Muuttunut maailmantilanne ja rajojen aukeaminen on tuonut Suomenkin viheriöille pelaajia, jotka eivät ole ihan perusvirtasia – edes sukunimiltään. Keski-Suomen Nelosessa pelaavan FC Kurdien perustaja ja kenttäpelaaja Ghoulam Aziz on on ehtinyt myös huomata, että harrastesarjoissa tosissaan pelaavan joukkueen kanssa törmäyskurssitkin ovat arkipäivää.
Jyväskylän Viitaniemen kenttä kylpee auringossa heinäkuun viimeisenä tiistaina. Kello on kahdeksan illalla, mutta FC Kurdit ovat vasta aloittelemassa harjoituksiaan. Seuraavana päivänä odottaa tärkeä vierasottelu Jämsänkosken Ilvestä vastaan. Ghoulam Aziz, 34, on saapunut paikalle jo hyvissä ajoin ennen treenien alkua. Takana on täysi työpäivä omassa kampaamoalan yrityksessä.
”Olen kova tekemään töitä. En pidä lomaa. Meidät on opetettu siihen, että töitä on tehtävä elämässä pärjätäkseen”, Ghoulam sanoo.
Myöhään harjoitteleminen ei joukkuetta haittaa. Haittaa ovat kokeneet tosin muut. Viime syksynä Jyskän kentällä harjoitellut ryhmä koki yllätyksen, kun iltakymmeneen venynyt harjoitus sai odottamatonta lisämaustetta pallokentän sammuneista valoista.”Kentänhoitaja laittoi valot pois samantien kun kello löi kymmenen. Siinä vähän aikaa keräiltiin kamoja. Piti katsoa tarkasti, että kaikki mahdollinen tuli mukaan.”
Ghoulam on huomannut kellontarkan meiningin sen jälkeenkin. ”Suomessa aletaan patistaa pikkulapsiakin pois kentältä heti kun kello lyö kymmenen. Olen nähnyt sellaisen tilanteen monta kertaa. Se on outoa. Annettaisiin nuorten pelata ja yrittää.”
Asenne on kenties kasvanut jo nuorena poikana, paljon nyky-Suomea karuimmissa olosuhteissa. Ghoulam syntyi Kurdistanissa, valtiossa jota ei oikeastaan vieläkään tunnusteta valtioksi. Se kattaa osia Itä-Turkista, Pohjois-Irakista, Länsi-Iranista sekä pieniä osia Syyriasta ja Armeniasta. Mikään edellämainituista valtioista ei tunnusta Kurdistanin asemaa. Seurauksena on syntynyt lukuisia kapinoita. Vuonna 1946 näki päivänvalon Kurdistanin tasavalta. Ilo oli lyhytaikainen: tasavallan aikaa kesti vuoden päivät, kunnes Iranin armeija marssi tasavallan keskukseen, Mahabadin kaupunkiin. Tasavallan loppu sinetöitiin maan johtajien julkisella hirttämisellä.
Sen jälkeen Kurdistanilla ei ole ollut omaa valtiota. Sotia ja levottomuuksia on sen sijaan riittänyt. Siinä määrin, että vuonna 1999 Ghoulamin oli perheineen paettava maasta Suomeen, Jyväskylään.
”Olen pelannut jalkapalloa koko ikäni. Olosuhteet olivat kotimaassa aika vaikeita pelikentilläkin. Nuorena totuin pelaamaan ilman sukkia ja pelivarusteita.”
Suomessa Ghoulam laittoi nopeasti toimeksi. Muutaman kuukauden totuttelun jälkeen tuli opiskelu, töitä ja – tietenkin – jalkapallo. Meni kuitenkin kymmenen vuotta ennen kuin FC Kurdit näki päivänvalon.
”Silloin aloitimme Keski-Suomen Vitosesta. Tarkoitus oli perustaa seura kurdeille, jotka olivat joutuneet luopumaan lajista, koska olivat köyhiä eikä heillä ollut varaa harrastaa.”
Jalkapalloa pidetään edelleen maahanmuuttajien suosikkiurheilulajina. Viime vuonna Maahanmuuttovirasto ja Suomessa pelaavien jalkapalloilijoiden edunvalvontajärjestö, Suomen Jalkapallon pelaajayhdistys ry (JPY) järjestivät Jalkapallo kuuluu kaikille -kiertueen. Tavoitteena oli kannustaa turvapaikanhakijoita paitsi lajiin, myös edistää yhdenvertaisuuden ja oikeudenmukaisen kohtelun toteutumista Suomessa. Arvion mukaan Suomen 20 vastaanottokeskuksessa eli tuolloin 4 000 turvapaikanhakijaa – heistä 120 alaikäisiä.
Sodan runtelema Kurdistan on opettanut kasvateilleen ennen kaikkea asennetta ja selviytymistä. Asenne näkyy myös pelikentillä. Suomalainen löytänee helposti vertailukohdan maailmansodan jälkeisestä maasta, joka nuoli haavojaan ja yritti keksiä keinoja selviytyä runsaista sotakorvauksista. Niissä olosuhteissa kasvoi ja syntyi jalkapallojoukkue, joka ei anteeksi pyydellyt eikä liikoja nöyristellyt.
Kovaluisen ja tiukasti jaloille rapanneen puolustajan, jo edesmenneen Åke Lindmanin otteet muistetaan vielä vuosikymmeniä myöhemmin.
Samaa henkeä löytyy myös FC Kurdeista. Ghoulam kertaa kysyttäessä nopeasti omat urheiluvammansa.
”Kertaalleen on murtunut poski, samaten nilkka. Jalkavaivoja on ollut tämän tästä. Suomessa on asiaan kuitenkin hyvä sanonta: urheilija ei tervettä päivää näe, vai miten se meni”, mies naurahtaa.
Terveen päivän menettäminen naurattaa Ghoulamia, mutta kaikkia harrastajapelaajia ei. Nopea kyselykierros paljastaa, että asenne on herättänyt samalla sarjatasolla törmäyskurssiakin.
Joukkuetta vastaan usein pelannut keskisuomalaismaalivahti kommentoi olleensa tyytyväinen, kun ei ollut sarjaottelussa avauskokoonpanossa Kurdeja vastaan.
”Edellisessä matsissa saivat kavennusmaalin tilanteessa, jossa olisin joutunut jyrätyksi jos olisin tullut palloon. Tein ratkaisun terveyttäni ajatellen ja jätin kontaktin ottamatta.”
Asiasta kysyttäessä Ghoulam muuttuu hieman varautuneeksi. ”Ai näin olet kuullut? No… meillä oli aiemmin aika paljon nuoria pelaajia, jotka pelasivat varsin kovalla tunnetasolla. Tosissaan kyllä pelaamme koko ajan.”
Ghoulamilla on FC Kurdeissa myös kasvattajan ja aivan erityisesti asennekasvattajan rooli. Nuoremmille kurdeille mies haluaa opettaa paitsi jalkapallon hienouksia, mutta myös ennen kaikkea kunnioituksen ja kunnioittamisen merkitystä.
”Kunnioittaminen on todella, todella tärkeä asia. Jokaisella on oma persoonansa, jokainen voi oppia lisää toisiltaan. Siihen haluan näitä nuorempia kasvattaa.”
Tunteet kentillä roihahtavat silti toisinaan. Haastattelua seuraavana päivänä Jämsänkosken Herrainmetsän kentällä joukkueen nuoret pelaajat ilmaisivat tunteensa voimakkaastikin, ja varsinkin kommunikaatio yleisön kanssa oli paikoin vilkasta. Ylilyönneiltä kuitenkin vältyttiin muutamasta räväkästä tilanteesta huolimattakin.
”Sen olen huomannut, että suomalaiset eivät ota jalkapalloa kovin vakavasti. Se on toisaalta harmillistakin. Arvostus on viidessätoista vuodessa kasvanut, mutta ei riittävästi.”
Entä sitten katsojien suhtautuminen maahanmuuttajataustaiseen ryhmään? Ghoulam sanoo, että on törmännyt pelikentillä rasismiin varsin vähän.
”Joskus juomapullot ovat lentäneet, joskus autonrenkaita on puhkottu. Yleisöstä voi kuulua kaikenlaista. Aika vähäisessä mittakaavassa kuitenkin”, hän painottaa.
”Me hyväksymme Suomen. Toivottavasti Suomi hyväksyy myös meidät.”
Ghoulam on seurannut keskustelua suomalaisnuorten vähäisestä liikkumisesta ja huonosta kunnosta. Hän sanoo allekirjoittavansa täysin julkisuudessa esille tuodut väitteet.
”Jos näet kadulla kymmenen suomalaisnuorta, kaikilla on kädessä tabletit tai kännykät. Nuoriso räpeltää mieluummin älypuhelimiensa kanssa kuin urheilee. Se on todella harmillista, voisi käydä vaikka kävelemässä jos muu liikunta tuntuu vastenmieliseltä.”
Suomalaiseen elämäntapaan liitetään perinteisesti myös alkoholi. Sen rooli on varsin suurta myös joukkueurheilussa. Ghoulam puhuu aiheesta pitkään.
”Monesti tuntuu siltä, että suomalaiselle pelaajalle tärkeintä kaudessa on saunailta. Kun voitetaan jotain, ensimmäisenä vedetään hirveät kännit. Kun Suomi voitti jääkiekon maailmanmestaruuden, pojat tulivat tänne melkoisessa tuiskeessa ja joku lensi naamalleenkin. Urheilijan pitäisi näyttää nuoremmille esimerkkiä, tuollainen ei ole hyvä esimerkki.”
”Kurdien saunaillassa juodaan toki alkoholia, mutta me olemme oppineet tunnistamaan omat rajamme. Jos joku erehtyy juomaan itsensä liian kovaan humalaan, siitä seuraa kova julkinen häpeä eikä henkilö varmasti sen jälkeen toistamiseen tee samaa virhettä.”
Kurdeja on Suomessa muutama sata. Keski-Suomen alueella heitä asuu noin kolmisensataa. Jalkapallomiehiä ryhmässä on ainakin alemmilla sarjatasoilla erotuomarina oleva Ali Moradi, joka on Jyväskylän Kurdien yhteistoiminnan yhdistyksen puheenjohtaja. Ghoulam kiittelee Moradin panosta kurditaustaisten auttamisessa.
”Näen FC Kurdit myös tärkeänä osana sopeuttamista. Jalkapallo auttaa erityisesti nuoria ja heidän sopeutumistaan suomalaiseen kulttuuriin. Nuorille on tärkeätä, että heitä arvostetaan ja heille annetaan mahdollisuus onnistua.”
Kurdit eivät ole Keski-Suomen piirissä ainoita ulkomaalaistaustaisia pelureita. Nuorisopäällikkö Timo Hämäläinen kertoo, että pelipassien perusteella heitä on kaikkiaan noin 120.
Itä-Suomen piirissä maahanmuuttajataustaisia pelaajia on arviolta sata. ”Olemme osaltamme edesauttaneet maahanmuuttajien kotouttamista esimerkiksi siten, että alimmassa miesten sarjassamme (Vitonen) sallimme ulkomaalaisen pelaajan pelaamisen vastoin liiton kilpailumääräyksiä ilman kansainvälistä pelilupaa”, kertoo piirijohtaja Pekka Ojala.
Satakunnassa Olkiluodon ydinvoimalatyömaa on tuonut paitsi kansainvälisiä työntekijöitä, myös kansainvälisiä pelureita. ”Osa heistä on jo palannut kotimaahansa, mutta edelleen aikuisten sarjoissa pelaa kolmisenkymmentä pelaajaa. Junioripuolella ulkomaalaistaustaisia on noin kuusikymmentä”, Satakunnan piirijohtaja Janne Koivisto valottaa.
Jalkapallolla on siis Suomeen saapuneelle maahanmuuttajalle varsin suuri auttava ja sopeuttava merkitys. Jalkapallo on auttanut myös Ghoulamia.
”Olen saanut etenkin Keski-Suomen alueelta paljon uusia ystäviä. Uskon, että joukkueemme on auttanut myös kantasuomalaisia oppimaan uusia asioita ja saamaan uusia ystäviä aiemmin itselleen kenties vieraasta kulttuurista”, Ghoulam sanoo ja hymyilee päälle.
Ja vaikka Kurdit pelaa aina tosissaan, osaa kurdi myös hävitä. Keskiviikon ottelu Jämsänkosken Ilvestä vastaan päättyy lopulta maalin tappioon. Joukkue nousee kolmen maalin takaa-ajoasemasta maalin päähän, mutta ei pidemmälle. Jämsänkoskea pieksevä rankkasadekaan ei saa matsin jälkeen Ghoulamin hymyä hyytymään.
”Tämä oli tällainen päivä. Matsi oli kuitenkin hyvä ja yritteliäs. Näytimme, ettemme luovuta. Tappio tuli, mutta lähden kotiin hyvillä mielin.”
Tappion hetkillä Ghoulam palaa muistoissaan syksyyn 2011. Tuolloin Keski-Suomen Vitosessa pelanneella joukkueella oli meneillään jännittävä matsi. Viimeisen ottelun voittamalla Kurdit varmistaisi voittonsa. Ottelu oli pitkään tasan, kunnes aivan lisäajan lopussa joukkue teki voittomaalin. Purkautunutta iloa ja voittotuuletusta Ghoulam muistelee yhä mielellään: ”Se oli kuin Mestarien liigasta! Koko joukkue tuuletti sydämensä kyllyydestä ja makasi nurmella onnesta sekaisin ja liikuttuneena.”
”Sen takia me pelaamme jalkapalloa. Sitä on jalkapallo.”