Vaasan Palloseuralla on edessään muutoksia. Seura on saamassa uuden toimitusjohtajan, toivottavasti myös stadionin, eikä seura ole enää kaupunkinsa ainoa pääsarjajoukkue. VPS etenee kuitenkin nöyrästi omaan linjaansa luottaen, sillä myös seuran 120-vuotisjuhlien halutaan olevan hyvät.
Suomen aurinkoisimpana kaupunkina itseään mainostava Vaasa ei petä. Vaikka syyskuun puoliväli on ylitetty, tulijaa tervehtii taivaalla lämmittävä mollukka. Torin mittari näyttää pariakymmentä astetta.
Vaasassa myös tuulee. Se ei ole merenrantakaupungissa suoranainen yllätys, mutta sitä ei voi olla huomaamatta. Torin laidan tankorivistön mainosliput eivät roiku toimettomina, vaan lepattavat. Siihenhän ne on luotu.
Virtaukset ulottuvat myös vaasalaiseen jalkapalloon. Kyseessä ei ole iso puhuri, myrskystä puhumattakaan, vaan pikemminkin positiivinen tuulenvire. Käsillä on useita muutoksia, jotka ovat olleet tiedossa, sekä myös toivottuja kehitysaskeleita.
Yhtä niistä on odotettu aurinkokaupungissa kuin kuuta nousevaa. Jalkapallostadionhankkeesta on vihdoin tulossa totta. Nykyinen kenttä Hietalahdessa on idyllinen, mutta auttamatta ajastaan jälkeenjäänyt. Rapistuneissa katsomoissa pääsee aistimaan tunnelmaa ja kokemaan ottelutapahtumat hyvin läheltä kenttää, mutta rakennelmien irvistävät nurkat, törröttävät lankut ja siellä täällä laudanpätkillä paikatut aukot eivät vedä puoleensa.
”Jalkapallo on hävinnyt Suomessa olosuhdepelin totaalisesti muille lajeille”, Vaasan Palloseuran toimitusjohtaja Eero Karhumäki myöntää.
Nyt vuosikausia vatvottu ja siirrelty investointi on viimein toteutumassa. Stadionin rakentamiseen pannaan 4,5 miljoonaa euroa ensi vuonna ja 6,8 miljoonaa seuraavana, ellei kaupungin päätöksentekoelimissä tule tällä kertaa hiekkaa rattaisiin. Siihen ei pitäisi olla syytä, sillä stadionille osoitetut rahat ovat olleet mukana jo näiden vuosien investointiohjelmassa, jonka valtuusto on hyväksynyt.
”Suunnitteluun on jo käytetty merkittävä määrä rahaa. Olisi kummallista, jos se nyt kaatuisi”, VPS:n puheenjohtaja Riku Asukas arvioi.
Päätösten myötä vaasalaisen jalkapalloväen sydämeltä on vierähtämässä iso kivi. ”Voit kuvitella”, Karhumäki huokaa. ”Stadionhanke on meille aivan keskeinen asia, sillä on niin iso merkitys ottelutapahtumalle. Uskon, että se nostaa yleisömääriä.”
Ensimmäisiä luonnoksia uudesta stadionista on jo kolahtanut sähköpostiin VPS:n toimistolla. Yksityiskohdat tarkentuvat suunnittelun edetessä, mutta tämän hetken kaavailuissa katsomokapasiteetti tulisi olemaan noin 6 000. Alustaksi tulee tekonurmi, mistä on päätetty jo aiemmin.
Maakuntalehti Pohjalainen kirjoitti viime viikolla, että rakennustyöt tehtäisiin pääosin talvikaudella niin, että ne alkaisivat ensi syksynä ja valmistuisivat keväällä 2016. Suunnitelmaan kuuluu myös ajatus, että VPS:n otteluohjelma ensi kauden lopussa ja seuraavan alussa painottuisi mahdollisimman paljon vieraskentille.
Muutoksen tuulet puhaltavat VPS:ssä myös siinä, että Karhumäen pesti toimitusjohtajana vetelee viimeisiään. 63-vuotias mies on jäämässä eläkkeelle, ja seuraajaa rekrytoidaan parhaillaan. Hakuaika on päättynyt ja käynnissä on haastattelukierros. Tavoite on, että uusi toimitusjohtaja aloittaa loppusyksyn aikana.
Jonkinlaisessa roolissa VPS:ssä jatkaa Karhumäkikin. ”Olen ollut näissä hommissa 20 vuotta. En usko, että tästä avioeroa otan”, hän virnuilee.
Itse asiassa hän ehti jo aikanaan vetäytyä 1990-luvun puolivälissä jo yhdenlaiselle eläkkeelle edelliseltä uraltaan painotuoteyrittäjänä. Sapattivuonnaan 200 päivänä golfannut Karhumäki hälytettiin kuitenkin rei’itetyltä viheriöltä toisen samanvärisen kentän laidalle pelastustalkoisiin talvella 2003, kun VPS:n konkurssi oli hiuskarvan varassa.
”Menimme verotoimistoon, joka oli silloin seuran suurin velkoja. Siellä sanottiin, että hyvä kun tulitte, tässä jo mietimme, kuka lakimies alkaa hoitamaan konkurssipesää”, Karhumäki muistelee.
Pelastusrenkaan vaasalaiselle edustusjalkapallolle heitti tuolloin yhteensä satakunta tahoa, joista noin kolme neljäsosaa oli yrityksiä tai niiden omistajia ja loput yksityishenkilöitä. Lähes koko 1990-luvun VPS:n hallituksessa, ensin jäsenenä ja sitten puheenjohtajana, toiminut Karhumäki otti edustusjoukkueen taustalle perustetun VPS Oy:n toimitusjohtajuuden hoitaakseen.
”Eeron panos on ollut lyhyesti sanottuna melkoisen suuri. Eero on omalla tavallaan legenda. Hänen asemaansa ei voi kiistää”, Asukas kiittää.
Sittemmin Karhumäen johtama VPS on tullut tunnetuksi tiukasta taloudenpidostaan. Niiden ansiosta yhtiö on tehnyt viime vuosina voitollisia tuloksia. Summat ovat olleet kymppitonni tai korkeintaan pari, mutta suomifutiksessa plusmerkki viivan alla on kaikkea muuta kuin itsestäänselvyys. ”Talous on kivijalka. Jos se on kunnossa, on mahdollista toimia”, Karhumäki linjaa.
”Seura on täysin velaton. Se on meille iso arvo”, puheenjohtaja Asukas muistuttaa.
Karhumäki kertoo onnistuneeksi toimintamalliksi realistisen budjetoinnin ja luottamukselliset suhteet yhteistyökumppaneihin. ”Olemme puhuneet rehellisesti taloustilanteestamme, tiukoistakin hetkistä. Olettaisin, että sitä kautta yhteistyökumppanit ovat oppineet luottamaan.Se on näkynyt sitten myös iltalypsykierroksilla, joita on tehty jälkikäteen, jos budjetin menopuoli on vähän pettänyt”, toimitusjohtaja kertoo.
VPS Oy tukee myös junioritoimintaa, sillä kaikki edustusjoukkueen otteluiden kioskituotot alkoholimyyntiä lukuunottamatta menevät seuran junioritoimintaan, kuten myös fanituotteiden kauppa.
”Mietimme, miksi palkkaisimme siihen ulkopuolisia, kun voimme saada sen rahan suoraan jalkapallolle. Se pitää myös vapaaehtoisia mukana”, Karhumäki kertoo päätöksen taustoista.
Jokainen peli-ilta Hietalahdessa pyöriikin talkoissa paljon junnujen vanhempia. ”Kun edustusjoukkue menestyy, se tuo lisää katsojia ja enemmän myös kenttämyyntituottoja. Siitä syntyy positiivinen kehä”, Asukas kuvaa. Hän antaa juniorien isänä oman vapaaehtoispanoksensa muiden mukana.
Vaasasta tulee yksi syksyn puhutuimmista urheilutapauksista, mutta se ei ole VPS. Rannikkokaupunki sai vihdoin ja viimein hamuamansa paikan myös jääkiekon liigakartalle, kun Sport nostettiin sinne täksi kaudeksi KHL:ään lähteneen Jokerien tilalle.
Vaikka Sportin liigahalut ovat olleet tiedossa ja se on pelannut Mestiksen kärkipäässä vuosikaudet, tilanne ei voi olla muuttamatta asetelmia kaupungin urheiluelämässä. Edellisen kerran pääsarjakiekkoa on pelattu Pohjanmaalla 1970-luvun puolivälissä, silloinkin yksi vaivainen kausi.
Vepsun puheenjohtaja Asukas kääntää asian myönteiseksi. ”Hienoa, että Vaasan kokoisesta kaupungista alkaa tulla pääsarjajoukkueita, kun VPS on ollut pitkään ainoa. Aina kysytään, onko se vaikuttanut meidän yhteistyökumppanimäärään tai -summiin, mutta ei se merkittävästi ole näkynyt.”
Kysymyskierros Vaasan seudun suurimmille yrityksille vahvistaa, että useimmat tukevat molempia seuroja, mutta tarkempia summia firmat eivät paljasta. Muutama yritys tekee yhteistyötä vain toisen seuran kanssa.
Sportin toiminnanjohtaja Jyrki Niemi arvioi, että Vaasassa vuodenajat kääntävät kelkkaa jääkiekkoseuran eduksi. ”Jalkapalloa pelataan kesällä, jolloin kaupunkilaiset hakeutuvat saaristoon. Vaasalaisista isolla osalla on kesämökki. Silloin täällä on vaikea saada aikaiseksi pöhinää. Syksyllä kun kelit kylmenevät ja jengi ei enää lähde saareen, jääkiekolle on luontainen tilaus.”
”Yritykset saavat jääkiekossa asiakkailleen paremmat puitteet jääkiekossa kuin jalkapallossa. Olosuhteet ovat yksi tekijä, mutta ennen kaikkea taas aikataulu. Yritysten on vaikeampaa saada asiakkaitaan ja henkilökuntaa liikkeelle kesällä kuin talvella, jolloin ei ole oikeastaan mitään muuta tekemistä.”
Sportin toiminnanjohtajan mukaan kaikki yhteistyökumppanit ovat korottaneet panoksiaan liiganousun myötä, mutta hän ei usko, että se on VPS:ltä pois. Pikemminkin kärsijöiksi ovat jäämässä muut lajit.
”VPS:n asema on niin vakaa ja lonkerot täällä niin laajalle levittäytyneet, että ei heillä ole hätää”, Niemi arvioi.
Jalkapallon vahvasta asemasta Vaasassa muistuttaa myös Karhumäki. ”Kaupungin reilusta 60 000 asukkaasta yli 2 500 on jalkapallon lisenssipelaajia. Sitä kautta mukana on paljon isiä ja äitejä. Koko Pohjanmaan maakunnassa jalkapallolla on vahva asema, kuten esimerkiksi Kokkolassa ja Pietarsaaressa”, VPS-toimitusjohtaja luettelee.
Tämä tuo kuitenkin myös reviirijaon, kun maantieteellisesti lähekkäin on kolme Veikkausliiga-joukkuetta, VPS:n lisäksi SJK ja Jaro.
Sport puolestaan voi identifioitua koko Pohjanmaan joukkueeksi ja hamuaa näkyvyyttä isolta alueelta. ”Ei meille ole ongelma saada yhteistyökumppaneita esimerkiksi Seinäjoelta”, Niemi sanoo.
Kun VPS on edennyt tarkan euron linjalla, Sport on ottanut tietoisia riskejä liigaunelmansa toteuttamiseksi. Esimerkiksi seuran taustaorganisaatiota on vahvistettu niin, että Mestis-tasolle se oli tuloihin nähden liiankin iso, minkä vuoksi viimeisimmät tilinpäätökset ovat olleet rumia. Sport aikoo kuitata taloudellisia tappioitaan nyt liigan tuomilla kasvavilla tuloilla.
Sportin pelatessa Mestistä jääkiekon ja jalkapallon yleisökeskiarvot olivat Vaasassa melko lailla samanlaisia, reilut 2 000 katsojaa. Liigatasolla Sport on budjetoinut saavansa otteluihin 3 300 ihmistä. Tavoitetta mitataan todenteolla, jos ja kun Sportilla on urheilullisesti niin vaikeaa kuin olettaa saattaa. Joukkueella on sitoutunut kannattajaryhmä, joka luo lauluillaan tunnelmaa, mutta jaksaako niin sanotusti suuri yleisö lähteä illasta toiseen katsomaan häviävää kotijoukkuetta?
Urheilumarkkinoinnin yliopettaja Kari Puronaho Haaga-Helia -ammattikorkeakoulusta arvioi, että Vaasaan mahtuvat molemmat seurat – sekä monia muitakin. Sama pätee muihinkin kaupunkeihin.
”Ei missään ole määrätty jaettavan kakun kokoa tai kuinka se jaetaan. Markkinointipanostukset Suomessa ovat vuodessa pitkälti 1,3 miljardia: siitä riittää jaettavaa kenelle tahansa edelleenkin, kun vain pärjää kilpailuissa”, Puronaho sanoo.
”Rahaa riittää, kun tarjonta on riittävän hyvää. Se riippuu, mitä VPS:lla on tarjota suhteessa Sportiin ja millaiset suhteet on ihmisillä, jotka hoitavat seuran markkinointia. Se on osaamisesta kiinni, paljonko rahaa on. Summa ei ole mikään kiinteä könttä.”
Olosuhteilla on iso merkitys. Vaikka Vaasan jäähalli on yhä liigatasolle pieni, Sport on saanut sen parantamiseen tarvittavaa vetoapua hallin omistavilta Vaasan kaupungilta ja Mustasaaren kunnalta. Kun SM-liiga edellytti viime talvena Sportin nousun ehtona istumapaikkojen määrän kasvattamista, Vaasan ja Mustasaaren valtuustot irrottivat parannustöihin nopealla tahdilla 730 000 euron määrärahan pitkään suunnitellun hevosurheilukeskuksen kustannuksella. Jalkapallostadionin rakentamista samat päättäjät ovat siirtäneet kerta toisensa jälkeen aina vain eteenpäin.
”Jääkiekkoihmiset ovat hoitaneet asiansa 80-luvulta alkaen hyvin, heillä on fasiliteetit kunnossa. Onnistuminen on kovan työn tulos. Tänä päivänä niiden jäähallihankkeiden eteenpäin vieminen olisi huomattavasti vaikeampaa”, Puronaho arvioi.
”Jalkapallo on seissyt suossa. Harjoitusolosuhteet ovat parantuneet, kun keinonurmia on rakennettu ympäri Suomen, mutta kilpailuolosuhteet ovat lapsenkengissä.”
VPS:n toiminnalle uuden kotikentän saamisella onkin suurempi merkitys kuin sillä, pelaako samassa kaupungissa jääkiekon liigajoukkue.
1940-luvulla pari Suomen mestaruuttakin voittanut VPS palasi 1990-luvun lopulla pelaamaan Veikkausliigan kärkisijoista. Vaasassa pokattiin hopeamitalit kahtena peräkkäisenä syksynä 1997 ja 1998, kunnes vuosituhannen alussa tuli niin taloudellinen kuin urheilullinenkin syöksy.
Viime syksy palautti VPS:n mitalikantaan 15 vuoden tauon jälkeen. SM-pronssi tiesi myös vaasalaisseuran paluuta eurokentille. Eurooppa-liigan karsintakierroksella VPS kohtasi tukholmalaisen Brommapojkarnan. Hietalahti ei kelvannut pelipaikaksi, joten VPS vei kotiottelunsa Valkeakoskelle.
”Vaihtoehtoina olisivat olleet esimerkiksi myös Tampere, joka on lähempänä ja Pori, joka on vielä lähempänä, mutta yhdessä kannattajien kanssa päädyimme Valkeakoskeen, koska se on idyllinen stadion ja siellä syntyy tunnelma”, Karhumäki perustelee.
Tavoiteltuun tunnelmaan päästiinkin. Karhumäki muistelee tyytyväisenä, kuinka Tehtaan kentän noin 1 300 -päinen yleisö taputti viimeiset kymmenen minuuttia seisaaltaan, kun VPS nousi 2–1-kotivoittoon. Tukholmassa kärsitty 0–2-tappio kuitenkin pudotti vaasalaiset seuraavalta karsintakierrokselta.
Europelien yhteydessä suomalaisseuroissa puhutaan aina rahasta. ”Se antoi selkänojaa tälle kaudelle, mutta kun jouduimme pelaamaan evakossa, oman arviomme mukaan nettosimme siitä vähintään 60 000–70 000 euroa vähemmän kuin olisimme saaneet oikeasta kotiottelusta”, Karhumäki ynnää.
Vaikka varsinaisesti Vaasassa ei Eurooppa-liigan karsintaa tänä vuonna pelattukaan, paikallinen ravintola on mainostanut näkyvästi tarjoavansa VPS:n ”euroburgeria”. Rajoitetuksi ilmoitettu myyntiaika on loppusuoralla, mutta aterian sai syödäkseen ainakin vielä viime viikolla, yli kaksi kuukautta Brammapojkarna-otteluparin jälkeen.
Euroherkkua halutaan maistella Vaasassa jatkossakin. ”Pitkän aikavälin tavoite on vakiinnuttaa asema liigassa ja kuuden parhaan joukossa. Se tarkoittaa, että tiettyinä vuosina ollaan mahdollisesti mukana mitalipeleissäkin ja sitä kautta taistelemassa europaikoista”, Asukas kertoo.
Tänäkin vuonna VPS on kiinni paikassa kuuden sakkiin, mikä tuo kolminkertaisessa sarjassa ensi kaudeksi yhden ylimääräisen kotiottelun. Mahdollisuudet on vielä jopa neljänteen sijaan. Se voisi viedä ensi kesäksi Eurooppa-liigan karsintaan, jos HJK voittaa liigamestaruuden lisäksi myös Suomen cupin.
Jatkuvuudesta kielii, että nyt neljättä kauttaan VPS:ssä valmentavan Olli Huttusen kanssa sorvattiin jo toukokuussa kolmivuotinen jatkosopimus. Paperin julkistamisen yhteydessä Huttunen peräsi Vaasaan lisää seurojen välistä yhteistyötä.
Riku Asukas kiittelee, että stadionhankkeessa VPS ja Vasa IFK ovat puhaltaneet yhteen hiileen. Seuraavaksi hän toivoisi katseen käännettävän kentän sisälle vanhimpien juniori-ikäluokkien osalta. A- ja B-nuorten SM-sarjoihin pääsy on ollut viime vuosina ylitsepääsemätöntä kummallekin vaasalaisseuralle. Molempien seurojen parhaat yhteen kokoavalla yhteisjoukkueella siihen voisi olla mahdollisuuksia.
VPS:n puheenjohtaja Asukas paljastaa, että seurat ovat käyneet jo keskusteluja ensi kesänä pelattavasta ”kaupunkitaistosta”. VPS:n ja VIFK:n juniorijoukkueet pelaisivat otteluita pitkin päivää, ja ilta huipentuisi edustusjoukkueiden kohtaamiseen.
VIFK on tällä kaudella voittamassa Kakkosen läntisen lohkon ja pääsemässä Ykkösen nousukarsintaan. Se kasvattaisi entisestään Vaasan painoarvoa jalkapallokaupunkina.
Tänä vuonna yhdeksänkymppisiä viettävän VPS:n asema tuntuu vakaalta, vaikka samaan hengenvetoon on muistettava, että vakavasta konkurssiuhasta ei ole kuin vuosikymmen.
”Haastamme itsemme jatkuvaan kehittymiseen ilman järjetöntä riskinottoa. Se on nähty niin monta kertaa, että tullaan lujaa alas, kun korttitalo romahtaa. Meillä ei ole Setä Samulia, joka avaa lompakon tiukan paikan tullen. Se on opettanut meidät nöyräksi”, Asukas kertoo.
Vaikka toimitusjohtaja on vaihtumassa, Karhumäen luoma suunnitelmallinen linja jatkuu. Pikavoittoja VPS ei ole hakemassa.
”Ihmisiä tulee ja menee, mutta seura pysyy. Meidän, jotka olemme mukana tässä matkan varrella tekemässä hommia, vastuulla on pitää seura hengissä, jotta 120-vuotisjuhlat ovat vähintään yhtä hyvät kuin on 90-vuotisjuhlat”, Asukas summaa.