Valkeakosken Haka aloittaa toisen perättäisen kautensa Ykkösessä. Se on suosikki nousijaksi, mutta seuran pitää huolehtia myös suuremmasta tehtävästään.

Maaliskuun lopulla Haka kohtasi harjoitusottelussa sekasortoisen talven kokeneen TPS:n. Haka piti palloa 56 prosenttia, syötti sata kertaa enemmän kuin vastustajansa ja pelin ollessa käynnissä pallo oli seitsemän minuuttia enemmän Hakan hallussa. Ei ottelu eronnut mitenkään Hakan muista harjoitusotteluista, pitkin kevättalvea tekonurmien päällä pallo on ollut 56–60-prosenttisesti valkeakoskelaisten hallussa. Ei mitään erikoista, ei uutista.

Ei edes maaleja. Uutinen on muutos, hitaasti kehittyvät prosessit jäävät pimentoon.

”Joku sanoo, että pallonhallinta ei ole itsetarkoitus. Ei se olekaan, jalkapallossa on tarkoitus tehdä maaleja. Mutta 90 minuutin aikana on vaikea tehdä älyttömästi maaleja. Pallonhallinnalla voi kontrolloida ja määritellä pelin tempoa”, Hakan päävalmentaja Juho Rantala aloittaa.

Peliä voi hallita monella tavalla. Rantalalaisessa jalkapallossa peliä hallitaan pitämällä palloa. Rantalan kertoessa syy–seuraus-suhteista kaikella on syynsä. Todennäköisyys, yksinkertaiselta kuulostavaa matematiikkaa. Ei silti yhtä tieteellistä totuutta, jonka voisi painaa tietokirjaan muiden seurattavaksi. Meidän tapa, kuten Rantala toistelee. Siinä ottelun 90 minuutin kesto on yksi syy, joka aiheuttaa seurauksia. Ei voi tehdä loputtomasti maaleja, juosta koko aikaa, edes pitää palloa koko peliä. Rantalan Haka haluaisi prässätä aggressiivisesti, mutta sitä voi tehdä vain rajallisen ajan. Kun pelaajien kuntoa ei voi loputtomasti parantaa, helpompaa on prässäämiseen kuluvan ajan pienentäminen.

”Se on ihan matematiikkaa. Pallo on normaalin ottelun aikana pelissä noin 60 minuuttia. Jos pidämme palloa 70 prosenttia, prässäämiseen käytetty aika on olennaisesti lyhyempi kuin alle 50 prosentin pallonhallinnalla. Näin meillä säästyy enemmän virtaa tilanteisiin, jolloin pallo pitää riistää takaisin. Haluamme kontrolloida peliä, oli pallo meillä tai vastustajalla. Näin pyrimme saamaan pallonhallinnan osaksi meidän hyvää puolustamista.”

Ykkösen ennakkosuosikin pelinkuva noudattelee kesällä todennäköisesti harjoituskauden linjaa. Haka pitää palloa ja pyrkii hitailla hyökkäyksillä murtamaan alhaalla makaavan vastustajan puolustuksen linjat.

”Näin me haluammekin pelien menevän, joten ei se yllätyksenä voi tulla, että vastustaja on organisoitu ja puolustaa aika syvällä. Harvoin hyökkäyspelimme voi perustua vastaiskupeliin”, Rantala arvioi.

Rantalan ajatusmaailman seurauksia on voinut Valkeakoskella seurata viime kesästä alkaen. Silloin Harri Kampmanin kaaosjalkapallo vaihtui HJK:n kakkosvalmentajan paikalta ensimmäiseen päävalmentajapestiinsä astuneen Rantalan jalkapalloon. SJK:n liigajuna oli jo jättänyt Hakan asemalle, mutta tällä kaudella Hakan tavoite on nouseminen Veikkausliigaan.

Rantala oli pitkään haaveillut päävalmentajan paikasta. Hakan paikka avautui yllättäen, vaikka hän oli valmistautunut päävalmentajuuteen. ”Se oli luonnollinen jatkumo valmentajanpolullani. Oli silti vaikea jättää HJK, koska pikkupojasta asti olin ollut siellä ja oma poikani pelaa siellä”, Rantala myöntää.

Vapunaattona Rantalalla on tunteikas paikka, kun Haka kohtaa Tehtaan kentällä Suomen cupin puolivälierässä HJK:n. Klassikossa Rantala kohtaa Sixten Boströmin, jonka kakkosvalmentajana hän oli. Ei hän ollut Boströmin valitsema, sillä vasta nyt Boströmillä on oma luottomiehensä Lars Mosander apunaan.

 

Rantala on tyytyväinen kevättalven harjoitusotteluiden pallonhallintaprosentteihin ja syöttöjen määrään. Parannettavaa hän löytää jalkapallon vaikeimmista osa-alueista, seurauksia ei ole riittävästi.

”Selkeä pallonhallinta pitäisi hyödyntää paremmin maalipaikoiksi. Olemme saaneet niitä, kun peli on auennut, mutta hyvin organisoituja puolustuksia vastaan maalipaikkojen luonti on ollut vaikeaa. Peli on myös ollut välillä rauhatonta, kun kumpikaan joukkueista ei ole hallinnut sitä. Viimeisen kolmanneksen pelaamiseen pitäisi luoda lisää uhkaa vastustajan selän taakse.”

Ensimmäisenä Veikkausliigan ulkopuolelle jääneen joukkueen pelaajamateriaali muuttui ymmärrettävästi radikaalisti viime kauden jälkeen. Avauksen paikasta taistelevia uusia pelaajia on tullut kahdeksan. Rantala myöntää hieman yllättyneensä muutoksen suuruudesta, sillä hän olisi halunnut pitää suuren osan lähtijöistä. Viisi viime kauden Haka-pelaajista siirtyi Veikkausliigaan. Rantala ajatteli jatkavansa hyvin kesällä käynnistynyttä prosessia, mutta joutuikin aloittamaan uuden tammikuun pimeydessä.

”Kaikki lähteneet olivat tyytyväisiä Hakan toimintakulttuuriin, mutta on ihan inhimillistä, että he haluavat pelata liigassa. Muut joukkueet ovat olleet meidän pelaajien kimpussa, mutta olen tyytyväinen, että kukaan ei lähtenyt kilpaileviin joukkueisiin”, Rantala sanoo.

Hakassa viime kauden lopettaneista profiilipelaajista vain Jussi Aalto pelaa kilpailevissa joukkueissa, kun SJK lainasi pelimiehen alkukaudeksi KTP:lle. Marco Matrone pelaa avainroolissa Seinäjoella, ja myös MyPaan siirtyneet Juha Pirinen ja Dema ovat muita kuin täytemiehiä. Viides siirtyjä oli VPS:n kanssa lyhyen sopimuksen tehnyt Lasse Linjala.

Rantala on tyytyväinen uusiin pelaajiin. Ei hän haaveile vahvistuksista, sillä ei Hakalla ole ylimääräistä rahaa. Haikailua tärkeämpää on opettaa uusille pelaajille rantalalainen tapa pelata jalkapalloa. He eivät ole pelanneet väärin, mutta he ovat pelanneet eri tavalla.

”Harva uusista pelaajista on ollut samanlaisessa pelillisessä kulttuurissa. He ovat sanoneet, että harva joukkue harjoittelee tammikuussa pelitapaa, mutta me pyrimme siihen. Haluan aina, että joukkue on kasassa aikaisin, jotta voin valmentaa sitä joukkuetta. Ei prosessi voi olla parempien pelaajien haikailu, sillä valmentajan tehtävä on tehdä omista pelaajista parempia jalkapalloilijoita”, Rantala avaa.

Tärkeimmän jatkosopimuksensa Haka kirjoitti tammikuussa, kun toppari Regillio Nooitmeer solmi vuoden sopimuksen. Nyt jatkosopimus ei ollut kenellekään yllätys, vaikka Nooitmeer on osoittanut kuuluvansa myös Veikkausliigan topparieliittiin. Suurempi yllätys hollantilais-haitilaisellekin oli, että hän palasi Valkeakoskelle kevättalvella 2010 ensivierailunsa jälkeen.

Drogheda Unitedin pelaaja-valmentaja Sami Ristilä yritti vuonna 2008 hankkia Nooitmeriin joukkueeseensa. Se sopimus kaatui lääkärintarkastukseen, mutta kevättalvella 2010 Ristilä sai houkuteltua Hakan päävalmentajana Nooitmeerin käymään Valkeakoskelle. Lämpömittari näytti 23 pakkasastetta, kun Ristilä yritti ylipuhua topparia jäämään. Sedu Koskisen rahoilla Haka kasasi Veikkausliigaan kilpailukykyistä joukkuetta ja tarjottu palkka oli paljon parempi kuin alkavalla kaudella. Nooitmeer lähti pian takaisin Hollantiin, mutta Ristilä ei luopunut toivosta. Puhelut tuottivat tulosta, kun Ristilä vakuutti puhelimessa pakkasten loppuneen. Nooitmeer palasi keväällä 2010 Valkeakoskelle ja kirjoitti aluksi sopimuksen vuodeksi. Lopulta hän viihtyi Hakassa pari kautta, minkä jälkeen seurasi Hollannissa Hakan tippumista Ykköseen vuonna 2012.

”En ollut täällä, mutta putoaminen tuntui pahalta. Se oli yksi syistä, että palasin seuraavalle kaudelle. Halusin, että ihmiset täällä näkevät jälleen Veikkausliigan”, Nooitmeer kertoo.

Kysymys ei ollut enää ystävyydestä Ristilään, joka oli saanut potkut kesken kauden 2012. Kyse ei ollut myöskään rahasta. Tänä talvenakaan kyse ei ollut rahasta tai korkeimmasta Nooitmeerille mahdollisesta tasosta, kyse oli Hakasta.

”Veikkausliigasta oli muutamia tarjouksia, mutta en tunne muita suomalaiskaupunkeja. Pitää tietää mitä saa, tiedän mitä saan Hakasta. Emme nousseet viime kaudella, tehtävä on kesken. Juho (Rantala) vaihtoi lähestymistavan peliin kesken viime kauden, mutta olimme jo hävinneet liikaa. Hän on taktisesti edistyksellinen ja innostunut oppimaan pelistä. Hän haluaa saada meidät ajattelemaan ja antaa tilaa pelaajien ajatuksille. Yritämme pelata lyhytsyöttöpeliä, mutta siinä on vielä tekemistä”, Nooitmeer arvioi.

”Valkeakoski ei ole iso paikka. Kun menen kauppaan, vanhemmat vuosia peleissä käyneet ihmiset tunnistavat ja tulevat juttelemaan. En juuri osaa suomea ja he eivät hirveästi osaa englantia, mutta on mukava kuulla, että he ovat iloisia paluustani”, Nooitmeer kertoo.

Hän ei juurikan halua muistella viime kautta. Tulevaisuus on mielenkiintoisempaa, sitä Nooitmeer osaa jälleen ennustaa vuodeksi eteenpäin. ”Kun urani joskus loppuu, tuskin jään Valkeakoskelle sen jälkeen. Marraskuusta tammikuuhun olisi liian vaikeaa”, hän sanoo.

 

Nooitmeer ja Rantala puhuvat noususta. Rantalan mukaan kaupungilla aistii, että ihmiset toivovat nousua. Jalkapallon merkitys Valkeakoskella on jopa hieman yllättänyt Rantalan.

”Tämä on pelaajalle hyvä paikka, kun tulee menestystä. Jos ei tule, voi olla kovakin paikka. Viime kaudella pelasimme Ykkösessä hyvää futista ja voitimme paljon, oli varmaan kaupungille ihan nautinnollinen loppuvuosi. Ei ole hyvä kamppailla sarjapaikasta, ihmiset ovat silloin ahdistuneita. Eivät ihmiset pitkään kuitenkaan ole tyytyväisiä Ykkösen pelaamiseen, eikä pidäkään olla”, Rantala sanoo.

Rantala muistuttaa myös seuran isommasta kuvasta. Sarjapaikasta kamppaileminen tai Ykköseen jämähtäminen voi olla hetkellisesti ahdistavaa, mutta seuran olemassaolon turvaaminen on ikuista. Rantala toivoisi, että jatkossa tuontipelaajien hyvän kohtelun lisäksi seura pystyisi kasvattamaan enemmän omia pelaajia.

Seinältä katselevat Juhani Peltosen maalaus ja eurooppalaisseurojen viirit muistuttavat ajoista, joihin ei välttämättä ole paluuta. Jos se ei ole mahdollista, ihmisten hyvä kohtelu on myös hyvä tavoite. Sen takia Nooitmeer palasi jälleen Valkeakoskelle. Ehkä hän solmii ensi helmikuussa taas vuoden sopimuksen liigajoukkueen kanssa, heti kovimpien pakkasten jälkeen.

 

Jalkapallolehti pyörii joukkorahoituksella. Muutu lukijasta tukijaksi täällä: http://mesenaatti.me/jalkapallolehti-2/