HIFK tarvitsi maaliskuussa vielä yhden topparin, joka osaisi puoliammattilaisen palkalla myös avata peliä. Testipelaajat saivat yhden ottelun mahdollisuuksia, mutta taustalla seura neuvotteli haluamansa puolustuslinjan johtajan kanssa.

Jalkapallohalli on hiljentynyt Shefki Kuqin huudon jälkeen. HIFK:n testipelaaja Barth-Luther Mouafo käy kysymässä valmentaja Jani Honkavaaralta seuraavien harjoitusten ajankohdan. Honkavaara vielä varmistaa kamerunilaiselta ennen tämän katoamista helmikuiseen lauantai-iltaan, että Mouafon matkakortissa on arvoa kotimatkaan Myyrmäki-hallista. Mouafo ei löydä matkakorttiaan, mutta vakuuttaa pärjäävänsä.

Matkakortti ei kuitenkaan ole topparina juuri tunnin pelanneen Mouafon suurin ongelma. Isompi ongelma on, että HIFK:lla on yksi pelaavan topparin paikka auki, eikä tunnin aikana nähty pallon ja vastuun siirtely topparipari Augustine Jibrinille ole miellyttänyt Honkavaaraa. Myös hieman paremmin katkoneella ja palloa keskikentälle syöttäneellä Jibrinillä on ongelma, vaikka vastustaja PK-35 ei montaa kertaa uhannut HIFK:n linjaa eikä onnistunut maalinteossa testitopparien aikana.

Testitopparit eivät tiedä, että helsinkiläisjoukkue neuvottelee parhaillaan sopimuksesta Tuomas Ahon kanssa. Pari päivää aiemmin HIFK testasi puolustuslinjassaan Pyry Kärkkäistä virolaista Levadiaa vastaan. Honkavaaran mukaan Kärkkäinenkään ei ole pallollisena riittävän hyvä, eikä edes parhaimmillaan topparina. Ja keskikenttäpelaajaa joukkue ei enää tarvitse.

Vantaan kansainvälisessä koulussa äidinkieltä ja kirjallisuutta opettavalle Honkavaaralle talvi ei ole ollut helppo, kun päivätöiden ohella hän on valmentanut liigajoukkuetta, johon on pitänyt hankkia paljon uusia pelaajia pienellä rahalla.

”Välillä on vähän vituttanut, kun on ollut niin kiire. Saan töistä vapaata tarvittaessa, ja kipristelen kevään näin. Syksyllä sitten mietitään, jäänkö töistä pois tai puolikkaalle työajalle”, Honkavaara sanoo.

Ottelun tauottua Honkavaara on varsin hyvällä tuulella, vaikka peli juuri ja juuri joukkueen kokoon saanutta PK-35:sta vastaan on päättynyt tasapeliin 1-1. HIFK on tehnyt valmentajan näköisen maalin. Keskialueen riiston jälkeen Youness Rahimin osumaan on tarvittu vain yksi peliä edistävä syöttö. Vantaalaiset pääsivät vain kerran vaarallisimmalle alueelle. Ehkä suurin hyvänolontunne valmentajalle on, kun hän tietää joukkueen olevan Ahon nimikirjoitusta vaille valmis. Enää kevään aikana tarvitsee valmentaa pelaajia iltaisin ja opettaa lapsia päivisin.

Kaksi viikkoa myöhemmin HIFK julkisti Ahon sopimuksen. Silloin oli kulunut tasan kuukausi Ahon pitkän jalkapallouran ehkä surullisimmasta päivästä. MyPan hautajaisten jälkeen Aho ei pariin viikkoon koskenut palloon. Sitten Honkavaara soitti. Aho pohti hetken, sillä pöydällä oli vaihtoehtoja myös muista liigaseuroista. Tammikuun alussa lisenssikomitea oli evännyt MyPan liigalisenssin. Aho ilmoitti silloin Kouvolan Sanomissa, että ei pelaa missään muussa liigaseurassa.

”Tarkoitin sitä, että jos MyPa pelaa Ykkösessä, Kakkosessa tai Kolmosessa, niin ei ole mitään intressiä mennä muualle pelaamaan. En olettanut, että koko seuraa ei ole kohta olemassa. Oli aika järkytys, kun koko seura katosi kartalta. Uran loppuminen oli aika lähellä”, Aho kertoo.

Jalkapallon luova tuho tulee usein yllätyksenä. Simon Kuperin ja Stefan Szymanskin Why England Lose –klassikossa laskettua englantilaisseurojen kuolemattomuutta suomalaisseurat eivät ole lähelläkään, mutta vaikeaa vaarallisen nuoruuden ohi kasvaneen jalkapalloseuran kaataminen on täälläkin.

Jalkapalloseuran liikevaihdolla pyörivän kyläkaupan kuolema hiljaisessa teollisuuskaupungissa tapahtuu luonnollisemmin. Hädässä ei kerätä osakeanniksi kutsuttua lahjoituskierrosta, eikä kukaan myy tarroja kaupan toiminnan jatkamiseen. Moni jää harmittelemaan kaupungistumisen jälkeä, mutta suurin osa ymmärtää kyläkaupan kuoleman väistämättömyyden. Jalkapalloseuran kuolemaa on vaikeampi hyväksyä.

”Syksyllä ei ollut mitään merkkejä ilmassa, että toiminta ei jatkuisi. Kun liigapaikka meni, silloin tunsi, että vaikeaa tulee olemaan. Viimeisinä viikkoina ei mikään enää ollut suuri yllätys. Vanhat velat painoivat liikaa”, Aho kertaa.

Kun liigalisenssikomitea tällä kertaa antoi luovan tuhon toimia, HIFK kuului voittajiin. Helsinkiläisten riveihin siirtyi MyPasta neljä pelaajaa ja Hongasta kaksi. Syksyllä Honkavaara sanoi tavoittelevansa noin kymmentä uutta pelaajaa. Lopulta Töölöön saapui 12 uuttaa pelaajaa. Uusien pelaajien määrä on suurempi kuin millään muulla liigajoukkueella.

Honkavaara hankki tuttuja pelaajia, eikä joukkueessa ole yhtäkään ulkomaalaisvahvistusta. Kaikki HIFK:n hankinnat ovat pelanneet pääkaupunkiseudun joukkueissa sinä aikana, kun Honkavaara on valmentanut Helsingissä vuodesta 2007 alkaen. Seuran ilmoituksen mukaan sen pelaajabudjetti nousi 90 000 eurosta 250 000 euroon.

Aho sopii HIFK:n pakettiin pelillisten ominaisuuksien lisäksi puoliammattilaisena. Hän opiskelee neljättä vuotta liikunnanopettajaksi Jyväskylässä. Kevään ajan hän matkustaa Kouvolan-kodistaan Helsingin lisäksi Keski-Suomeen. Muissa palkkatöissä hän ei ole peliuransa aikana käynyt. Nyt ura jatkuu ainakin vuoden, sillä ensi vuoden aikana hän aikoo valmistua yliopistosta. Suunnilleen kaikkien HIFK-pelaajien tapaan Aho puhuu tunnelman ja valmentajan merkityksestä, kun hän pohti eri tarjouksia.

”Honsu (Honkavaara) oikeasti valmentaa, eikä vaan ohjaa. Tuntuu, että kokeneempanakin pystyy oppimaan jalkapallosta. Joukkueeseen on helppo tulla mukaan, kun sillä on selkeä identiteetti. Kaikki pelaajat tietävät miten pelaamme. (Toni) Korkeakunnas ja Honkavaara ovat tottuneet työskentelemään keskustelevammalla tyylillä kuin jotkut muut valmentajat. He näkevät pelaajat yksilöinä, ja yksilöllisyys korostuu valmentamisessa”, Aho vertaa valmentajaansa aiemmin MyPaa valmentaneeseen Korkeakunnakseen.

Honkavaara oli Korkeakunnaksen apuvalmentajana Viikingeissä. Kesäkuun alussa hyvät kaverit kohtaavat ensimmäistä kertaa Veikkausliigassa.

Aho ei ole ainoa pelaaja, jota ei joukkueen aamuharjoituksissa juuri näy. Pekka Sihvola, Tommi Vesala, Jukka Sinisalo ja Ville Salmikivi ovat HIFK:n ainoat puhtaat ammattilaispelaajat. Lisäksi Carljohan Eriksson ja Jesse Ahonen eivät ainakaan tällä hetkellä tee muuta valmistumisensa jälkeen.

HIFK:n farmijoukkue Gnistania luotsaava Mikko Eskelinen vastaa joukkueen aamuharjoituksista. Gnistanin pelitapa noudattelee HIFK:n linjaa.

”Ei aamulla ole koko joukkueen harjoituksia, vaan se on pelipaikkakohtaista ja yksilöllistä pelitavan mukaan. Toivoisin, että pääsisin katsomaan aamuharjoituksia. Valmentamisen jätän mielelläni Eskeliselle, sillä hän on ammattimies”, Honkavaara sanoo.

HIFK olisi voinut hankkia rajallisilla rahoillaan hieman enemmän ammattilaisia, mutta valmentajat halusivat mieluummin leveämmän materiaalin. Honkavaara on hankkinut käytännössä jokaiselle pelipaikalle kaksi vaihtoehtoa, eikä hyväkään peli takaa avauspaikkaa seuraavaan otteluun. Päävalmentajan mukaan rotaatio koskee niin joukkueen kuntotesteissä kärkilukemat juosseita Fredrik Lassasta ja Jukka Halmetta kuin perinteisesti pysyvämpiä toppareita.

”On puhuttu, että topparitkin vaihtuvat. Neljä topparia voi pelata tasaisesti. Yhden pelin viikoilla samat topparit voivat jatkaa”, Aho sanoo.

Honkavaara puhuu rotaatiosta ja yhdessä useammin pelaavien kaksikkojen rakentamisesta kierrätystä tukemaan.

”Pelaajien ei pidä pelätä, että he putoavat kokoonpanosta. Heidän pitää tietää, että voi huilata yhden pelin ja pelata seuraavan. Ei meillä ole isoa koneistoa huolehtimaan pelaajien palautumisesta”, Honkavaara sanoo.

Veikkausliiga on tilassa, jossa puoliammattilaisjoukkueella ei välttämättä putoa. Ilman omaa pelaajaputkea voi Helsingissä rakentaa joukkueen pelkästään suomalaispelaajista. Joukkueen, jossa on enemmän Pikkuhuuhkajien pelaajia kuin missään muussa joukkueessa. Honkavaaralla on uudenlainen vastuu, kun Lassas, Nnaemeka Anyamele ja Rahimi ovat HIFK:n lisäksi aivan nuorten maajoukkueen ytimessä.

Hieman yllättäen Anyamele voi olla heistä lähimpänä maajoukkuetta. Marraskuussa Telkin harjoituskeskuksessa Budapestin kupeessa se ei siltä näyttänyt, kun hän totutteli vasemman laitapuolustajan paikalle. Päävalmentaja Tommi Kautosen ohjeet kaikuivat tuulessa, kun hän yritti ohjata Anyamelen oikeisiin tilanteisiin. Ehkä oli puolustajan paikalle halunneelle ex-laiturille hyväksi, että ottelu oli suljettu suomalaiskannattajilta. Maaliskuussa Kazakstania vastaan pelatun maaottelun ja HIFK:n harjoitusotteluiden perusteella Honkavaaran ja Anyamelen projektia on helpompi ymmärtää.

”Hänellä on kansainväliset ominaisuudet laitapuolustajan paikalle. Hyökkäyssuuntaan hänen ominaisuutensa ovat ihan huippua. Haluamme auttaa, että hän saa puolustusominaisuutensa ja kuntotasonsa sille tasolle. En usko, että hän laiturina pystyisi kansainvälisesti breikkaamaan”, Honkavaara sanoo.

Honkavaara ja Kautonen ovat pitäneet talven aikana tiukasti yhteyttä.

”Maajoukkueessa vain (Kari) Arkivuo pystyy pelaamaan tuota paikkaa Mixun (Paatelainen) toiveiden mukaan. Tuollaisille pelaajille on mieletön tarve”, Honkavaara sanoo.

Honkavaaran 4-4-2:n erilaiset sovellukset ovat tuoneet seuran kaksi sarjatasoa ylöspäin. Talvella HIFK on tehnyt pieniä kokeiluja. Maaliskuun puolivälissä Liigacupin peliin HJK:ta vastaan Honkavaara oli virittänyt osin loukkaantumisten takia 4-1-4-1:n, jolla oli tavoite prässätä HJK:n junioreita ylhäältä asti. Prässin ajoitukset eivät kuitenkaan toimineet, joten HJK pääsi usein pallon kanssa suojaamattoman puolustuslinjan eteen. Yksin keskikentän pohjalla pelannut Jukka Halme joutui liian usein puolustamaan alivoimatilanteita, ja Honkavaara palautti nopeasti 4-4-2:n.

”Pelistä otimme opiksi, miten pelata vetäytyvää vastustajaa vastaan, jolla on kaksi tiivistä linjaa vastassa. Ei kopissa ollut mitään huutoa tappion jälkeen, vaan peli keskusteltiin läpi”, Aho kertoo.

Vastahyökkäysjoukkueena pidetty HIFK on talvella tehnyt vahvuuksillaan maaleja. Talven kokeilut ja puheet eivät välttämättä kerro pelitavasta sarjan alettua, mutta harjoitusotteluissa helsinkiläiset ovat yrittäneet hitaampiakin hyökkäysrytmejä.

”Ihan hyvä, että kaavailujen mukaan meillä on kapea materiaali ja vastaiskujoukkue. Toki pitkässä sarjassa pitää palloa myös hallita, ei perässä juoksemalla ja vastaiskuilla pitkään pärjää. Sillä voi hetken pärjätä, mutta sitten vastustajat muuttavat pelaamistaan”, Aho sanoo.

”Ihan normaalia jalkapalloa se on, en laske sitä vastahyökkäyspelaamiseksi. Kun puolustaessa voittaa pallon, mahdollisimman nopeasti sillä pitää yrittää tehdä jotain, koska vastustaja on silloin heikoimmillaan. Pitää vain löytää tasapaino, milloin pelataankin pitkää hyökkäystä ja hallitaan palloa”, Honkavaara pohtii.

Sarjan alku on nousijalle äärimmäisen kova. HIFK matkustaa parin viikon aikana Maarianhaminaan, Rovaniemelle ja Seinäjoelle sekä kohtaa kotonaan vuosikymmeniä odotetussa paikallisottelussa HJK:n.

Sen jälkeen paperilla on osittaisia vastauksia ensimmäisiin kysymyksiin. Voiko puoliammattilaisjoukkueella voittaa sarjan harvoja ammattilaisjoukkueita? Tilastoista voi etsiä vastauksia rotaation käytöstä. Maalikoosteissa voi näkyä vastahyökkäysmaaleja, joissa HIFK on syöttänyt vain kerran tai kahdesti ennen viimeistelyä. Anyamele on kohdannut puolustajana laidallaan kovempia laitahyökkääjiä kuin ikinä ennen. Ja Tuomas Aho on näyttänyt, miten hän omaksunut lyhyessä ajassa uuden puolustuslinjansa yhteistyömallit.