Ilveksestä kannattaa tarkkailla 16-vuotiasta Lauri Ala-Myllymäkeä. Hänen nousunsa tamperelaisjoukkueen avaukseen heijastelee seuran uutta tehtävää. Se on lopulta vähintään yhtä tärkeää kuin nousu Veikkausliigaan.

Tamperelaista jalkapalloilua voi mitata monella tavalla. Esimerkiksi liigamestaruuksilla laskettuna vain Helsinki on 2000-luvulla merkittävämpi jalkapallokaupunki. Ilves on harrastajamäärillä mitaten Suomen suurin jalkapalloseura. Sitten on paljon rumempia mittareita, jotka pysyivät piilossa Tampere Unitedin taistellessa eurokentillä. Kun TamU suljettiin kaiken kilpailutoiminnan ulkopuolelle huhtikuussa 2011, jäljelle jäi tyhjyys parin rapistuvan stadionin katsomoissa. Taustalta valkeni paljon suurempi kadotus kaikessa kilpailulliseen jalkapalloon tähtäävässä toiminnassa.

Tampere ansaitsisi liigajoukkueen, sanottiin. Onneksi Tampereella oli myös jalkapalloihmisiä, jotka ymmärsivät, että mikään kaupunki ei lähtökohtaisesti ansaitse liigajoukkuetta.

”On yö, pimeä yö, aivan hiljaista, ja kaiken yllä tähtikirkas taivas. Sirkusteltta on äänetön ja tyhjä.”
-Barbro Lindgren: Poika ja tähti-

Vuoden 2012 aikana Pirkanmaasta ja Kanta-Hämeestä koostuvan Tampereen piirin pelaajista vain neljä pelasi poikien maajoukkueissa. Salon Palloilijat sai yksinään poikien maajoukkueisiin yhtä monta pelaajaa kuin Palloliiton toiseksi suurin piiri.

Sama aliedustus oli jatkunut noin vuosikymmenen. Syy ei ollut mitenkään ihmeellinen, sattuma tai helsinkiläiset maajoukkuevalmentajat. Ilveksen valmennuspäällikkö Markus Paananen selvitti viime kesänä Aamulehdessä, kuinka tamperelaisseuroilta ja -valmentajilta oli pitkään puuttunut huippu-urheilukulttuuri.

Pitkän harrastelun jälkeen Ilves on tällä vuosikymmenellä kehittänyt junioriputkeaan rajusti, hiljalleen myös tuloksekkaasti. Seuran A- ja B-juniorit pelaavat tällä kaudella SM-sarjassa, ja alkuvuodesta poikamaajoukkueissa on esiintynyt jo kolme Ilves-pelaajaa. Heistä kirkkain timantti on 16-vuotias Lauri Ala-Myllymäki, jolle edustusjoukkueen valmentaja Mika Malinen antoi mukavasti peliaikaa viime kauden jälkimmäisellä puolikkaalla. Se oli tavallaan helppoa SJK:n karattua. Tällä kaudella Ala-Myllymäen rooli ja kehittyminen kertoo suuremmasta tehtävästä, jota komeimmillaan voisi kutsua seuran identiteetiksi.

Harjoitusotteluissa Malinen on peluuttanut Ala-Myllymäkeä paljon. Nuori mies on näyttänyt keskikentän keskustassa paljon kypsempiä otteita kuin viime kaudella. Hän pyytää palloa, kertoo muille miten pelata ja rytmittää peliä ikäisekseen rutinoidusti. Eivät hänen harhautuksensa ole yhtä näyttäviä kuin laituri Gullit Zolamesolla, mutta Ala-Myllymäen pelaaminen on helpomman näköistä. Ala-Myllymäen rooli on haastava, sillä keskikentän keskustan toinen mies Antti Ojanperä on telaketjuosastoa. Siinä roolissa Ojanperä on Ykkösen parhaita, mutta pelinrakentamisessa hän ei pysty juuri auttamaan. Lähtökohtaisesti ennakkosuosikkina otteluihin lähtevä Ilves peluuttaa kahta kärkipelaajaa: Jonne Hjelm ja järkälemäinen Wojtek Wojcik pystyvät myös pitämään palloa.

”Lauri on luonteeltaan sellainen, että hän haluaa palloilijaksi. Avut ovat keskellä pallon kanssa peliä tehdessä, joten ei häntä kannata laittaa laitaan. Hän ottaa roolinsa”, Malinen kuvaa.

”Lauri menee välillä junioripelin mukana, pelaamisessa ei ole täyttä kontrollia. Hän tunnistaa pelin eri rytmit, mutta välillä fysiikka tulee vastaan. Kun nuori pelaaja väsähtää, keskittyminen ei riitä”, päävalmentaja arvioi.

Ala-Myllymäki ei ole yllättynyt suuresta peliajastaan harjoituskaudella. Hän aikoo suorittaa lukion kolmessa vuodessa, eikä ole oikein edes pohtinut mahdollista siirtoa ulkomaille, sillä kokee ympäristön sopivan haastavaksi. Hän tietää, mitä osaa, ja kuvailee realistisesti vahvuuksiaan.

”Liikutan palloa nopeasti ja teen usein oikeita ratkaisuja. Alussa Ykkösen fyysisyys oli aika shokki, mutta nyt olen tottunut siihen. Talvella olen harjoitellut erityisesti nopeutta ja räjähtävyyttä, jotta kiire entisestään vähenisi”, Ala-Myllymäki sanoo.

Malinen myöntää, että Ilveksen peli on selkeästi valmiimpaa kuin viime kauden alkaessa. Siitä kertovat voitot Veikkausliiga-joukkueista SJK:sta ja KuPSista. Toisaalta juuri ennen haastattelua Jazz voitti suurimman osan ottelusta vajaamiehisenä pelanneen Ilveksen.

”Puolustuksessa tunnistamme hyvin tilanteet, epäselvyyksiä on aika vähän. Monesti olemme pystyneet pitämään vastustajan meidän muodostelmamme ulkopuolella. Hyökkäyspäässä pidempien pallokontrollien kanssa on paljon kehitettävää, eivätkä erikoistilanteetkaan ole vielä kovin vaarallisia”, Malinen pyörittelee.

Malisen mukaan Ilves hakee keskikentän keskelle yhtä pelaajaa. Ei väkisin, mutta jos sopiva vaihtoehto löytyy tuomaan kilpailua. Muuten joukkue on valmis. Olli Vakkala ja Valtteri Uimonen joutuvat loukkaantumistensa takia todennäköisesti jättämään koko kauden väliin, mutta muuten Pirkkahallin betoni oli talvella armollinen.

Omien junioreiden lisäksi Ilveksessä pelaa lähinnä puoliammattilaisia. Termi voi kuulostaa rumalta, vaikka suomalaisen jalkapallon yhteydessä se pitäisi yhdistää kauneuteen. Ei kannata yrittää olla jotain, mihin ei ole mahdollisuuksia. Jos pelaajat yhdistävät työt tai opiskelun pelaamiseen, sen voi kertoa avoimesti, vaikka sen takia Ilves ei voi joukkueena harjoitella kahdesti päivässä.

Yksi entisistä Tampereelle palanneista entisistä TamU-pelaajista on Tomi Petrescu. Tammikuussa 2011 Petrescu lähti Tampereelta kierrokselle, jonka seuroja yhdisti viime kauden alun Hakaa lukuun ottamatta palkanmaksuongelmat. Kreikan ja Romanian kakkostasoilla sekä Hongassa lupaukset eivät pitäneet. Petrescu ei ongelmista huolimatta vaihtaisi päivääkään, sillä valmennus oli eri seuroissa hyvää ja kilpailu kovaa.

”Hongassa taustatiimi oli aika farssi. Heidän mukaansa palkat eivät olleet myöhässä, mutta sainhan puolentoista vuoden aikana kerran palkan ajoissa. Valmentajatkin sanoivat, että ei se saisi vaikuttaa. Kai se vähän vaikutti, kun jotkut pelaajat joutuivat luopumaan kämpistään, koska palkat olivat kolme kuukautta myöhässä ja ei ollut varaa maksaa vuokraa. Lopulta sain Hongasta rahani.”

Myös Itä-Euroopan seuroista Petrescu on suunnilleen saanut rahansa. Romaniaan hän solmi viime kesänä kolmen vuoden sopimuksen, mutta maksamattomat palkat pakottivat hänet jo syksyllä etsimään uuden seuran. Pöydällä oli pelaajan mukaan tarjouksia myös Veikkausliigasta. Kaiken sekoilun jälkeen kolmen vuoden sopimus ja varma, mutta toki vaatimaton palkka Tampereella oli houkuttelevin tarjous. Petrescu ei tee Tampereella muuta kuin pelaa jalkapalloa. Loukkaantumisista ja palkkasekoiluista huolimatta hän ei ole koskaan pohtinut lopettamista.

”TamUssa jouduin monesti kentälle heti loukkaantumisen jälkeen, kun oli niin paljon pelaajia loukkaantuneena. Kroppa ei välttämättä kestä sellaista pelimäärää, kun pitäisi vielä kuntouttaa”, Petrescu pohtii.

Kun kentän ulkopuolella asiat ovat kunnossa, se on heijastunut Petrescun peliin. Hän painaa viisi kiloa vähemmän kuin viime kesänä. Aluksi Malinen peluutti Petrescua kymppipaikalla, mutta kauden hän aloittaa oikeassa laidassa. Harjoitusotteluissa juuri oikea laita on ollut Ilveksen paras osa, kun Petrescu rakentaa pelin TamUsta tutun laitapuolustajan Antti Hynysen kanssa. TamUssa Hynynen toki pelasi kärjessä. Toinen ex-TamU Jonne Hjelm muodostaa kärkipelaajana oikean laidan kanssa kolmen pelaajan yksikön, joka pelaa varsin valmista jalkapalloa jo alkukaudesta.

”Keskellä en oikein saanut palloa. Jonne ja Antti ovat teknisiä ja nopeita pelaajia, jotka yrittävät pelata simppelisti. He ajattelevat pelistä samalla tavalla. Silloin ei ole merkitystä, pelaako Antti ylhäällä vai laitapuolustajana”, Petrescu kehuu.

”Nyt aika tarkkaan mietin mitä teen, en ole ulkomaita edes miettinyt enää. Nyt pitää saada Tampereelle liigajengi.”

Ilveksen toiminta pelaajamarkkinoilla kertoo paljon seuran identiteetistä. Signaalit ovat rohkaisevia, vaikka jossain ulkopuolella puhuttaisiin jälleen liigapaikan ansaitsemisesta kaupungin väkilukuun perustuen. Kolmesta ulkomaalaisvahvistuksesta ainakin kaksi täyttää yhdyssanan molemmat määritelmät. Ala-Myllymäen pelaajapolku on raivattu edustusjoukkueessa hänen omalle pelipaikalleen. Pitkäjänteisyyttä mitataan myös kauden mittaan, jos päivät lyhenevät Ilveksen ja Hakan taistellessa sarjanoususta, agenttien tarjotessa palkkasotureitaan loppukaudeksi.

”Emme avaa ilmasiltaa, vaan näihin pelaajiin luotamme. Keskialueelle katsomme siis tässä alussa yhtä pelaajaa, mutta pakko ei ole ketään hankkia. Kun asioita on tehty riittävän pitkään oikein, en näe muuta tavoitetta kuin voittaa kaikki pelit ja sarja”, Malinen kertoo.

”Toinen tapa olisi TamUn tapa. Kaikki kunnia TamUlle, mutta se osti nopeasti pelaajia ja jätti junioriputken tekemättä. Ilves on viime vuosina tehnyt jumalattoman hyvää työtä junioripuolella, jossa vaatimustasoa nostetaan jatkuvasti. Jonain päivänä sieltä tulee vielä Lauriakin parempia pelaajia, joita toivottavasti voimme myydä”, Malinen pohtii.

Sitä ennen 16-vuotias poika voi olla tähti. Lindgrenin satu kertoo pohjimmiltaan luottamuksesta. Se on sana, jonka takia tähdeksi haluavalla pojalla ei ole kiire pois ja Petrescu palasi Tampereelle. Sille perustalle voisi rakentaa vaikka liigajoukkueen.

 

Jalkapallolehti pyörii joukkorahoituksella. Muutu lukijasta tukijaksi täällä: http://mesenaatti.me/jalkapallolehti-2/