HIFK:ta vastaan maali pitää tehdä, sitä ei saa lahjaksi. Nousijajoukkue pelaa riskitöntä jalkapalloa, jonka selkärangan muodostaa järkevä puolustaminen.

HIFK nousi kauden 2013 päätteeksi lopulta ansaitusti Ykköseen. Taistelu noususta huipentui tunnelmallisessa kotiottelussa PS Kemiä vastaan, jossa Ville Taulo niittasi lopulta helsinkiläiset sarjaporrasta ylemmäs.

Täksi kaudeksi joukkue on vahvistunut entisestään. HIFK:n materiaali kestää vertailun jokaisen Ykkösen joukkueen kanssa. Toisaalta paljon seurakulttuuria on myös lähtenyt joukkueesta. Esimerkiksi pitkään palvelleet Markus Tanner, Riku Pyhälä sekä Miikka Suikki olivat tärkeitä pelaajia yleisen seurahengen kannalta.

HIFK

Päävalmentaja: Jani Honkavaara

Valmentaja: Teemu Kankkunen

Maalivahtivalmennus: Petri Pyhältö

Mahdollinen aloituskokoonpano:

Tasainen ja laaja materiaali

Maalivahtiosastolla Lassi Hurskainen ja Atte Ranta takaavat laadun. Erinomaisen potkutekniikan omaava Hurskainen antaa pelin avaamisvaiheeseen vaikeasti prässättäviä vaihtoehtoja. Puolustuslinjassa riittää kokemusta Pauli Kuusijärven, Jukka Sinisalon ja Timo Prihan ansiosta. Keskikentän kapellimestari Jukka Halme on loistava rytmittämään peliä ja pelaamaan siihen suuntaan, johon peli kutsuu. Matias Hänninen on armoton työjuhta ja jaksaa fysiikkansa puolesta ravata laitaansa edestakaisin koko kauden läpi. Paljon pallopelejä pelanneena urheilijana Hänninen osaa myös pelata pienen tilan yhteistyön jalkapalloa.

Laadukkaiden ja taitavien pelaajien lista ei siihen lopu – muiden muassa ulkomaillakin esiintynyt Ville Taulo, Esa Terävä, Tuomas Mustonen, Jonathan Karlsson sekä Antonio Inutile ovat valmiita vastaamaan sarjan vaatimustasoon. On mielenkiintoista nähdä etenkin viime kaudella hurjaan vireeseen päässeen Jonathan Karlssonin todellinen taso sarjaporrasta ylempänä. 12. pelaajana luonnollisesti maankuulu kannattajaryhmä Stadin Kingit on joukkueelle tärkeä psykologinen tuki.

HIFK pelaa erilaisia 4-4-2:n sovelluksia. Pelitapa ja -järjestelmä ovat valmiita mukautumaan vastustajan ja asetelman mukaan. Erilaisiin tapoihin hyökätä reagoidaan varmasti erilaisilla puolustamisen nyansseilla.

 

Valmentajansa näköinen joukkue

Valmentaja Jani Honkavaarasta on vaikea sanoa pahaa sanaa. Valmentaja suhtautuu työhönsä intohimolla ja tunteja säästämättä. Tämä pidetty valmentaja on toiminut jalkapallon ulkopuolella opettajana, ja miellyttävä vuorovaikutus ihmisten kanssa onkin yksi hänen parhaista ominaisuuksistaan valmentajana. Honkavaara osaa tasapainoilla vaatimisen ja oikeanlaisen kompromissin välillä.

Honkavaara on Suomen mittakaavalla mestari joukkueen konseptoinnissa. Konseptoinnilla tarkoitetaan prosessia, jossa kokoonpano kasataan tukemaan valmentajan pelifilosofiaa. Käytännössä kyse on joukkueen täsmällisestä roolittamisesta jo rakennusvaiheessa. Hyvin konseptoitu joukkue on valmiimpi varsinaiseen pelin kehittämisen vaiheeseen. Koska Suomessa seuroilla on harvoin täysipäiväisiä urheilutoimenjohtajia, konseptointi jää usein valmentajan harteille. (Tällä kertaa Honkavaara tosin sai tulitukea seuralegenda Henri Määtältä, joka on toiminut HIFK:ssa talven aikana urheilutoimenjohtajan tehtävässä päivätyönsä ohessa. )

HIFK:ssa kahteen otteeseen ollessaan Honkavaara on kyennyt kasaamaan edustusjoukkueeseen laadukkaat pelaajaryhmät arvioiden täsmällisesti, millaista osaamista joukkue tarvitsee millekin kentän osa-alueelle. Tämä ei ole sattumaa. Toisaalta tätä on helpottanut HIFK:n vetovoima seurana, sillä moni pelaaja syttyy pelaamisesta runsaan fanijoukon edessä.

Itse pelin kehittämisen vaiheessa hän on saanut joukkueet pelaamaan jalkapalloa, joka on tehnyt joukkueista vaikeasti voitettavan. Kaudella 2010 tämä toi nousun Ykköseen ja sama tapahtui viime kaudella. Peli ei kummankaan nousukauden aikana ole missään nimessä saavuttanut sellaista säkenöivää lentoa, mutta pisteitä on saavutettu aina riittävä määrä. Honkavaaran joukkue on myös kaudella 2014 vaikeasti voitettava.

 

Riskitön

Sana, joka hyökkäyspeliä kuvaa parhaiten, on riskittömyys. Hyökkäyspelissä on selkeästi erotettavia vaiheita, ja HIFK:ssa jokaista näistä vaiheista leimaa riskittömyys. Pallonhallinta siirretään mieluiten mahdollisimman ylös hyökkäyspäähän mahdollisimman riskittömästi. Riskittömyys määrittää pelin rakenteluvaihetta, ja luo pelaajille siihen toiminnan raamit.

Konkreettisesti tämä näkyy kentällä esimerkiksi pelin rakenteluvaiheessa siten, että vastustajaa ei yritetä liikuttaa tai houkutella pallonhallinnan keinoin. Sen sijaan pallo vain siirretään paineettomalle alueelle. Tämä voi johtaa siihen, että vastustaja ehtii estämään etenemisen hyvällä liikkumisella, ja HIFK on aseeton hyvin matalalla prässitasolla puolustavia joukkueita vastaan. Toisaalta, vaarallisia pallonmenetyksiä pelin rakenteluvaiheessa tulee erittäin harvoin.

Riskittömyys ei ole suomalaisen jalkapallon evoluution kannalta huono asia, ei suinkaan. Jalkapallo on joidenkin näkemysten mukaan esimerkiksi juuri hyökkäysvaiheen osalta menossa siihen suuntaan, että nimenomaan tilanteenvaihtoja yritetään kontrolloida pelin kontrolloimiseksi. Yritetään tavallaan poistaa se inhimillinen ja vaistonvarainen aspekti pelistä valmentamisen avulla.

Mutta, jalkapallossa voi olla modernilla tavalla sekä suomalaisella tavalla riskitön. Onhan esimerkiksi Bayern Münchenin pelikin rakenteluvaiheessa riskejä karttava ja kontrolliin pyrkivä. Moderni tapa olla riskitön kuitenkin tarkoittaa sitä, että pelin rakenteluvaiheessa pyritään aktiivisesti haavoittamaan vastustajaa houkuttamalla sitä esimerkiksi pallonhallinnan keinoin epätasapainoon. Suomalainen tapa riskitön odottaa reaktiivisesti hetkiä, jolloin vastustaja on epätasapainossa. Modernissa tavassa huolehditaan toki kenttätasapainosta ja puolustusvalmiudesta, mutta eron tekee juuri aktiivisuus.

Tähän kulminoituu HIFK:n pelillinen lähitulevaisuus ja valmentaja Honkavaaran tulevaisuus. Kuinka pitkälle riittää pelin rakenteluvaiheen organisointi suomalaisittain riskittömäksi? Modernimpi tapa organisoida hyökkäyspelin rakenteluvaihe vaatii valmennusprosessia, johon joukkue ei kenties nykyisellään olisi edes valmis. Laadukkaasti matalammilla prässitasoilla puolustavat ja modernimman pelin rakenteluvaiheen joukkueet tulevat olemaan HIFK:lle vaikeita vastustajia. HIFK:n onneksi näitä ei Ykkösessä montaa ole.

Näin ollen on ehkä kaikkien kannalta parasta, että Jani Honkavaara on konseptoinut HIFK:lle laadukkaan ja tasaisen materiaalin sekä organisoinut sen hyökkäämään suomalaisittain riskittömästi. On tavallaan toissijaista, onko Honkavaaralla osaamista täsmävalmentaa HIFK:n hidas hyökkäys vastustajia haavoittavaksi. Kunhan hän pysyy tiellään, säilyttää hyökkäyspelin organisoinnissa saman riskittömyyden langan, ja pitää siitä kiinni läpi kauden. Tämä takaa Ykkösessä HIFK:n materiaalilla hyvän sijoituksen.

Riskitön on kiva olla, kun pääsääntöisesti laidalta murtautumisyrityksiä tekevä joukkue voi luottaa David Lopezin ja Matias Hännisen nousuihin. Eero Peltonen ja Tuomas Mustonen ovat vaarallisia viimeistelijöitä, kun pallot napsuvat boksiin hyviin tulokulmiin. Viimeistelijä Eero Peltonen osaa myös luonnollisesti hakea itsensä hyvissä tulokulmissa palloon, jolloin hän antaa viimeistelylle mahdollisuuden olla tehokasta.

 

Järkevä puolustaminen selkärankana

Puolustuspelin tiiviydestä kertoo tämän vuoden harjoitus- ja cup-pelien tilasto: 9 päästettyä maalia 11 ottelussa. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että sarjan alettua haaste tulee olemaan toista tasoa. Toisaalta, etenkin Jazz- ja TPS-harjoitusottelut sekä SJK-ottelu antoivat viitteitä laadukkaasta puolustuksen organisoinnista myös kovempiakin joukkueita vastaan. SJK:llakin oli täysi työ murtaa HIFK:n järkevästi maalin ja pallon väliin jatkuvasti liikkunut muodostelma. SJK-ottelussa HIFK pystyi säilyttämään tiiviytensä ja peittämään vaaralliset alueet jatkoajalle asti. Silloinkin sen mursi vain laadukas vastustajan liikuttaminen ja kymppialueelta murtautuminen.

Honkavaaran joukkue perustaa puolustuspelinsä tiiviin linjan fiksuun toimintaan. Honkavaara ymmärtää linjan toiminnan päälle pelattuaan itse uransa aikana puolustavia rooleja. Hän ymmärtää puolustusmuodostelman pelitapa-asioiden päälle; pumppaaminen, tiiviys sekä sijoittuminen ovat kohtalaisella tasolla. Kakkosvalmentaja Teemu Kankkunen pelasi myös pitkän uran puolustajana, joten pelipaikkakohtaiseen täsmävalmennnukseen puolustamisen osalta ovat työkalut olemassa.

Yksittäiset todella laadukkaat pelaajat, kuten Ville Taulo ja Jukka Halme keskikentällä, ja tiivis joukkuehenki antavat eväät vastustajien hitaiden hyökkäysten järkevään mutta aggressiiviseen puolustamiseen keskikentällä. Tiivis puolustusmuodostelma on HIFK:lle kaikki kaikessa. Honkavaaran onneksi pelaajia kuten Halme, Taulo, Hänninen ja Terävä ei tarvitse Ykkösessä vielä täsmävalmentaa. He ovat riittävän laadukkaita pelaajia organisoitumaan autonomisesti, kun tila- ja aikapaine antaa tällä sarjatasolla myöten.
HIFK:ta vastaan maali pitää tehdä, sitä ei saa.

 

Seuraa näitä

1)   Stadin Kingit
Ympäri Suomen joukkuetta arkenakin seuraava poppoo on juuri sitä aitoa kannattajakulttuuria, mitä suomalainen jalkapallo tarvitsee. Kannattajakunta on joukkueelle iso psykologinen hätänappula, kun vastustaja on ennakkosuosikki. Parhaimmillaan yhteisön tuki voi viedä joukkueen flow-tilaan.

2)   Peli
Äärimmäisen mielenkiintoinen ja ristiriitainen pelin kuva. Peli saattaa välillä näyttää nihkeältä ja sekasortoiselta, kun vastustaja on tarpeeksi organisoitunut. Silloin pitäisi osata olla modernisti riskitön. Toisaalta, HIFK:ta vastaan harva joukkue saa mitään ilmaiseksi. Jos vastustaja ei ole organisoitunut, HIFK saattaa tuhota sen.

3)   Matias Hänninen
Onko hyväksi jalkapalloilijaksi kehittyessä tarpeellista harrastaa eri pallopelejä monipuolisesti? Matias Hänninen demonstroi omalla esimerkillään runsaan pelaamisen merkityksen nappula- ja juniorivaiheessa. Osaa pelin perusperiaatteet syötön ajoituksista pelattavaksi liikkumiseen, vaikka niitä ei hänelle ole jalkapallokentällä opetettu. Hän osaa ne, koska on pelannut paljon.

 

Jalkapallolehti pyörii joukkorahoituksella. Muutu lukijasta tukijaksi täällä: http://mesenaatti.me/jalkapallolehti-2/