MyPalla oli selkeä tehtävä, paljon ystäviä ja vähän vihollisia. Sitten paperitehdas suljettiin, ja seura menetti muutakin kuin rahaa. Uutta tehtävää etsiessä MyPa kaatui kahden vuoden aikana.

MyPa-talo edustaa melko poikkeuksellista suomalaista jalkapallokulttuuria. Kun ovesta kävelee sisään, seinältä katsovat kuvat vuodelta 1992, kun seura voitti Suomen cupin. Se oli ensimmäinen seuran kolmesta cup-voitosta, ja vielä kaudella jolloin MyPa oli noussut pääsarjaan pysyvästi. Vuoden 1975 visiitti ylimmällä sarjatasolla oli jäänyt vuoden mittaiseksi.

Talon toimintaa esittelee Mikko Ijäs, MyPan kannattaja ja talkoolainen. Hän on asunut talon ainoassa asunnossa, joka on parhaillaan vuokrattuna. Yläkerrassa kolisee keilahalli, ravintola toimii huonekaluvarastona ja valmentajien työtilat ovat tyhjillään. Kuntosalin remontti on valmistunut, mutta hieman liian myöhään. Seuralegendojen kuvien viereen on kehystetty teksti, joka kysyy ”kuka on seuraava?” Vastaus voi hyvin olla, että ei kukaan.

”Stadionin käyttöaste sentään on ihan hyvä”, Ijäs lohduttautuu.

Matti Tiihonen on tänäkin vuonna viettänyt aikaa MyPa-talolla, mutta yhtäkään miesten jalkapallo-ottelua hän ei ole käynyt katsomassa. Ei hän halunnut mennä katsomaan, kun KTP pelasi viereisellä stadionilla evakossa Veikkausliigaa.

Ehkä Tiihosta kannattaa kuunnella hetki, kun puhutaan MyPasta, Myllykoskesta ja tehtaasta. Tiihonen pelasi ensimmäisen kerran MyPaa vastaan vuonna 1953. 1960-luvulla hän pelasi MyPan kakkosjoukkueessa. Hän toimi MyPan puheenjohtajana vuoteen 2007, yhteensä noin 25 vuoden ajan. Sinä aikana MyPa oli paperitehtaan joukkue. Seuran tehtävä, rahoituspohja ja toimintamallit olivat selkeitä, Tiihonen kertaa.

Yhtyneet Paperitehtaat oli toimitusjohtajansa Juuso Waldenin johdolla määritellyt MyPalle sielun. Tehdas ja seura neuvottelivat yhteistyösopimuksensa vuosittain uusiksi ja tuen määrä vaihteli, mutta Tiihonen ei ikinä pelännyt dramaattista muutosta. Tiihosen mukaan kesken kauden ei tehtaalta kuitenkaan kannattanut pyytää lisätukea.

”Tehdas liitti MyPan yhteyteen myös pienempiä yhteistyökumppaneita. Löytyi sellaisiakin kumppaneita, jotka eivät seuran kautta saamallaan näkyvyydellä tehneet mitään. Jos mietitään ulkomaista yritystä, niin miksi se tulisi tänne, jos ei ole yhteyttä tehtaaseen”, Tiihonen sanoo.

Vielä 1980-luvulla lähes kaikki pelaajat olivat tehtaalla töissä, kun MyPa pelasi toiseksi ja kolmanneksi korkeimmilla sarjatasoilla. Ammattilaispelaajien myötä yhteys ei katkennut, kun pelaajia asui silti tehtaan asunnoissa.

Tiihosen jälkeen vuodesta 2008 viime syksyyn asti MyPan puheenjohtajana toiminut Seppo Mäkinen tiivistää monesti kerratun ajatuksen seuraavasti.

”Myllykoski Paper oli kasvanut samasta maasta, kun waldenit ja björnbergit näkivät seuran osaksi tehdasta ja Myllykosken kylää. Kun teollisuutta rakennettiin, niin kirkot, urheilukentät ja omakotitalot kuuluivat yhteen kokonaisuuteen. Se liittyi Waldenin Juuson ajatusmaailmaan, jonka mukaan työntekijöille ja perheille piti olla tiloja ja harrastuksia”, Mäkinen kuvailee.

Mäkisen mukaan paperitehtaalla oli yhteiskunnallisen tehtävän lisäksi selkeä liiketaloudellinen intressi. Hän vei itsekin paperinostajia peleihin niin Myllykoskella kuin Sami Hyypiän aikaan Liverpoolissa. Hän sanoo, että monessa muussa seurassa joku rahoittaa saman kolmanneksen budjetista vastikkeettomalla rahalla.

MyPassa yhteensä kahdeksan kautta pelannut Marco Manso koki seuran suuruuden vuodet kentällä ja voitti mestaruuden syksyllä 2005.

”Se oli aikaa, jolloin rakastuin seuraan. Se oli pieni yhteisö, josta iso osa oli yhteydessä tehtaaseen. Asuin tehtaan asunnossa ja tunsin työntekijöitä. MyPan ja tehtaan työntekijät tunsivat olevansa osa samaa yhteisöä. Eivät jalkapallossa tietenkään kaikki kannattaneet samaa seuraa, ei se ikinä mene niin”, Manso muistelee.

Merkkejä paperiteollisuuden nopeasta muutoksesta oli. Tiihonen sanoo ajatelleensa vieraillessaan Valkeakosken Hakan vuosijuhlissa 2009, että jotain on muuttumassa. UPM kertoi, että konserni ei enää rahoita seuroja samalla tavalla kuin ennen, vaan yhtiön paikallisyksiköt saavat aiempaa pienemmän roolin. Viesti kuului, että jonain päivänä ei ole enää tehtaiden seuroja vanhassa merkityksessään. Manso sanoo, että MyPan silloinen toiminnanjohtaja Seppo Miettinen välitti saman viestin vuonna 2009.

Uusi aika koitti joulun alla 2010, kun pahasti velkaantunut Myllykosken paperitehdas myytiin UPM:lle. Elokuussa 2011 UPM kertoi sulkevansa tehtaan, joka työllisti suoraan lähes 400 ja välillisesti noin 1600 ihmistä. Keväällä 2012 tehtaan henkilöstöpäällikkönäkin toiminut Mäkinen jakoi tehtaalla irtisanomislappuja ystävilleen ja vanhoille pelikavereilleen.

Kukaan ei halua kertoa tehtaan vuosittaista tukisummaa MyPalle, mutta Mäkisen mukaan tehtaan tuen loppumisesta johtunut noin 30 prosentin leikkaus budjettiin kuvaa sitä aika hyvin. Kaudelle 2012 MyPa luopui monesta profiilipelaajastaan, mutta voimassaolevat sopimukset sitoivat seuraa.

UPM ei lopettanut yhteistyötä, mutta tuen mittakaava oli täysin eri. Yhtiö kuitenkin kertoi selkeästi tulevien vuosien tuen tasosta ja Tiihosen mukaan ymmärsi siirtymäkauden tilanteen. Yhteistyö UPM:n ja MyPan välillä jatkui ja olisi jatkunut myös tänä vuonna, vaikka tehdas oli jo pitkään ollut kiinni.

Mäkinen sanoo, että ei tuolloin pitänyt Ykkösessä pelaamista mahdottomana ajatuksena. Samalla hän lisää, että seuran tehtävä ilman tehdasta oli hieman hukassa. Hetkellisesti tehtävänä oli selviytyminen, joka kaudella 2012 onnistui taloudellisesti. Kuudes sija sarjassa ja suunnilleen nollatulos olivat hyviä suorituksia.

”Silti silloin laiva ilman kapteenia haki avomerellä suuntaansa, mutta kotisatamaan ei löydetty. Jollain tasolla tehtaan sulkemiseen ei ihan osattu suhtautua. Toki tehtaallakin oli mypalaisia ja jotkut MyPaa vastaan. Usein kuuli, kuinka MyPa vie kaikki rahat, eikä mitään muuta voi kehittää. Tehtaan sulkeuduttua talkooinnostuskin hieman karisi, mutta joku vuorotyöläinen ehti paremmin peleihin”, Ijäs sanoo.

Manso nousi elokuussa 2012 urheilukehityspäälliköstä toiminnanjohtajaksi. Manson ensimmäinen kokonainen vuosi toiminnanjohtajana vuonna 2013 toi 400 000 euron tappion.

”Vuoden 2012 tasosta olisi pitänyt pitää kiinni. Siitä vastaa hallitus ja puheenjohtaja. Operatiivinen johtaja vastaa seurassa, että hän pysyy kuluissa ja tuloissa tekemässään suunnitelmassa. Kumpikaan ei toteutunut, kulut menivät selkeästi yli ja tuloista selkeästi jäätiin”, Mäkinen sanoo.

Kunniapuheenjohtaja Tiihonen seurasi tilannetta ulkopuolelta.

”MyPan maine on ollut vahva ja seuraa on kunnioitettu. Kun korkealla profiililla on eletty pitkään, siitä luopuminen on iso asia. Kun pitäisi nöyrtyä ja katsoa, mihin pystytään. Ymmärrän hyvin urheilumiesten haluavan maaliin keinolla millä hyvänsä, siihenhän dopingkin perustuu. Urheilussa häviämisen ja luovuttamisen pelko on niin voimakas, että tehdään kaikkea, mikä ei ole viisasta”, Tiihonen pohtii.

Hieman hiljaisemmalla äänellä hän sanoo, että olisi voinut toimia itsekin samoin.

Manso sanoo nyt, että kulujen leikkaaminen ja mahdollinen Ykkösessä pelaaminen olisi vain pitänyt hyväksyä.

”On luonnollista, että olisi ollut vaikea hyväksyä putoamista vastaan taistelemista mestaruuden sijaan. Jos on aina kulkenut kouluun autolla, on vaikea hyväksyä, että pitää mennä kävellen. Se on inhimillistä, urheilussa vielä vaikeampaa”, Manso kuvaa.

Tehtaan sulkeutumisen jälkeen MyPa yritti samaistua yhä enemmän koko Kouvolan seuraksi. Seura myös kansainvälistyi Manson kontakteilla ja aloitti loppuvuodesta 2013 yhteistyön brasilialaisen Fluminensen kanssa. MyPaan tuli neljä brasilialaisseuran pelaajaa. Tiihonen pitää ajan ja maantieteen yhtälöä vääränä.

”Vuoden 2014 varainhankinta hieman unohti kymenlaaksolaisen rahoituksen ja tilalla olivat epätodennäköiset kansainväliset rahoitukset. Olisi pitänyt lähteä kentän tasosta liikkeelle ja katsoa sitten kansainvälisyyttä. Ei voi kuvitella, että tulee paljon myytäviä pelaajia tai yhteistyöstä nopeita tuloksia. Jos olisi ollut kymmenen vuotta aikaa, sen olisi voinut ajatella onnistuvan”, Tiihonen pohtii.

Mäkinen pitää suomalaisyritysten myynnin edistämistä Brasiliassa jalkapallon avulla hyvänä suunnitelmana. Muutaman suuren suomalaisyrityksen kanssa MyPa kävi neuvotteluita. Suunnitelmaan kuului Brasilian MM-turnauksen ja tulevan olympiavuoden hyödyntäminen.

”Kun katsoo Fluminensen omistajia, niin en tiedä, miksi suomalaisyrityksiä ei lopulta kiinnostanut. Suunnitelmat olivat todella hienot, mutta mikään ei lopulta toteutunut. Pelaajapuoli olisi varmaan vaatinut lisää aikaa”, Mäkinen sanoo.

”Meillä oli kontakteja suuriin Brasiliassa toimiviin suomalaisyrityksiin, mutta kuukausien neuvotteluiden jälkeen mitään taloudellista ei ehtinyt toteutua. Projekti oli hyvä, mutta ehkä väärään aikaan. Sääli, että mitään ei tapahtunut”, Manso sanoo.

Ilmaisia pelaajiakaan ei ole olemassa. Mäkinen kuvaa brasilialaisia halvoiksi ulkomaalaisiksi, Manson mukaan Fluminensen pelaajien kulut MyPalle olivat nuorten suomalaispelaajien tasolla. Tiihonen sanoo, että ilmaisina markkinoidut pelaajat tarvitsevat usein matkoja kotiin ja autoetuja.

Myös Kouvolassa oli vaikeaa. Alueen parhaat pelaajat olivat aina tulleet MyPaan pelaamaan, mutta ihmisille välimatka Myllykoskelle oli kasvanut liian pitkäksi. Myllykosken häivyttäminen logosta ja nimestä vähitellen kohti helpommin lähestyttäviä muotoja ei auttanut. Myllykosken Pallo -47 oli hiljalleen muuttunut MYPAksi. Anjalankoski liittyi Kouvolaan 2009, mutta mielikuvissa rajat pysyivät.

”En todellakaan käsitä, minkä takia MyPa ei ikinä sytyttänyt Myllykosken ja korkeintaan Anjalankosken ulkopuolella. Ei Myllykoskella ollut liikaa oman identiteetin suojelua, mutta tiettyä ylpeyttä oli, joka voi vähän vahingoittaa ympäristöä. Eikä ulkopuolelta menestystäkään katsota aina hyvällä, se on aika luonnollista”, Mäkinen pohtii.

”Ei ihmisiä voi syyllistää, miksi he eivät käy peleissä. Pitää itse pohtia, miksi mahdolliset kouvolalaiset kannattajat ja yhteistyökumppanit ovat kokeneet 15 minuutin ajomatkan kynnykseksi”, Tiihonen pohtii.

Viimeiselle matkalleen MyPa lähti valmentaja Antti Muurisen johdolla. Muurisen valinta näytti tuovan MyPalle uskottavuutta, mutta jälkikäteen valitsijat olisivat toimineet toisin. Mäkinen sanoo, että hallituksen ei olisi pitänyt hyväksyä Muurisen valintaa.

Manson mukaan seuralla oli lista valmentajista, jotka olivat vapailla markkinoilla. Sitä listaa hän näytti sponsorille, joka halusi valmentajatukensa ehtona juuri Muurisen. Manso haluaa kuitenkin tarkentaa aiempia kommenttejaan, joiden mukaan Muurisen valinta oli virhe.

”Se ei ollut virhe Antin osaamisen kannalta, vaan koska hän tienasi mitä ansaitsikin. Hän oli kallis MyPan budjetilla, mutta saimme sponsorilta taloudellista tukea juuri Anttia varten. Helppo sanoa nyt, että tarjouksesta olisi pitänyt kieltäytyä ja kysyä samalta sponsorilta muuten tukea. Se oli minun virheeni ajatella vain positiivisia puolia”, Manso sanoo.

Aiemmin haastateltu Tiihonen kutsuu toimintatapaa yleisellä tasolla viheliäiseksi, kun yhteistyökumppani maksaa jonkun palkkaa ”budjetin ulkopuolelta”. Hän sanoo, että todellisuudessa rahaa vain kuluu enemmän, sillä sama sponsori olisi usein muutenkin antanut rahat.

Toinen perättäinen raskaasti tappiollinen kausi oli MyPalle liikaa. Mäkinen halusi jättäytyä puheenjohtajan paikalta jo keväällä.

”Päätös syntyi, kun en pystynyt valvomaan taloutta sillä tavalla kuin puheenjohtajan pitäisi. Siihen liittyi työt ja selkeästi erilaiset käsitykset seuran ja talouden hoidosta”, Mäkinen sanoo.

Syyskuussa Mäkisen lausunto Kouvolan Sanomissa nosti äläkän, kun hän sanoi seuran vaihtoehtoina olevan Veikkausliigassa jatkaminen tai edustusjoukkueen lopettaminen. Nyt hän sanoo tarkoittaneensa, että Ykköseen pudottautuminen ei enää ollut vaihtoehto. Hän sanoo viime talven todistaneen vaihtoehdot, kun seura ei pystynyt liigalisenssin epäämisen jälkeen ottamaan Ykkösen tai Kakkosen paikkaa vastaan. Kiinteitä kuluja ja jatkuvia sopimuksia oli liikaa, kun tulot olisivat samalla tippuneet.

Marraskuussa Tiihonen palasi MyPan puheenjohtajaksi. Hän sanoo tajunneensa vasta joulukuun puolivälissä seuran tilanteen.

”Tuhoisa vuosi 2014 ei olisi mennyt läpi, jos sponsoreilta ei olisi otettu erittäin suuria ennakoita. Se näyttää paperilla hyvältä, mutta on keinotekoisesti tehty. Vuoden 2014 tappio olisi oikeasti suurempi kuin vuoden 2013 miinus 400000 euroa”, Tiihonen sanoo.

Useamman vuoden sponsorisopimuksista oli käytetty ensimmäisenä vuotena kaikki.

”Kesän aikana käytettiin virtuaalirahaa, jota ei koskaan pystytty hankkimaan. Toiminnassa liian moni asia perustui uskoon, niin tulot kuin menestyksen hakukin”, Mäkinen sanoo.

Kukaan haastatelluista ei usko MyPan edustusjoukkueen nousevan jaloilleen ainakaan nopeasti. Aivan alimpia sarjoja paremmasta ei puhuta, isku on ollut kova. Ijäs sanoo, että toki muiden kannattajien kanssa puheita uudesta alusta on ollut, mutta hän ei halua sitä tehtävän jollain MyPaan viittaavalla nimellä. Hänen mielestään se pitäisi tehdä MyPan nimellä, mutta se taas ei onnistu velkojen takia. Hän on jatkanut jalkapallorakkauttaan Inkeroisten Purhan kolmosdivarijoukkueen valmentajana.

”Tietty sydän jalkapallosta on kadonnut, olen vain alasarjapelejä käynyt katsomassa. Yhtäkään liigapeliä en ole nähnyt”, Ijäs sanoo.

Hajanaisessa uudessa Kouvolassa tehdään vihdoin junioripuolella yhteistyötä, kun kuuden seuran vanhemmat juniorit käyvät KJP:n harjoituksissa. Tavallaan hieman väärään aikaan, liian myöhään.

MyPan edustusjoukkueen mukana Myllykoskelta ei kadonnut hyväpalkkaisia teollisuustyöpaikkoja, mutta paljon muuta hävisi.

”Sidokset vähän katkeaa, kun muualle muuttaneet eivät käy kesälomillaankaan pelejä katsomassa”, Tiihonen sanoo.

Kun työpaikat ovat vähentyneet Myllykoskelta ja koko Kouvolasta, moni MyPan kannattaja on muuttanut pois, lähinnä pääkaupunkiseudulle.

”Heitä ei ole tänä vuonna näkynyt, se on sinänsä harmi. Kai hiljalleen saamme jotain viriteltyä, niin näkisi heitäkin”, Ijäs harmittelee.