Sakari Saarinen tottui voittamaan Tampereella, mutta TamUn uskolliselta raatajalta meni liigaseura alta. Nyt ikämieheksi varttunut “Sakke” tahtoo nostaa Pirkanmaan takaisin pääsarjaan – Valkeakoskella. Haka tarvitsee konkarin esimerkkiä.

Yhdeksänkymmentäluvun loppu. Parikymppisellä Sakari Saarisella on takanaan onnistunut kausi rakkaan kotikaupunkinsa silloisessa ykkösseurassa TPV:ssä. Agentti on saanut hänet pariksi viikoksi Hollantiin sikäläisten pääsarjajoukkueiden AZ Alkmaarin ja SC Heerenveenin testileireille. Valmentajat ovat suhteellisen tyytyväisiä näkemäänsä.

Saarinen on kuitenkin tylsistynyt hotellihuoneessa makoiluun. Sovittu lähtöaika on koittanut, laukut pakattu ja miehen veri vetää takaisin Tampereelle. Tarjolla olisi vielä visiitti kolmanteenkin hollantilaisseuraan, mutta sen Saarinen jättää väliin.

“Agentti kyllä koetti siinä suostutella vielä testiin, mutta ei minulla ole ollut hirveää intoa lähteäkään”, Saarinen muistelee nyt, viitisentoista vuotta myöhemmin, Valkeakosken Hakan sopimuspelaajana.

“En sitten tiedä, olisiko ollut parempi ratkaisu jossain vaiheessa lähteä, mutta Tampereella ovat olleet kaikki asiat niin hyvin.”

Liki kolmensadan (286) liigaottelun konkari Saarinen marinoitui yli vuosikymmenen Tampere Unitedssa, joka kuului vuosituhannen alun ehdottomiin suomalaisiin kärkijoukkueisiin. Vuodet toivat liigasta kolme mestaruutta ja kolme pronssia sekä yhden Suomen cupin voiton.

“Olin varmaan ainoa aloituskokoonpanossa, joka oli aina pelannut Suomessa. Kaikki muut olivat paluumuuttajia”, Saarinen muistelee.

TamUn nimekkäässä miehistössä Saarinen oli tärkeä osa runkoa kaudesta toiseen – myös europeleissä, joissa vastassa oli muun muassa Lazion, Levski Sofian ja Rosenborgin kaltaisia huippujoukkueita.

“Sakke tietää, mitä menestyminen vaatii. Hän pystyy venymään. Jos Haka haluaa nousta, se tarvitsee sakkesaarisia”, paukauttaa Ari “Zico” Hjelm, joka valmensi miestä Tampere Unitedissa läpi 2000-luvun menestysvuosien.

Hjelm hehkuttaa Saarista valmentajan ihannepelaajaksi. “Vaatimustaso hänellä on kova itselle ja myös valmentajalle, hän haluaa perusteluja. Jos alkaisin nyt uudestaan valmentamaan, haluaisin joukkueeseen juuri Saarisen kaltaisia pelaajia”, nykyisin tamperelaisessa henkilöstöpalveluyrityksessä työskentelevä Hjelm sanoo.

Yksi Saarisen vahvuuksia on monipuolisuus. Hänet on nähty liigapeleissäkin liki kaikilla pelipaikoilla maalivahtia lukuun ottamatta – jopa samassa ottelussa: Saarinen muistelee, miten häntä siirreltiin pelin aikana hyökkääjästä keskikentän kautta puolustajaksi, vain palatakseen lopussa takaisin yläkertaan.

Entinen maalitykki Hjelm muistuttaa myös tekniikasta, jonka puutteesta Saarista on usein parjattu. “Vaikka taidosta puhutaan mitä puhutaan, niin ei hän ihan puujalka ole. Moni yllättyisi siitä osaamisesta.”

Saarinen on tehnyt Veikkausliigassa 19 maalia, joista eritoten yksi on piirtynyt miehen itsensä mieleen. Vuonna 2006 viimeisellä kierroksella TamU sinetöi mestaruutensa voittamalla HJK:n Töölössä 3–0, ja Saarinen sai kunnian iskeä viimeisen niitin 69. minuutilla.

TamU pääsi nopeaan vastaiskuun. Jari Niemi syötti poikittain Saariselle, joka viimeisteli varmasti maata pitkin ohi Ville Wallénin.

“Hehkutin itseäni Niemen Jarille ja Pohjan Antille – äijät ovat kovia maalintekijöitä ja pelimiehiä – että kyllä se minunkin oli ihan maalintekijän maali!” Saarinen naurahtaa.

Tuolloin hänet valittiin myös Veikkausliigan lokakuun pelaajaksi.

 

Nyt Saarinen on Hakalle tärkeä mies. Suomen cupissa ja harjoitusotteluissa hän on ollut liki järjestään avauskokoonpanossa. Sama trendi jatkuu myös sarjassa, mikäli päävalmentajan puheisiin on lainkaan uskominen. “Sakke on ollut keväällä aivan meidän eliittiä”, Haka-luotsi Juho Rantala kehuu.

Kesken viime kauden koskilaisten peräsimeen tullut Rantala mainitsee Saarisen olevan yksi joukkueen parhaista pitämään ja suojaamaan palloa. Hän istuu myös Rantalan iskostamaan hyökkäävään lyhytsyöttöpeliin. “Pallollisena Sakella on hyvä käsitys, mitä ympärillä tapahtuu, ja hän pystyy toteuttamaan käsitystään.”

Toissa kauden päätteeksi liigasta pudonnut Haka lähtee tähän kauteen yhtenä ehdottomista Ykkösen suosikeista, mutta Saarinen toppuuttelee hurjimpia hehkutuksia.

“Vaikka olisi yksi ennakkosuosikeista, ei se auta, kun pelit vihelletään käyntiin. Seuraava peli on aina se tärkein ja siinä pitäisi voittaa. Ei voi vain ajatella, että kyllä me sitten jossain vaiheessa otetaan joku viiden pelin voittoputki”, hän linjaa.

“Viime vuonna minua niin ärsytti, kun siinä joku ulkopuolinenkin sanoi, että ei teillä pitäisi olla mitään ongelmaa nousemisessa. Itse kun olen vähän pessimistisempi, en tykännyt kuunnella sellaisia juttuja, että kyllä tämä tästä.“

Syksyllä valkeakoskelaisjoukkue jäi himoitusta liiganoususta viisi pistettä. Seinäjoen Jalkapallokerho vei ykkössijan. Tasokkaan kärkiduon kaikki kolme keskinäistä ottelua päättyivät tasan, mutta Haka juuttui SJK:ta useammin tasapeleihin muissakin otteluissaan.

“Ei se paljosta ollut kiinni, että olisimme sen hoitaneet. Jos jotkut asiat olisivat menneet vähän paremmin, nousu olisi tullut jo viime vuonna”, Saarinen arvioi nyt.

Hän itse pelasi viime kaudella yhtä vaille kaikissa Hakan otteluissa ja teki kaksi maalia. Niistä säväytti eritoten yllättävän soolon päätteeksi lauottu Hakan ainokainen heinäkuisessa Pirkanmaan derbyssä Ilvestä vastaan.

“Sakessa on tamperelaisen jätkäfutiksen merkkejä – siellä on ollut wissiä ja ojanperää, on ollut tappelua – mutta maine on väärä, kun häntä pidetään vain telaketjuosaston miehenä”, Rantala arvioi.

 

Ei ole mikään salaisuus, että Saarisen tie olisi tuskin koskaan vienyt kotikaupungin Ratinan stadionilta 35 kilometrin päähän Tehtaan kentälle – tai mihinkään muuallekaan – ellei Tampere Unitedin taru olisi loppunut tylyllä tavalla. Seuran liigalisenssi evättiin juuri kauden alla huhtikuussa 2011, kun talousvaikeuksissa paininut TamU oli ottanut vastaan rahaa epämääräiseltä singaporelaisyhtiöltä, jonka taustalta paljastui pahamaineinen vedonlyöntihuijari Wilson Raj Perumal. Kun pelit loppuivat, seura ajautui konkurssiin. Tapahtumat saivat tuolloin muun muassa Saarisen haukkumaan julkisuudessa Palloliittoa “pöllöliitoksi”. Miehen peliura sai kuitenkin jatkoa kesäkuussa, kun Rovaniemen Palloseura tarjosi sopimusta.

“Kiitos, että ottivat minut sinne. Sehän oli hauska juttu, kun olin kuitenkin koko elämäni pelannut Tampereella. Tulokset olivat huonoja, mutta muuten siellä oli ihan viihtyisää”, Saarinen pyörittelee.

Helpoin paikka ei toki ollut vuoden 2011 RoPSikaan. Joukkue joutui kauden alla myrskynsilmään, kun selvisi, että ulkomaalaispelaajia oli osallistunut ottelutulosten manipulointiin. Useamman ulkomaalaisen ura RoPSissa päättyi potkuihin ja joukkueen kausi Veikkausliigassa päättyi jumbosijan tuomaan putoamiseen.

Saariselle tarjottiin jatkosopimusta Rovaniemellä, mutta mies palasi Pirkanmaalle hoitamaan vastasyntynyttä Hilla-tytärtään. Harjoittelun hän hoiti talvikaudella itsekseen. Kauden lähestyessä pelikipinä syttyi, ja Saarinen alkoi kysellä pelipaikkaa. Sellainen löytyi lopulta kesäkuussa Kotkasta, silloisesta vokaalittomasta KTP:stä, joka pelasi Kakkosta.

“Se teki varmaan vähän hyvääkin, että olin silloin alkukauden sivussa. Siinä saivat vähän nuo jalatkin rauhoittua”, Saarinen pohtii nyt.

Paluu Pirkanmaalle sopi kuitenkin Tampereella asuvalle pelaajalle kuin nenä päähän. Kolmevuotiaaksi varttuneelle tyttärellekin on tarjolla innokasta lapsenhoitoapua naapurikaupungissa Ylöjärvellä asuvista Saarisen vanhemmista.

 

Saarinen täyttää heinäkuussa 36 vuotta. Ykkösessä kauden aloittaa vain yksi häntä vanhempi pelaaja (AC Oulun 42-vuotias Mika Nurmela), mutta silti ikämiehen sisällä pukukopissa roihuaa ikuinen pikkupoika. “Välillä on pakko heittää jotain tyhmiä juttuja, että ainakin itseä huvittaa. Kymmenestä jutusta yksi voi olla hyvä ja naurattaa jotain muutakin”, Saarinen virnuilee.

Yhdessä asiassa hän tunnustaa kuitenkin heiluttavansa “vanhuuskorttia”: aivan kaikkiin harjoituksiin ei tarvitse osallistua. Varsinkin kahden treenin päivinä hän kertoo usein jättävänsä sovitusti toisen session väliin.

Konkarille onkin tärkeää jaksaa mennä kentälle nauttimaan hymyssäsuin. “Annan sata prosenttia harjoituksissa, mutta vaikka treeneissä tulisi viimeinen peli hävittyä, ei tarvitse ihan myrtsinä olla. Jos alkaa näyttää tiukalta mahdunko avaukseen, en ala ketään vetämään sukille”, hän heittää.

Konkarin asenteelle sataa suitsutusta päävalmentaja Rantalalta. “Sakke antaa esimerkin, kun on aina ensimmäisenä lämmittelemässä. Hän näyttää nuorille, että tuon ikäisen pelaajan pärjääminen on ihan loogista, kun harjoittelee ja keskittyy huolella”, luotsi kehuu.

 

Sen Saarinen tunnustaa, että ura on jo niin sanotusti lisäminuuteilla. “Viimeisiä kausia on tässä pelattu jo pari kappaletta, mutta jos joku tarjoaa sopimusta, sitä voi miettiä aina uudestaan. Ammattilaisena ei voi pelata, jos kukaan ei tarjoa sopimusta.”

Kun Saarisen yksivuotinen jatkosopimus julkistettiin marraskuussa, tiedotteessa hän vinkkasi Hakan yhteistyökumppaneille puoliksi leikillään, että voisi olla kiinnostunut työharjoittelupaikasta. Sellaista ei kuitenkaan nyt jalkapallon rinnalla ole.

“Enhän minä olisi ikinä kotonakaan, jos rupeaisin vielä höntyilemään jossain. Kyllähän tällä iällä täytyy välillä levätäkin”, Saarinen myöntää.

Työharjoittelupaikan hakutoiveessa oli kuitenkin ripaus totuuttakin. “Voisi todistaa, että kumminkin tykkää tehdä töitä – ettei vain aina elämänsä aikana ole pakoillut niitä.”

Saarinen vakavoituu hetkeksi. Hän kertoo selvittäneensä erilaisia koulutusmahdollisuuksia, mutta törmänneensä kerta toisensa jälkeen oppilaitosten tiukkaan kantaan aikatauluista: yhtäaikainen jalkapallon pelaaminen ja opiskeleminen ei kuulemma luonnistu.

Nuoruusvuosilta Saarisella on laskentatoimen merkonomin paperit. “Mutta siitä koulutuksesta on kyllä 50 vuotta. Nykyään ne käyttävät varmaan jotain tietokoneitakin.”