syntyy tilaa. Robin Lod, Rasmus Schüller, Teemu Tainio sekä Mika Väyrynen ovat keskellä eteenpäin suuntautuvien perustilanteiden ratkaisemisessa huippuluokkaa. Etenkin 2–1-maali KuPSia vastaan kauden toisessa ottelussa oli tästä hyvä esimerkki. Teemu Tainio otti taitavasti kylkipeliasentoon pallon mukaansa kääntyen samalla 90 astetta positiiviseen peliasentoon. Näin keskelle syntyi käytännössä kahdella yhtä vastaan -tilanne. Tainion juuri oikeankovuinen ja hyvin ajoitettu syöttö napsahti liikkeeseen Lodille, joka viimeisteli helponnäköisesti alanurkkaan.

Maalia edeltävä tapahtumaketju on mielenkiintoinen. Se havainnollistaa meille, miksi HJK tippui viime kaudella nolosti aikaisin eurokentiltä ja miksi joukkueen pelillisestä kuvasta kannattaa olla tälläkin hetkellä huolissaan. HJK oli Macoumba Kandjin henkilökohtaisen pallonhallinnan avulla imenyt KuPSin vasempaan laitaan. Tämän jälkeen joukkue käänsi hitaan pallon pitämisen nopeaksi sivuttaissuuntaiseksi syöttämiseksi toiselle puolelle. KuPSin muodostelman sivuttaisliike ei ollut riittävää, joten tilaa syntyi Tainiolle kymppialueelle. Heikkinen tavoitti tilasta Tainion, jonka jälkeen HJK hyökkäsi kohti KuPSin haavoittunutta linjaa. Lopulta HJK suoritti murtautumisvaiheen diagonaalisuuntaisella läpisyötöllä linjan edestä. Tainio teki viimeisen viillon kuopiolaisten lihaan, ja Lod pääsee tuulettamaan johtomaalia.

Hieno maali, jossa pelattiin laadukasta jalkapalloa. Ongelma on se, että se ei ole systemaattista ja valmennettua. Hyökkäys on Kandjin, Schüllerin, Heikkisen, Tainion ja Lodin henkilökohtaista taktista ja teknistä osaamista tarttua hetkeen. Sattumalta he valitsevat peräkkäisissä tilanteissa juuri oikean toimintamallin ja pelin suunnan. Suurin hatunnosto maalista kuuluu Kandjille, joka loi toiselle puolelle tilan Tainiolle ja Lodille.

HJK yritti KuPSia vastaan murtautua vastustajan puolustusalueelle 35 kertaa. Näistä vain 15 prosenttia oli linjan edestä optimaaliselta alueelta, kymppialueelta, lähteviä murtoyrityksiä puolustuslinjan taakse. 30 prosentissa hyökkäyksistään HJK yritti murtautumista puolustuslinjan edestä lähtevillä seisovan tilanteen keskityksillä. Ensimmäisessä ottelussa Jaroa vastaan prosentit olivat tismalleen samat.

Puolustiko KuPS keskustan tiiviisti, eikä päästänyt HJK:ta linjan eteen tai laidoilla linjan taakse? Vai eikö HJK osaa hitaan hyökkäämisen aikana systemaattisesti luoda itselleen tilaa, josta murtautua? Viime kausi sekä mennyt talvi ja kevät ovat näyttäneet, että ei osaa. HJK:lla ei ole pelin rakenteluvaiheessa käytössä yhteisiä tilan luonnin ja sinne menemisen malleja. Tästä johtuen HJK tekee maalipaikkoihin murtautumisesta itselleen monesti liian vaikeaa – ja jos joukkue pääsee paikkoihin, vastustajalla on usein vielä voimia häiritä sitä.

Tilan luonti on jalkapallossa pelin rakenteluvaiheen perusasioita. Samoin luotuun tilaan hyökkääminen 3–4 pelaajan yksiköissä sekä joukkueena. Pelin rakentelun ensisijainen tavoite tulisi olla haluttuun murtautumistilanteeseen pääseminen siten, että joukkueella on tilaa murtautua laadukkaasti ja vastustajaa on jo haavoitettu. Jos esimerkiksi keskitys lähtee tilanteessa, jossa vastustajaa ei ole ensin haavoitettu ja liikutettu, pallo on helppo putsata alueelta pois. Näin kävi KuPS- ja Jaro-otteluissa kolmasosalle hyökkäyksistä.

Eikä kyse ole vain tästä keväästä. HJK teki kaudella 2013 Veikkausliigan teknisen raportin mukaan RoPS:n jälkeen pienimmän prosenttiosuuden maaleistaan hitaista hyökkäyksistä. Talven ja kauden ensimmäisen sarjaottelun perusteella trendi on ollut sama: vain noin neljännes maaleista tulee hitaista hyökkäyksistä, valtaosa tehokkaista erikoistilanteista ja nopeista tai puolinopeista riiston jälkeisistä iskuista vastustajan selustaan.

Kysymys siis kuuluu, miksi HJK hukkaa kolmasosan hyökkäyksistään? Miksei se systemaattisesti pyri rakentamaan KuPS-ottelun 2–1-maalin kaltaisia murtautumispaikkoja keskelle ja laidoille?

 

Esimerkit

Havainnollistan tilan luomisen ja sen voittamisen haastetta HJK:n pelissä muutamin esimerkein KuPS-ottelusta.

Alla kuvattu tilanne toistui pelin avausvaiheen aikana etenkin ensimmäisellä jaksolla monesti. KuPS halusi sulkea HJK:lta lyhyen avaamisen hyödyt ja pakottaa joukkueen pitkiin summittaisiin avauksiin – ja HJK meni ansaan. Se menetti mahdollisuutensa juoksuttaa KuPS näännyksiin. HJK pelasi Esa Pekosen pillin mukaan ja avasi summittaisia pitkiä palloja.

Palloa hallitessaan joukkueen on liikutettava vastustaja pois tasapainosta luodakseen tilaa. Tämän jälkeen joukkue hyökkää luotuun tilaan terävästi joko kuljettaen tai syöttäen. Tilan luominen ja voittaminen on pallopelien perusperiaate, joka toimii joka puolella kenttää.

Esimerkiksi juuri HJK:n KuPS-ottelun 2–1-maalissa tilaa luotiin sivuttaissuunnassa pallottomalle puolelle houkuttaen KuPS ensin toiselle laidalle. Kun Kandjin, Väyrysen ja Alhon kaltaiset taitoniekat uhkaavat etenemisellä, on pakko reagoida ja siirtyä eteen. Vastustaja saadaan liikkumaan, ja tilaa syntyy. Samalla optimaalisille alueille, eli vastustajan linjan eteen ja selustaan, pääseminen helpottuu. Käytännössä tämä tarkoittaa murtautumisen helpottumista.

Tätä kutsutaan yhteistyön jalkapalloksi. Valitettavasti HJK ei nojaa hyökkäyspelissään tälläkään kaudella yhteistyön jalkapalloon, vaan yksilöiden peräkkäisiin laadukkaisiin suorituksiin. Voiko suomalainen pallopelijoukkue menestyä Euroopan mittakaavalla millään muulla kuin systemaattisella yhteistyön pelaamisella? Jääkiekossa Meidän pelillä voitettiin maailmanmestaruus. Koripallossa yhteistyön pelillä mentiin MM-kisoihin. Tällä yhteistyön pelaamisella, tilan luomisen ja voittamisen periaatteella, Huuhkajatkin tekivät Gijonin ihmeen yritettyään sitä systemaattisesti koko pelin ajan tiettyjen mallien mukaan. Meidän pelin jalkapalloversiossa luodaan aktiivisesti tilaa ja voitetaan se pallonhallinnan keinoin.

HJK yritti joukkueena luoda ja voittaa tilaa KuPS- ja Jaro-otteluissa hitaan hyökkäyksen aikana yhteensä yhden kerran.

 

Tilanteenvaihto kaiken pelastaa voi

HJK:n on etenkin eurokentillä nojattava puolustuspeliinsä. Laadukas koko joukkueen puolustuspeli ja eteenpäin suuntautuvat riistot voivat nimittäin avata tilaa ennalta paremmin organisoitujen joukkueiden haavoittamiseksi. Etenkin nyt, kun joukkueessa on sekä äärimmäisen paljon yksi vastaan yksi -taitoa ja nopeutta että Veli Lammen ja Teemu Tainion kaltaisia aggressiivisia pallonriistäjiä, tulisi näihin tilanteisiin satsata.

HJK on terävä muuttamaan puolustamisen hyökkäämiseksi, ja nopeat hyökkäykset ovat joukkueen parhaita avuja. Esimerkiksi KuPSia vastaan HJK:n 3–1-maali oli oiva esimerkki laadukkaasta suunnanmuutoksesta ja avautuneen tilan hyödyntämisestä.

Joukkue osaa kokeneiden puolustuspään pelaajien, kuten Veli Lammen ja Markus Heikkisen, avulla pitää alimmilla prässitasoilla muodostelman tiiviinä ja aggressiivisena. Viimeisenä lukkona uusi maalivahti, Michael Törnes, on riittävän laadukas pelaaja HJK:n maalin suulle. HJK ei europeleissä voi kuitenkaan nojata täysin vastustajan hitaiden hyökkäysten puolustamiseen ja vastahyökkäyksiin, vaan joukkueen on pakko saada myös hidas hyökkäys laadukkaammaksi.

Olisiko Sixten Boström valmis ja riittävän osaava viemään HJK:n pelitavallisesti mourinholaiseen suuntaan, jossa hidas hyökkäys on organisoitu vain oman maalin suojelua varten ja maalit isketään vastaiskuista?

Tämä antaisi sen riittävän valmennuksellisen tuen HJK:n mahtaville yksilöille, ja paikka lohkovaiheessa olisi askelta lähempänä. Nyt HJK nojautuu Tainion, Väyrysen ja Kandjin taianomaisiin hetkiin, joita on tultava maalin saamiseksi 3–6 peräkkäin.

 

Seuraa näitä

1)   Macoumba Kandji. Yhden viikon perusteella yksi kaikkien aikojen Veikkausliiga-pelaajista. Osaa niin sanotusti pelata jalkapalloa. Kannattaa mennä Sonera-stadionille katsomaan miestä, koska yhtä kautta pidempää hän ei oletettavasti Suomessa pelaa.

2)   Sixten Boström. Ilmassa on paljon kysymyksiä. Ymmärtääkö Boström, että ennen kuin ”tiloihin pelataan”, niitä pitää yrittää aktiivisesti yhteistyön pelillä luoda? Tekeekö hän oikeita pelitavallisia valintoja ennen europelejä? Onko sittenkin neroutta antaa kukkien kukkia ja antaa ylivertaiselle materiaalille väljät taktiset raamit? Usein, mutta ei aina, täsmävalmennetut joukkueet menestyvät.

3)   Kesän europelit. Veikkausliigan mestaruus voitettaisiin tällä materiaalilla vaikka silmät kiinni, joten ainoa tasonmittari ovat Mestareiden liigan karsintapelit. Vaaditaanko yhteistyön jalkapalloa ensimmäisessä, toisessa vai kolmannessa otteluparissa? Vai pääseekö ”Maradona-futiksella” jopa lohkovaiheeseen asti? Suotuisa arpaonni näyttelee isoa roolia.