Piskuinen Jippo on sinnitellyt Ykkösessä jo yhdeksän kautta, vaikka ohuiden resurssien vuoksi joensuulaisten putoamista on povattu vuosi toisensa jälkeen. Viime syksynä sarjapaikan pelasti vasta protesti. Nyt tilanne on taas tuttu: Jippo on jo köysissä. Vieläkö sinnikäs sakki selviytyy?

Kahdeksastoista heinäkuuta 2013, torstai-ilta. Valkeakosken Tehtaan kentän vierasjoukkueen pukukopissa istuu joukko pettyneitä jalkapalloilijoita. Jipolla on takanaan kauden 14. ottelu, Ykkösen kausi 2013 on ylittänyt puolivälinsä. Juuri Hakalle kärsitty 0–2-tappio on jo yhdeksäs ja kasassa vaivaiset seitsemän pistettä.

Huolestuttavin lukema on kuitenkin tehtyjen maalien määrä: kaksi.  Näyttää vääjäämättä, että jokaisen kauden alussa julkisuudessa lausuttu ennustus on nyt toteutumassa, ja Ykkösen pienimmän seuran Jipon taival toiseksi korkeimmalla sarjatasolla tulee päätökseen.

Putoamispeikko oli jo asettumassa taloksi Karjalan kunnaille, mutta lokakuussa sille tuli äkkilähtö pohjoiseen. Se ei ollutkaan Jippo, joka lähti sarjajumbo AC Kajaanin kanssa Kakkoseen, vaan OPS.

Jippo teki protestin toiseksi viimeisellä kierroksella 0–4 häviämästään AC Kajaani -ottelusta, koska kajaanilaisilla oli kokoonpanossaan pelikiellossa ollut pelaaja. Vastalause meni läpi ja numerot kääntyivät kabinetissa Jipolle 3–0. Protestivoiton ansiosta Jippo sai sarjataulukossa yhden pisteen eron OPS:aan, joka putosi. Oululaiset valittivat päätöksestä vielä urheilun oikeusturvalautakuntaan, joka piti ratkaisun voimassa.

Protestivoitto oli vain kruunu Jipon loppukauden käsittämättömälle selviytymistarinalle. Heti heinäkuisen Haka-tappion jälkeen Jippo kaatoi kotonaan kärkijoukkueisiin kuuluneen Ilveksen 2–1, ja siitä alkoi liito: loppukauden peleistään Jippo voitti kuusi, pelasi neljä tasan, hävisi vain kolmesti – ja vastustajan verkkokin heilui näissä otteluissa 16 kertaa.

Jippo oli taas kerran näyttänyt epäilijöilleen. Se pelaisi Ykkösessä seuraavanakin vuonna.

Joensuussa on taas syksy. Lehdet putoavat puista, yliopiston kulmilla vilisee opiskelijoita – ja Jippo taistelee paikastaan jalkapallon Ykkösessä. Jippo on yhdeksäntenä eli toisen putoajan paikalla, kun sarjaa on jäljellä kolme ottelua. Niistä Jipon on voitettava vähintään kaksi, sillä sunnuntain Viikingit-voitolla porilainen Jazz karkasi neljän pisteen päähän. Viikingit on jo varmasti jumbo ja toinen putoaja.

”Mielelläänhän sitä pelaisi kärkisijoista, mutta täytyy ottaa huomioon realiteetit. Meillä on ollut monena vuonna hyvä rinki, mutta se on niin kapea, että jos tulee loukkaantumisia, pelaamisen taso putoaa väkisinkin”, Jipon hyökkääjä Petteri Rönkkö summaa.
”Toisaalta on mukava pelata panoksellisia pelejä. Jos ei pelata noususta, on parempi kamppailla jostakin kuin pelata keskikastissa. Tietysti olisi kiva säilyä turvallisesti, mutta tämä on kehittävää myös nuorille pelaajille.”

Pohjoiskarjalaiset sinnittelevät toiseksi korkeimmalla sarjatasolla jo yhdeksättä peräkkäistä kautta. Se on pitkä aika etenkin, kun otetaan huomioon, että koko tuon ajan Jipolla on ollut takataskussaan koko Ykkösen ohuin lompakko. Pelimerkit ovat aina olleet hyvin rajalliset, mutta aina Jippo on säilynyt, vaikka käytännössä joka kevät sen putoamista onkin ennustettu.

Yhtä pitkään Ykkösessä on yhtäjaksoisesti pelannut vain PK-35, joka sekin on välissä vaihtanut kotipaikkansa Helsingistä Vantaalle. AC Oulu ja Viikingit olivat sarjassa jo Jipon ensimmäisellä kaudella vuonna 2006, mutta ne ovat käyneet välissä kokeilemassa liigavauhtia.

Viime vuoden ihmenousun tuoma täpärä säilyminen oli Jipolle tuttua jatkumoa aiempaan. Useana syksynä joukkueen snorkkelin pää on pysynyt vain vaivoin Pielisen pinnan yläpuolella. Vuonna 2007 eroa putoamisviivaan jäi viisi pistettä, 2009 kaksi, 2010 kolme ja 2012 kuusi.

Petteri Rönkkö on tottunut putoamistaisteluun. Hän on pelannut Jipossa kaudesta 2008 asti. Vuonna 2010 hän teki sopimuksen kasvattajaseuransa KuPSin kanssa, mutta siirtyi kesken kauden takaisin Joensuuhun.

”Kyllä tässä taas innolla odottaa syksyn pelejä. Jollekin joukkueelle voisi tulla paine niskaan, mutta ei meille. Se on hyvä puoli, että olemme tottuneet tilanteeseen. Se auttaa, eikä ole puristusta. Aiempina vuosina se on riittänyt, jospa tänäkin vuonna”, Rönkkö aprikoi.
”Ulkopuoliset odottavat vain tippumista, mutta se sytyttää vain enemmän ja antaa lisäpotkua. Jos kukaan ei usko sinuun, pitää ainakin itse uskoa.”

Toki joensuulaisseuran taipaleeseen mahtuu muutakin kuin pelkkää viime kierrosten kilpajuoksua sarjapaikasta. Debyyttikaudellaan 2006 Jippo oli sarjan viides tasapisteissä neljänneksi sijoittuneen TP-47:n kanssa. Taakse taulukossa jäi tuolloin muiden muassa RoPS. Pari vuotta myöhemmin Jippo oli taas viides, ja silloin tähyiltiin ylemmälle viivalle: Jippo jäi seitsemän pistettä liigakarsintapaikasta.

Jippo selvisi kuivin jaloin myös kaudesta 2011, jolloin Ykkönen rutistettiin kymmenen joukkueen sarjaksi ja sieltä putosi peräti neljä viimeistä. Jippo keräsi 24 ottelussa 30 pistettä ja putoamisviivaan jäi peräti 11 pisteen kaula.

Rönkkö kokee Jipon vähättelyn osittain epäreiluna. Hänen mielestään joukkue on tuomittu monesti kauden alla etukäteen esimerkiksi näkemättä lainkaan otteluita tai tietämättä mitään uusista pelaajista. Rönkön mukaan myös joensuulaisten pelityyli on vaihdellut vuosien varrella, vaikka väite ”bussi-Jiposta” elää joidenkin mielissä vahvana.

Bussi Jipolle on kyllä tuttu, kun lyhinkin vierasmatka on 245 kilometriä Jyväskylään. Tässä on iso syy myös vierasotteluiden pelityyliin: koska Jippo tekee – säästösyistä – aina vain yhden päivän reissuja, se näkyy armotta myös kentällä.
”Emme me voi lähteä pelissä juoksuralliin mukaan, vaan pitää ottaa huomioon monia asioita. Jokainen voi testata sitä, kun aikaisin aamulla lähtee ja tulee takaisin aamuyöllä. Mutta sekin pitää osata kääntää eduksi: vaikka jalat eivät ole parhaimmillaan, henkisesti pitää olla vielä terävämpi”, Rönkkö pamauttaa.

Hyökkääjä muistuttaa, että kotona saadut pisteet kertovat joukkueen iskukyvystä enemmän. Tämän kauden saalistaan Jippo on napannut 11 pistettä kotonaan ja seitsemän vieraissa. Kauden alku oli lupauksia herättävä, kun viidestä ensimmäisestä ottelusta se sai kaksi voittoa ja tasapelin, mutta sittemmin pari tappioputkea ovat pudottaneet Jipon kellarikerrokseen.

”Vuoristoratakausi. On ollut pitkiä heikkoja jaksoja ja sitten ajoittain peli on saatu kulkemaan, mutta ei riittävästi pisteitä raavittua”, Jipon päävalmentaja Mika Lähderinne summaa.

Syyksi hän näkee tietynlaisen rutiinin puutteen. Tämä on korostunut, kun loukkaantumiset ovat koetelleet ennestäänkin kapeaa pelaajarinkiä. Esimerkiksi topparipari on vaihtunut usein, mikä on näkynyt armottomasti tulostaululla. Ongelmia on ollut myös toisessa päässä: Jippo on jäänyt nollille yli puolessa otteluistaan. Maalintekovastuu on kasautunut harvoille hartioille: kauden 17 osumasta Rönkkö ja Toni Tahvanainen ovat kumpikin tehneet viisi mieheen, ja neljästi on iskenyt Miles Byass.

Jipon entinen pelaaja Lähderinne on ensimmäistä kertaa urallaan pelkän luotsin roolissa. Kaksi edellistä kautta hän oli vielä Kakkosessa pelaavan iisalmelaisen PK-37:n pelaaja-valmentaja.
”Varsinkin näin jälkikäteen on huomannut, miten haasteellinen tehtävä se oli. Siinä kärsivät hiukan molemmat roolit,  Se oli kuitenkin pehmeä laskeutuminen varsinaiseen puhtaaseen valmentajan rooliin. Toki ensimmäisiä askeleita tässä valmentajana otetaan, mutta koen itse, että olen päässyt niitä tämän vuoden aikana jo useamman eteenpäin”, Lähderinne puntaroi.

Hän saa valmentaa Jippoa täysipäiväisesti. Tosin näin valmennustiimien luvattuna aikana tilanne on sikäli poikkeuksellinen, että Lähderinteellä ei ole ainuttakaan apuria.

”Valmentamiseen on satsattu. Se on viimeisiä asioita, joista tingitään. Tässä tapauksessa tämä on myös päävalmentajan oma ratkaisu, kun on yhdessä käyty läpi, miten palikoita laitellaan. Tämä ei ole seuralta annettu määräys, että sen joutuu yksin hoitamaan, vaan yhdessä tehty valinta”, Jipon puheenjohtaja Jaakko Hirvonen selvittää.

”Siinä on ylimääräistä haastetta, mutta toisaalta minulla on apuna erittäin hyvät kakkosvalmentajat eli pelaajat itse. Heiltä olen saanut keskustelujen kautta paljon uutta myös toimintaan arjessa”, Lähderinne näkee.

Päävalmentaja ei koe murhetta siitäkään, että perhesyistä asuinpaikka on Joensuun sijaan 140 kilometrin päässä Kuopiossa. ”Se ei ole ollut ongelma minulle, vaikka tietty säätäminen on aina kotopuolessa. Välimatka ei haittaa ollenkaan.”

Lähderinne oli pelaajaurallaan melkoinen kiertolainen. Useimmat pestit olivat vain kauden mittaisia. Jipossa hän viihtyi kuitenkin kolme kautta (2006–2008) heti seuran noustua Ykköseen. ”Jalkapallokulttuuria on pikkuhiljaa tullut Joensuuhun, kun vertaa tätä vuotta ja sitä, kun pelasin. Toki fakta on, että pienessä asemassa se on, vaikka laji liikuttaa paljon lapsia ja ihmisiä. Vaatii vuosia, että jalkapallon asema on samalla tasolla, jolla se tietyissä kaupungeissa Suomessa on”, Lähderinne arvioi.

 

Joensuu on kokoonsa nähden melkoinen palloilukaupunki. Nykyinen asukasluku on noin 74 000, ja jos luvusta leikataan pois viimeisen vuosikymmenen kuntaliitokset, ”vanhassa” ydin-Joensuussa ihmisiä on noin 55 000. Yhdessäkään toisessa samankokoisessa suomalaiskaupungissa ei pelata neljää lajia miesten pääsarjassa ja päälle vielä jalkapalloa toiseksi korkeimmalla tasolla.

Palloilutarjonta konkretisoituu keskustan laitamilla Mehtimäellä. Jippo aloitti kautensa alueen tekonurmella ja siirtyi kesällä Keskuskentälle. Läheisellä pesäpallokentällä lyö miesten Superpesiksen joukkue Joensuun Maila. Vieri vieressä sijaitsevat myös jäähalli ja Joensuu-areena, jossa pelaavat Korisliigan ehdottomiin kärkiryhmiin kuuluva Kataja sekä Salibandyliigan pitkäaikaisimpiin joukkueisiin lukeutuva Josba. Läheisessä urheilutalossa pelaa vielä lentopallon Mestaruusliigan Riento. Jääkiekkojoukkue Jokipojat sukelsi Mestis-tasolta Suomi-sarjaan kevään velkasaneerauksen myötä.

Taloudellisesti Joensuun palloilussa ollaan useammassa kastissa. Ammattilaisjoukkuetta pyörittävä koripalloseura Kataja on saavuttanut menestystä viime vuosina myös eurokentillä, vaikka himoittu Suomen mestaruus kiertääkin Karjalaa kuin kissa kuumaa puuroa: joensuulaiset ovat olleet 2000-luvulla peräti viidesti finaalissa, mutta jääneet aina hopealle.

Myös pesäpallossa rahaa riittää. Joensuun Maila on saanut taakseen maakunnallisia mesenaatteja, joilla on kova halu lyödä kiilaa perinteisten pesisvaltiaiden Sotkamon ja Vimpelin väliin. Tämä kausi toi JoMalle SM-pronssia.
Kuvaava esimerkki joensuulaisen jalkapallon ja pesäpallon eroista on, kun Urheilusanomat kertoi kesällä JoMan lyöjäjokerin Juha Niemen saavan yksin kaudesta 50 000 euroa. Se on suunnilleen saman verran kuin Jippo maksaa koko joukkueelle. Oli Niemen palkkatiedossa perää tai ei, niin yhtä kaikki se kertoo, että JoMan voimahahmoilla on halua ja mahdollisuuksia upottaa amatöörilajiin melkoisia summia. Tällaiset kummisedät puuttuvat jalkapalloseuralta.

Jipon tämän kauden budjetti on 200 000 euroa, josta pelaajapalkkioihin menee noin neljännes. Siitä on helppo laskea, että moni pelaa Ykköstä käytännössä talkoilla. Jipon puheenjohtaja Hirvonen nostaa esiin aikanaan lanseeratun sloganin: pienellä rahalla ja isolla sydämellä.
”Se tarkoittaa myös, että meidän pitää pystyä pienellä budjetilla tekemään asiat tehokkaammin kuin muut. Siitä kuuluu iso kiitos pelaajille. He ovat olleet erittäin isolla sydämellä mukana. Ja niin on ollut yhtä kaikki jokainen toimija, mikä on näkynyt, kun taistellaan sarjapaikasta”, Hirvonen kiittelee.

Hän kertoo, että Jippo haluaa olla ensisijaisesti joensuulainen ja pohjoiskarjalainen joukkue. ”Omilla junioreilla on mahdollisuus näyttää kyntensä ylös asti. Ketään ei hankita siihen eteen. Toinen puoli kyllä on, että siinäkään ei ole ihan täysin onnistuttu. Entistä enemmän on kuitenkin lupa odottaa, että omista junioreista kasvaa pelaajia. Juniorityö on systematisoitunut ja laajentunut”, puheenjohtaja puntaroi.

Samoilla linjoilla on myös päävalmentaja Lähderinne. ”Näillä resursseilla on turha haaveilla mistään kärkisijoista, ja realiteetit ovat varmasti jokaisen tiedossa. Toisaalta joukkue on toiminut ja toimii varmasti jatkossakin hyvänä ponnahduslautana varsinkin nuorille. Sellaiseksi joukkueeksi ja seuraksi olisi hyvä profiloitua, että pystyisimme auttamaan pelaajia suurempiin ympyröihin. Pyrin omalta osaltani sillä lailla toimimaan”, Lähderinne sanoo.

Pelaajapolitiikassa korostuvat puheenjohtajan mukaan vielä itäsuomalaisuus ja suomalaisuus ennen kansainvälisyyttä. Tuskin Hirvonenkaan kuitenkaan vastustelisi esimerkiksi uuden ”Tucon” löytymistä. Taiteilijanimellä tunnettu kamerunilaishyökkääjä Ariel Nguekam paukutti vuosina 2011–12 Jipolle maalin joka toisessa pelaamassaan ottelussa (34 peliä, 17 osumaa), ennen kuin FC Lahti nappasi miehen Veikkausliigaan.

Nyt syyskuun alussa Jippo pestasi loppukauden avuksi kanadalaisen keskikenttäpelaajan Jamar Dixonin, joka pelasi alkukauden TP-47:ssä. Dixon teki debyyttinsä sunnuntain HIFK-ottelussa.

Vaikka Jippo on jäänyt kotikaupungissaan hieman muiden lajien ja seurojen varjoon, se on pystynyt nostamaan yleisömääriä prosentuaalisesti samaa tahtia koko Ykkösen kasvun kanssa. Tämän kauden katsojakeskiarvo on yli 40 prosenttia korkeampi verrattuna kolmen vuoden takaiseen. Toki absoluuttiset luvut kertovat, että varsinainen yleisömagneetti Jippo ei vieläkään ole: tällä kaudella väkeä on ollut lehtereillä keskimäärin 550. Suunta on kuitenkin ylöspäin.

”Toki kilpailu Joensuussa on tiukkaa, koska palloilulajeja on monta. Jalkapallon asema on vähäinen siksikin, että Jipolla ei ole pitkiä perinteitä. Siinä on hirveä ero, jos seura on ollut olemassa monta kymmentä vuotta. Jippo on vasta kasvamassa”, Rönkkö arvioi.

Puheenjohtaja Hirvonen uskoo kasvuun vahvasti. Hän ei häpeile tuoda esiin seuran meneillään olevan strategiakauden 2012–15 tavoitetta olla 15 parhaan seuran joukossa Suomessa. Se tarkoittaisi ensi vuonna sijoittumista Ykkösessä kolmen parhaan joukkoon. ”Strategisessa valinnassa on se tärkeä pykälä, että myös talouden pitää seurata siinä mukana. Emme lähde tekemään mitään hulivilihei-investointeja ilman, että siihen tulee rahaa”, puheenjohtaja korostaa.

Mutta mistä kaivattuja euroja löytyy, kun nyt 50 000 euron pelaajabudjetinkin kerääminen on tuottanut tuskaa? ”Käännän katseeni ensimmäisenä yksityisiin ihmisiin ja lippujen ostamiseen. Tietysti tarvitsemme myös lisää yhteistyökumppaneita. Kohtuullisen pienillä rahallisilla määrillä voidaan olla tilanteessa, jossa on realistista puhua, että ruvetaan kamppailemaan Ykkösessä viiden parhaan kanssa”, Hirvonen heittää.

Hän muistuttaa myös, että kysymys ei ole pelkästään siitä, miten paljon lisää Jippo pystyy panostamaan, vaan myös siitä, mitä tapahtuu muissa seuroissa. Jos toisaalla joudutaan kiristämään vyötä, Jipolla on ainakin yksi etu puolellaan: Joensuussa on totuttu jo vuosikausia olemaan suu säkkiä myöten.

Jipon visio kärkipäähän pääsystä tuntuu nykyhetkeen peilaten kaukaiselta. Matkalla on aika monta muttaa, joista suinkaan pienimpänä ei ole se, että Jipon pitäisi onnistua hilaamaan itsensä kuiville kauden viimeisissä otteluissa. Tähän riittää luottoa, eikä esimerkiksi päävalmentaja Lähderinne ole uhrannut ajatustakaan putoamiselle. Se tietysti kuuluu hänen työhönsä, mutta puheenjohtajalla täytyy olla ajatus myös ikävimmän vaihtoehdon varalta.

”Se mikä menee alas, tulee yhtä lailla myös ylöskin. Putoaminen ei ole pahin skenaario, vaan se, että seura ajautuu tilanteeseen, jossa toiminta halvaantuu kokonaan eli tulevaisuuden rakentaminen loppuu”, Hirvonen painottaa.
”Jos sarjavaihdos tapahtuu – mitä en usko –, asiat pitää rakentaa sitten siten päin. Se on aina kolaus, eikä tavoiteltava tilanne, mutta joka vuosi joku tippuu ja joku nousee. Ei se ole maailmanloppu.”

Puheenjohtajan usko on ihailtavaa. Ei kuitenkaan tarvitse olla meedio ennustaakseen, että nykyisistä lähtökohdista Jipon paluu Kakkosesta olisi hieman Kolia korkeampi kukkula kivuttavaksi. Voimaa matkalle voi antaa kuitenkin Jippo-sydän, jollainen selvästi sykkii tätä nykyä myös savolaislähtöisen Petteri Rönkön rinnassa. Samaan hengenvetoon tiivistyy Jipon salaisuus.

”En tiedä omastakaan tulevaisuudestani, mutta tähän asti tämän seuran kanssa on ollut hieno matka. Joka vuosi joukkue on sitoutunut tekemään työtä, eikä ikinä ole lähdetty puskemaan yksilöinä.”

 

Artikkelin haastattelut on tehty viime viikolla ennen Ykkösen sunnuntain otteluita.