KuPS teki suuren virheen päättäessään roikottaa Esa Pekosta päävalmentaja vielä yhdelle välikaudelle. Vaikka Pekonen vapautettiin tehtävästään viime viikolla, syystalvella tehty arviointivirhe voi maksaa kuopiolaisille vielä sarjapaikan.

Kun pilli soi, paine hellittää hetkeksi. KuPS on ollut ensimmäiset minuutit sekaisin kuin seinäkello. Puolustajien syötöt ovat lentäneet minne sattuu, yleensä vastustajalle tai sivurajasta ylös. Hyökkäävät pelaajat eivät ole edes päässeet syöttelemään. Hetki sitten joukkue ei saanut edes rajaheittoa omille.

Mutta nyt joukkueella on vapaapotku keskiviivalla. Kaiken pitäisi olla hyvin edes hetken ajan. Hetki on kuitenkin lyhyt. Se on ohi ennen kuin pallo on taas pelissä. Vapaapotkua ei ole vielä annettu, mutta jotain on tekeillä. Muutama pietarsaarelainen juoksee kentällä rivakasti. He eivät ole menossa puolustusasemiin. He valmistautuvat hyökkäämään.

Prässääminen on hyökkäämistä ilman palloa. KuPS on juuri saamassa asiasta tehokkaan oppitunnin, mutta ei tiedä sitä vielä. Jarolaiset ovat ”erikoistilanteeseen” paljon kuopiolaisia valmiimpia. Kun Aleksi Paananen antaa näennäisen nopean vapaapotkun Ebrima Sohnalle, Fredrik Svanbäck on jo täyttä vauhtia tulossa Sohnan kimppuun. Sohna saa pelattua pallon takaisin Paanaselle ja Paananen alas Ojantielle.

Käytännössä vastustajat ovat kuitenkin saartaneet nuoren topparin. Ojantie yrittää syöttää pallon takaisin Sohnalle, mutta kolme jarolaista on ehtinyt muutamassa sekunnissa pallon ja Sohnan väliin. Svanbäck katkaisee syötön. Toisin kuin KuPSilla, Jarolla on selvä suunnitelma, miten pallon kanssa toimitaan. Svanbäck syöttää eteenpäin Shahdon Winchesterille, joka puolestaan jakaa pallon Hendrik Helmkelle.

Myöhässä reagoinut Sohna ja Jerry Voutilainen kaatavat Helmken ennen kuin tilanne ehtii pahentua entisestään. Jaro on kuitenkin saavuttanut jo tarvitsemansa edun. Se on kääntänyt kolmen miehen prässillä yhdeksässä sekunnissa KuPSin hyökkäyksen alun omaksi erikoistilanteekseen.

KuPSin valmentaja Esa Pekonen kumartuu ja ottaa rauhassa juomapullon maasta. Pekonen ottaa hörpyn, laittaa pullon maahan ja nojaa sitten kopin kulmaan. Hän ei sano sanaakaan.

Hendrik Helmke antaa vapaapotkun. Pallo ottaa kimmokkeen ja pomppii KuPSin maaliin. Jaron pelaajat ryntäävät kotijoukkueen vaihtopenkin eteen juhlimaan maalia. Taustalla Esa Pekonen kumartuu ja ottaa rauhassa juomapullon maasta. Pekonen ottaa hörpyn, laittaa pullon maahan ja nojaa sitten kopin kulmaan. Hän ei sano sanaakaan.

On kulunut puolitoista minuuttia siitä, kun KuPS sai vapaapotkun. Pekonen ei ole puhunut koko aikana. Hän näyttää mököttävän joukkueelleen.

Ja joukkue mököttää hänelle.

KuPS on järjestänyt pääsiäisen kunniaksi puolentoista tunnin kärsimysnäytelmän. Joukkueen pelaaminen on hirveää katsottavaa. Kuopiolaiset yrittävät ensimmäisen vartin aikana syöttää puolustusalueellaan 27 kertaa. Syötöistä vain 11 menee omalle pelaajalle. 16 harhasyötön lisäksi joukkueen puolustukselle sattuu avausvartin aikana kolme muuta pallonmenetystä.

Avausvartin paristakymmenestä pallonmenetyksestä viimeinen tulee, kun laitapakki Joel Vartiainen epäonnistuu helpossa purkupallossa. Pallo nousee korkeuksiin. Jaron Winchester arvioi sen lentoradan oikein, KuPSin Sohna ei. Kolme kosketusta ja pari sekuntia myöhemmin pallo on taas kuopiolaisten maalissa.

Kun Einstein puhui ajan suhteellisuudesta, hän saattoi tarkoittaa myös maalin jälkeisiä hetkiä jalkapallokentällä. Maali singauttaa joukkueet eri aikajatkumoille. Osuman tehneen joukkueen aika lentää siivillä. Kukaan ei oikein tiedä, mitä tapahtuu. Pelaajat päätyvät vaistomaisesti yhteen kasaan. Huudetaan, heilutetaan käsiä. Kun hetken huuma hieman hälvenee, hölkätään omille paikoille.

Takaiskun kärsineen joukkueen todellisuus on toisenlainen. Pelaajat hajaantuvat mahdollisimman kauas toisistaan. Virallisesti jokainen menee valmiiksi omalle paikalleen, pelilliselle reviirilleen. Käytännössä jokainen vetäytyy hetkeksi omaan luolaansa. Maalin tehnyt joukkue ei edes tunne sadetta, osuman päästäneet kuulevat jokaisen sadepisaran iskeytyvän kenttään. Vastoinkäyminen hajottaa yhteisön yksilöiksi, joista jokainen taapertaa omaa polkuaan kohti keskiympyrää. Matka tuntuu loputtomalta.

Ehkä siksi tuntuu, että Jaron maalista ehtii kulua ikuisuus ennen kuin Esa Pekonen liikahtaa. Vasta kun ensimmäiset kupsilaiset menevät penkin ohi, Pekonen reagoi: poimii pullon maasta, ottaa hörpyn ja laittaa pullon takaisin paikoilleen.

Sitten hän nojaa taas kopin kulmaan. Seisoo siinä kuin Bruce Willis Kuudennessa aistissa. Kukaan penkillä tai kentällä ei reagoi Pekoseen, eikä hän reagoi mihinkään. Hän katsoo peliä, mutta ei näe sitä.

Aiemmilla kausillaan Pekonen on huutanut harjoituspeleissä äänensä käheäksi tarpeettoman pallonmenetyksen takia. Nyt KuPS on laskenut vajaassa vartissa kaksi maalia ja käytännössä menettänyt pelin, ja Pekonen on hiirenhiljaa.

Onko tämä varmasti sama valmentaja, joka yritti muutama vuosi sitten näytellä vastustajan pelaajalle ulosajoa? Joka pyrki pelin jälkeen vastustajan koppiin ja haukkui pelaajia lehdistötilaisuudessa filmaamisesta? Joka heitti suutuspäissään hattuaan monesti niin kauas kentälle, että huoltajan piti käydä se sieltä hakemassa?

Viimeisellä valmentajaviikollaan Esa Pekonen on vain varjo itsestään. Hän on ollut sitä käytännössä jo puoli vuotta. KuPSin pääomistaja Ari Lahti teki pahan virheen, kun ei vaihtanut Pekosen tilalle viime kauden jälkeen uutta valmentajaa. Roikottaminen oli väärin niin seuraa, pelaajia kuin Pekostakin kohtaan.

Käytännössä KuPS uhrasi tämän kauden sillä hetkellä, kun Lahti päätti, ettei valmentaja vaihdu. Suunnitelma Pekosen roikottamisesta vielä yhden ”välikauden” ajan oli alusta asti tuhoon tuomittu. Välikautta viettävällä, kulukuurilla olevalla ja Pekosen komentamalla KuPSilla ei ollut pelaajamarkkinoilla minkäänlaista vetovoimaa.

KuPSilla on kolmen viime kauden aikana ollut pelaajabudjettiin suhteutettuna aina joko liigan kalleimmat tai toiseksi kalleimmat pisteet. Osasyy tähän on ollut Esa Pekonen. Kun valmentajalla ei ole ollut vetovoimaa, pelaajia on houkuteltu rahalla. Aina sekään ei ole auttanut.

Pelaajat eivät huutele julkisesti mielipiteitään valmentajista, mutta keskenään he puhuvat asioista hyvin avoimesti. Piirit ovat pienet. Kun pelaaja on siirtymässä uuteen seuraan, hän tuntee varmasti jonkun, joka on pelannut mahdollisen uuden valmentajan alaisuudessa. Niissä keskusteluissa ei säästellä sanoja tai olla turhan diplomaattisia.

Jotain osviittaa Pekosen maineesta sai, kun KuPSissa aiemmin pelannut Chris James kuuli entisen valmentajansa potkuista. ”Tämä tapahtui luultavasti 1,5 vuotta liian myöhään? Nyt pelaajilla on hyvä mahdollisuus nousta esiin ja kantaa vastuuta. Juuri sitä pelaajat haluavat tehdä”, James kommentoi Twitter-tilillään.

Jos valmentajan johtamistyyli ei ole rakentava tai ihmisläheinen, se karsii osan potentiaalisista pelaajista pois. Jos valmentaja ei pysty kehittämään pelaajia, se karsii vielä suuremman joukon – ja vielä kaikkein laadukkaimmasta päästä. Parhaat pelaajat ajattelevat ammattimaisesti. He eivät vain pelaa, he tekevät uraa. Viime vuosina Kuopio ei ole ollut lahjakkuuksille hyvä paikka.

Kun Ari Lahti laittoi täksi kaudeksi rahahanaa tiukemmalle, totuus paljastui koko karuudessaan. KuPS ei onnistunut houkuttelemaan talven aikana ainuttakaan kotimaista liigatason pelaajaa riveihinsä. Tästä johtuen joukkue ei vaihtunut niin paljon kuin Pekosen edes välttävä onnistuminen tällä kaudella olisi vaatinut.

Mutta kaikkein eniten KuPS olisi tarvinnut uutta valmentajaa, aivan uusia tuulia. Uuden selkeän suunnan. Sen sijaan se valitsi Pekosen ja vanhat ongelmat.

Menestyksen mittari ei ole se, onko seuralla ongelmia vai ei. Kyse on siitä, ovatko ongelmat samoja kuin vuosi sitten. Jos seura on kehittynyt niin kuin sen pitäisi, vanhat ongelmat on ratkaistu vuodessa ja nyt ollaan uusien kimpussa.

KuPSin kohdalla näin ei ole tapahtunut. Uusiin ongelmiin – joita ilmestyy takuuvarmasti – ei ole päästy käsiksi, koska seurassa yritetään ratkoa samoja pelillisiä pulmia kuin vuosi tai kaksi sitten. KuPSilla on esimerkiksi edelleen toppariongelma ja hyökkäysongelma.

Kumpikin niistä olisi kaiken järjen mukaan pitänyt ratkaista jo vuosi sitten, mutta ongelmat vain pahenivat, kun niihin tarjottiin joko täysin vääriä ratkaisuja tai pelkkiä tilapäisiä laastareita. Pahimmassa tapauksessa jälkimmäiset romuttivat pitkäaikaiset ratkaisut.

Pelkästään avauksessa KuPSilla pelasi viime kaudella liigassa kahdeksan eri ”topparia” ja kaikkiaan 12 erilaista toppariparia. Jos huomioon otettaisiin pelien aikana tehdyt muutokset, topparien määrä nousisi todennäköisesti kaksinumeroiseksi.

Täksi kaudeksi KuPSilla piti olla vakiintunut topparipari. Piti. Markic ja Colley ehtivät pelata harjoitusottelussa yhdessä 74 minuuttia. Sitten Pekonen päätti kokeilla Markicia keskikentällä. Ruletti pyöri taas, entistäkin kovemmalla vauhdilla. KuPS muutti kahdessa ensimmäisessä liigapelissään puolustuslinjaansa kaikkiaan viisi kertaa.

Pelipaikkalotto on usein epätoivoisen valmentajan viimeinen hätähuuto. Kun työkalut eivät riitä avaamaan pelillisiä solmuja muuten ja itsevarmuus on mennyt, valmentaja arpoo avauskokoonpanoja toivoen, että palaset loksahtaisivat ihmeen kaupalla itsestään paikoilleen.

Niin ei koskaan käy. Ei Suomessa eikä ulkomailla. Palapeli pitää rakentaa. Sitä ei saa kasaan viskomalla palasia satunnaisesti sinne tänne. (Jos ette muuten usko, niin kysykää David Moyesilta, joka peluutti Manchester Unitedissa 51 ottelussa 51 eri avausta ennen kuin sai potkut.)

Kuopion suoraa pelipaikkalottolähetystä katsellessaan ei ole voinut kuin ihmetellä, mitä seurassa on maailman pisimmän harjoituskauden aikana tehty – ja jätetty tekemättä.

Jaron kahta ensimmäistä maalia voisi analysoida vaikka kuinka. Puhua selkeän pelijärjestelmän puutteesta, pelipaikkaloton rapauttavasta vaikutuksesta ja siitä, etteivät pelaajat Pekosen KuPSissa lopulta enää tienneet, mitä muut tekivät. KuPS ei tiennyt. Se ei enää edes uskonut. Se korkeintaan toivoi.

Kun vastustaja hyökkäsi, se sai vastaansa kasan savolaisyksilöitä, jotka toivoivat, että he ja kanssapelaajat tekisivät ”oikeita asioita”. Kun tällainen puolustus laitetaan paineen alaiseksi, se hosuu, roiskii ja hätäilee. Lopulta se murtuu. Jaron prässi ei ollut erityisen laadukas, mutta se riitti.

Pidempi puhe asiasta olisi kuitenkin turhaa. KuPS ei hävinnyt Jaro-ottelua ensimmäisen 14 minuutin aikana. Se hävisi sen jo paljon ennen kuin ottelu oli alkanutkaan. Todennäköisesti jo viime syksynä.

Pekonen nojaa kopin reunaan. Taustalla KuPSin kannattajat laulavat kuorossa: ”Ulos, ulos, Pekonen ulos!” Nyt on turha sanoa, ettei kukaan reagoisi häneen.

Kentällä KuPSin ensimmäisen jakson paras paikka kuivuu kasaan, kun kapteeni Miikka Ilo sohaisee takatolpalle matkalla ollutta keskitystä tahallaan käsivarrellaan. Ilman käsivirhettä takatolpalle noussut Ats Purje olisi päässyt avopaikkaan.

Turhautuminen purkautuu monella tavalla. Toisella jaksolla Ilo saa punaisen kortin jälkipelistä. Viisi minuuttia tämän jälkeen Esa Pekonen ottaa Jerry Voutilaisen vaihtoon. Voutilainen on ollut harvoja KuPS-pelaajia, jotka ovat tänään edes yrittäneet tosissaan. Vaikka peli on jo 1–4, Voutilaisen luulisi saavan penkiltä edes jonkinlaisen vastaanoton.

Pekonen ei tule Voutilaista vastaan. Apuvalmentaja Tero Taipale ei tule Voutilaista vastaan. Ainoa jonka tilannetaju pelaa edes auttavasti on joukkueenjohtajana toimiva Jussi Kujala. Kujala ja Voutilainen lyövät kädet vaisusti yhteen. Sitten Voutilainen vilkaisee penkille, pyörittää päätään ja jatkaa matkaansa suoraan pukukoppiin.

Pari minuuttia tämän episodin jälkeen syntyy uusi. Herrasmiespelaajana tunnettu Ats Purje käy kuumana ja vetää takaapäin vastustajaa jaloille. Mikäli Ilon tuomio on kova, niin Purje pääsee myöhästyneestä tappotaklauksestaan kuin koira veräjästä. Virolaiselle olisi kuulunut tempusta Veikkausliiga-uran ensimmäinen punainen kortti. Hän selviää varoituksella.

Tässä vaiheessa iso osa KuPS-kannattajista on siirtynyt jo anniskelualueelle aivan KuPSin penkin taakse. Reilun kymmenen metrin päässä oleva Pekonen ja aivan hänen yläpuolellaan oleva pääomistaja Ari Lahti saavat niskaansa huutomyrskyn. Osa pääkatsomon katsojista liittyy huutamaan Pekosta ulos. Kuva ei ole millään tavalla inhimillisesti kestävä. Kausi tuntuu varmasti kaikista osapuolista liian pitkältä.

Heti loppuvihellyksen soitua keskikenttäpelaaja Aleksi Paananen kävelee suoraan koppiin. Muut pelaajat käyvät kiittämässä anniskelualueella olevia kannattajia.

Jalkapallomaailmassa erotetaan toisinaan valmentajia liian hätäisesti. Ehkä valmentajalla ei ole ollut riittävästi aikaa joukkueen kanssa, ehkä parin ottelun huonot tulokset ovat normaalia satunnaisvaihtelua. Pekoseen ei sovi kumpikaan perustelu. Hän on ollut päävalmentajana melkein viisi vuotta – eivätkä viime vuodet ole olleet muuta kuin jatkuvaa vaihtelua.

Koska KuPSilla ei ole selkeää pelijärjestelmää tai edes avauskokoonpanoa, sille ei pääse muodostumaan minkäänlaista pelillistä rutiinia. Pitkällä jalkapallokaudella se on kohtalokasta. Rutiinipelit ovat jalkapallojoukkueelle yhtä tärkeitä kuin keskiluokka hyvinvointivaltiolle. Menestys rakennetaan niiden varaan.

KuPSilla ei Pekosen muutamalla viimeisellä kaudella ollut rutiinia lainkaan. Ei ollut keskiluokkaa. Oli vain rikkaita ja köyhiä esityksiä. Rikkaat esitykset eivät ehkä koskaan olleet upporikkaita, ja köyhiä pelejä tuli koko ajan enemmän ja ne olivat koko ajan surkeampia. Kunnes lopulta tulevat Pekosen viimeisen valmentajaviikon pohjakosketukset.

Tilannetta ei olisi saanut päästää näin pahaksi. Viimeisen puolen vuoden aikana ainoat asiat, jotka ovat antaneet toivoa siitä, että Pekonen voisi vielä kääntää joukkueensa kurssin, ovat olleet pari harjoituspeliä Kuopio-hallin betonisella alustalla. Siellä KuPS on pärjännyt aina, sillä alusta on vieraille outo ja vastustajat ovat yleensä käveleviä rakennustyömaita. Kun joukkueet astuvat hallista ulos ja kohtaavat parin kuukauden päästä uudestaan, valmiimmiksi tulleet rakennustyömaat kävelevät Pekosen KuPSin yli.

Mutta ei puhuta enää Pekosen KuPSista. Hän ei ole enää seuran päävalmentaja. Tehdään niin kuin ihmiset Kuudennessa aistissa ja jätetään Bruce Willis kokonaan huomiotta. Kuudennessa aistissa kuolleiden näkeminen toi elokuvaan kauhua, KuPSin tapauksessa käy päinvastoin: Kun menneenä miehenä kopin reunaan nojaileva Pekonen jätetään kuvasta pois, todellinen kauhu rävähtää silmille.

Ongelmat on helppo kohdistaa valmentajaan. Mutta kokonaiskuvassa on jotain muutakin vialla. Kun Jaro tekee maaleja, kukaan penkillä ei reagoi. Ei edes niiden jälkeen, jolloin yksittäisten pelaajien pitäisi taas hitsautua omilta poluiltaan yhdeksi joukkueeksi. On kuin joukkue nimeltä KuPS olisi lakannut olemasta.

Hetki toisen maalin jälkeen Jaron Carlos Fondacaro jyrää Paanasen aivan KuPSin penkin edessä. Takaapäin tullut viikate on vaarallinen ja varoituksen arvoinen, mutta kukaan penkillä ei reagoi tapahtuneeseen. Kaikki istuvat hiljaa paikallaan. Kukaan kentällä ei ryntää tapahtumapaikalle.

KuPS on luovuttanut. Se ottaa kentällä turpaansa symbolisesti ja kirjaimellisesti. Sen pelaajia saa potkia, eikä kukaan joukkueessa nouse vastarintaan. Kukaan ei välitä – ei, vaikka Paananen olisi voinut loukkaantua tilanteessa.

Erotuomari Dennis Antamo tekee, kuten kokeneilla oikeudenjakajilla on tapana. Hän arvioi tilanteen ennen henkilökohtaisen rangaistuksen antamista. Tilanne näytti pahalta, mutta jos kotijoukkue ei reagoi siihen mitenkään, voiko se olla varoituksen arvoinen? Antamo on mitannut tilanteen lämpötilan, mutta hänen harmikseen mittari valehtelee. KuPS ei jätä reagoimatta siksi, että tilanne ei ollut vakava, vaan siksi, että joukkue on syväjäässä. Fondacaro selviää puhuttelulla.

On kuin joukko eropaperit tehneitä aviopareja olisi suljettu samaan tilaan. Omaisuus on jo melkein jaettu, mutta asunnossa pitää olla, koska sitä ei ole vielä saatu myytyä. Kuopion Keskuskentän nurmella liikkuu keltaisiin paitoihin sonnustautuneita pelaajia, koska sääntöjen mukaan heidän pitää olla siellä. Mutta se mitä kentällä tapahtuu, ei ole kunniaksi jalkapallolle, seuralle eikä heille itselleen.

On hävettävä ajatus, että tämä on legendaarisen Aulis Rytkösen muisto-ottelu. Rytköselle pidettiin muistohetki stadionin vieressä ennen ottelutapahtuman alkua. Häntä muistettiin pelin aikana hiljaisella hetkellä. Ja parasta aikaa stadionin sisällä kerätään nimiä Rytkösen suruvalittelukirjaan. Kirjan pystyy näkemään ikkunan läpi kentältäkin, mutta tuskin kukaan KuPSin pelaajista kehtaa katsoa sinnepäin.

Ottelu on kokonaisuudessaan häpeäksi Rytkösen muistolle. Ainoa lohtu on, ettei legendan tarvinnut todistaa sitä omin silmin.

Seuraavassa pelissään SJK:ta vastaan KuPS pelaa, jos mahdollista, vieläkin huonommin. Se ei saa aikaiseksi ainuttakaan vaarallista hyökkäystä. Seuraavana päivänä KuPS tiedottaa, että seura ja Pekonen ovat purkaneet sopimuksensa yhteisymmärryksessä.

Illemmalla alkaa mediasoppa tuijottamisista ja yksittäisen katsojan tönimisestä Jaro-pelissä. Puhutaan ihan aiheellisestikin valmentajan perheen turvallisuudesta, mutta unohdetaan mittasuhteet. Lopulta edes KuPSin tärkeimpiin tukijoihin kuuluva Savon Sanomat ei pääse itsensä kanssa yhteisymmärrykseen siitä, kuinka KuPSin ja Pekosen tiet erosivat. Yksi juttu otsikoidaan potkuilla, seuraavassa kirjoitetaan, kuinka Pekonen päätti itse lähteä.

Sopulit juoksevat läkähdyksissään kehää. Spekulaatiot paisuvat, faktat unohtuvat, horisontti katoaa. Kannattajat saavat otsaansa monta turhaa leimaa. Yllättävän harva toimittaja tajuaa, että vaikka Pekonen kuuli katsomon tapahtumista aikaisintaan Jaro-pelin jälkeen, hän ja koko joukkue olivat pelillisesti, taktisesti ja henkisesti umpisolmussa ottelun alusta lähtien. Yhtä harva tuntuu muistavan, ettei Pekonen lähtenyt Jaro-pelin jälkeen pois seurasta, vaan matkasi joukkueen kanssa Seinäjoelle, jossa KuPS pelasi vielä huonommin kuin aiemmin.

Pekonen on kyllä tarjonnut eroaan Ari Lahdelle. Se tapahtui kaksi vuotta sitten. Pelitapakokeilu oli mennyt metsään, ja kallis joukkue tarpoi voitoitta kevään otteluruuhkassa. KuPS ja Pekonen olivat niin syvällä suossa, että perhe tuli usein lohduttamaan Pekosta lehdistötilaisuuden jälkeen. Ari Lahti ei kuitenkaan eronpyyntöä silloin hyväksynyt, eikä Pekonen ole anelija- tai luovuttajatyyppiä. Kauden päätteeksi hän sanoi valmentavansa KuPSia sopimuksensa loppuun, ellei seura putoaisi tai pääomistaja haluaisi hänen lähtevän: ”Minulla on sopimus vielä kahdesta vuodesta. Jos säilymme, haluan jatkaa. Se on sitten eri asia, jos Ari Lahti sanoo, että hän haluaa minun astuvan syrjään.”

Sopimus olisi loppunut tämän kauden jälkeen. KuPS on edelleen liigassa, mutta Pekonen ei ole sen valmentaja.

On aurinkoinen sunnuntai. Kärsimysviikko on virallisesti ohi. Kuopiossa eletään kolmatta päivää jälkeen Pekosen. FC Lahti on tullut vierailulle. Apatiasta vapautunut Keskuskenttä vaikuttaa jälleen normaalilta liiga-areenalta.

KuPSin penkkikin vaikuttaa vapautuneemmalta. Oma osuutensa tähän on entisiin tehtäviinsä kutsutuilla apuvalmentaja Harri Ylösellä ja joukkueenjohtaja Jukka ”Rölli” Röntysellä. Väliaikainen vastuuvalmentaja Tero Taipale pitää tunnelmaa yllä kentällä. ”Kun on tällaisen tilaisuuden saanut ja uraa on näin vähän jäljellä, niin totta kai laitan itseni aina avaukseen”, 41-vuotias Taipale naurattaa toimittajia myöhemmin.

Kaikki näyttää, tuntuu ja kuulostaa paremmalta kuin edellisenä viikonloppuna.Yleisö elää pelissä mukana. Penkki tsemppaa ja ohjaa joukkuetta. Pelaajat yrittävät tosissaan ja kommunikoivat keskenään.

Valmentajansa juuri vaihtanutta joukkuetta vastaan on vaikea pelata, sillä vastustaja ei voi tietää, mitä saa vastaansa. Mitä on muutettu? Mitä on säilytetty? Vielä muutama päivä sitten heittopussina pidetty joukkue pääsee yllättämään savuverhon takaa.

KuPS on tehnyt paljon hienosäätöä. Uusia pelaajia on nostettu avaukseen ja penkille. Taktiikka on muutettu. Enää ei roiskita pitkää ja korkeaa, nyt pelataan maata pitkin. Pelaajille on annettu lupa nauttia taas jalkapallosta.

Resepti toimii melkein koko avausjakson. Mitalisuosikkeihin kuuluva FC Lahti joutuu vääntämään kotijoukkueen kanssa tosissaan. Peli on tasaista. KuPS on päässyt ainakin hetkeksi eroon ensimmäisten otteluiden jättimäisistä marginaaleista, mutta se ei vieläkään pysty kääntämään pieniä marginaaleja puolelleen.

Jakson lopulla lahtelaiset saavat prässättyä muutaman pelaajan voimalla pallon itselleen päätyrajan tuntumassa. KuPS-puolustus selviää tilanteesta aiheuttamalla kulman, mutta kulmasta se ei enää selviä. Kentän lyhimpiin pelaajiin kuuluva Matti Klinga pääsee laukomaan jälkitilanteesta, kuti ottaa maalin edessä kimmokkeen KuPS-puolustajan jalasta ja painuu etuylänurkkaan. Maalivahti Tomi Maanoja kiroilee kovaan ääneen ja potkii mainosaitoja. Kotiyleisö hiljenee hieman.

Toisella jaksolla savuverho on haihtunut. FC Lahden valmentaja Toni Korkeakunnas tietää nyt, mitä hänellä on vastassa ja muuttaa joukkueen pelijärjestelmää sen mukaisesti. Vierasjoukkue ottaa ottelun haltuunsa. 57. minuutilla brassihyökkääjä Rafael ratkaisee ottelun puskemalla vieraiden toisen maalin. KuPS ei saa aikaan minkäänlaista takaa-ajoa. Talven rakennustyömaa on taas kävellyt kuopiolaisten yli.

Lahtelaisten voitto on toisen jakson osalta lopulta niin vaivaton, että on pakko kysyä, paljonko KuPSissa on loppujen lopuksi muuttunut viikon aikana. Ei välttämättä riittävästi. Ilme on toki erilainen. Pelaajat yrittävät tosissaan ja puhuvat toisilleen, mutta niin heidän pitääkin. Liigatasolla kaikki tekevät niin.

Kaikki kauhu ei lähtenyt Pekosen mukana. KuPSilla on edelleen takanaan hukattu harjoituskausi. Sen joukkueenrakennus on edelleen pielessä kulukuurin, vetovoiman puutteen ja heikon suunnittelun takia – ja sillä on edelleen toppari- ja hyökkäysongelma.

Sarjataulukko kertoo karusti, että KuPS on neljän kierroksen jälkeen liigan ainoa joukkue ilman voittoa tai pisteitä. Se on antanut muille joukkuetta tasoitusta puolen vuoden ja neljän pelikierroksen verran. Seuraavat kuukaudet näyttävät, onko sillä ollut siihen varaa.

Liisa Ihmemaassa -kirjassa Punainen kuningatar kertoo, kuinka hänen on juostava kaikin voimin pysyäkseen paikoillaan. Huippu-urheilu on toisinaan samanlaista. Jos jalkapallojoukkue päättää pitää välikauden ja pysyä paikallaan, se huomaa pian luisuvansa vääjäämättä taaksepäin.

KuPSilla on paljon töitä edessä. On todennäköistä, että joukkue joutuu taistelemaan ”välikaudellaan” tosissaan sarjapaikastaan.

Voi olla, että Kuopion kärsimysviikot eivät olekaan vielä ohi.

 

Jalkapallolehti pyörii joukkorahoituksella. Muutu lukijasta tukijaksi täällä: http://mesenaatti.me/jalkapallolehti-2/