Eilen varmistui, että Jalkapallolehti ilmestyy kauden loppuun asti. Tukeanne tarvitaan silti edelleen.

Torstaina noin kello kahdelta iltapäivältä se vihdoin tapahtui: saavutimme minimitavoitteemme Mesenaatissa. Minimitavoitteen täyttyminen varmisti kaksi asiaa: 1) Meidän ei tarvitse maksaa (kaikkea) omasta pussistamme. Saamme ainakin viisi tuhatta euroa Jalkapallolehden tekemiseen. 2) Lehti ilmestyy kauden loppuun saakka.

Olemme pohjattoman kiitollisia 147 mesenaatillemme. Heidän ansiostaan me voimme tehdä Jalkapallolehteä ja heidän ansiostaan te voitte lukea sitä.

Olemme kiitollisia myös siitä, että niin moni ihminen on levittänyt sanaa lehdestämme. Pyydämme, että jatkatte rummutusta ja ilosanoman levittämistä oli kyse sitten somesta, blogeista, lehdistä tai hyvistä vanhan ajan kasvokkain käydyistä keskusteluista. Mainosbudjettimme on pyöreä nolla euroa. Teidän sananne on paras mainoskampanja, jonka voimme koskaan saada.

Silti haluamme muistuttaa teitä siitä, että keräys on edelleen käynnissä ja me tarvitsemme vieläkin tukeanne.

 

Lukijoiden kannalta olennainen kysymys kuuluu: miksi meitä pitäisi tukea vielä?

Vastaus on sama kuin aiemminkin: jotta pystymme tekemään parempia juttuja ja jotta tekijämmekin saavat edes jonkinlaisen korvauksen vaivoistaan.

Markkinatalous on yksinkertaista: Ihminen ei ehkä saa sitä mitä haluaa, mutta hän saa varmasti sen, mistä on valmis maksamaan. Kysymys on resursseista. Palkattuja toimittajia on rajattu määrä. He voivat tehdä rajallisen määrän juttuja. Jotta juttuja olisi järkevä tehdä, niiden täytyy kerätä vaivaansa nähden riittävästi lukijoita.

Yhtälö on laadukkaan jalkapallojournalismin ystävän kannalta lohduton. Suomifutisjutuissa ei pyöri rahaa, siksi ne tarvitsevat klikkejä voidakseen olla edes olemassa. Tämä taas johtaa helposti lukijan kannalta turhauttavaan klikkijournalismiin. Tällaisissa olosuhteissa laatujournalismin ei pitäisi voida kukoistaa.

 

Olemme Jalkapallolehdessä huijanneet markkinoita niin hyvin kuin pystymme. Teemme mahdollisimman laadukkaita juttuja mahdollisimman pienillä kustannuksilla. Kompromisseja ei kuitenkaan voi venyttää loputtomiin. Me emme voi kadottaa markkinatalouden rajoja, me voimme vain siirtää niitä.

Kiinteiden kulujen ja verojen jälkeen juttukohtaiset resurssimme lasketaan edelleen kymmenissä euroissa. Voimme siirtää rajoja vielä vähän lisää tekemällä ”kuluttomia” juttuja, mutta se on selviytymistä eikä sillä tavalla ei viedä jalkapallojournalismia uudelle tasolle. Jos haluamme päästä Pietarsaareen, Maarianhaminaan tai Rovaniemelle (ja me totta hitossa haluamme), me tarvitsemme vähän enemmän.

Harkitsemme maksumuuria ja kartoitamme mahdollisia mainostajia, mutta viime kädessä yhtälö on yksinkertainen: Tarvitsemme yhteensä 200-300 ihmistä, jotka ovat valmiita maksamaan viikoittain 50-60 senttiä laadukkaasta jalkapallojutusta.

Olemme julkaisseet jo parikymmentä artikkelia. Lukekaa ne läpi ja arvioikaa, mikä niiden arvo teille ja suomalaiselle jalkapallokulttuurille on. Jos se on enemmän kuin 50 senttiä viikossa, antakaa sen näkyä ja kuulua.

147 jalkapallokulttuurin sankaria on jo astunut esiin ja muuttunut lukijasta tukijaksi. Minä uskon, että teitä on vielä lisää piilossa.

Tässä on vielä 30 päivää aikaa. Nyt on kulttuuritekojen aika: http://mesenaatti.me/jalkapallolehti-2/

PS. Tämä ei ole lupaamamme ylimääräinen juttu. Se ilmestyy myöhemmin.