Vieraalle maalle

Vieraalle maalle

HIFK palasi pääsarjaan yli 40 vuoden odotuksen jälkeen. Uudessa ympäristössä helsinkiläiset eivät voi heittäytyä historian ja brändin vietäviksi.

Kun HJK ja HIFK kohtasivat paikallisotteluissa 1960-luvulla, Olympiastadionilla ratkottiin Suomen suurimman joukkuelajin merkittävintä vastakkainasettelua, usein yli 10 000 katsojan edessä. Hetkellisesti pääkaupungissa oli muodostumassa pysyvää seurakulttuuria, jossa isät veivät lapsiaan omien seurojensa otteluihin. René Östermanin isän joukkue oli HIFK. Isä toimi seurassa välillä joukkueenjohtajana ja muissa tehtävissä. Renéstä tuli seuran jäsen kolmannessa sukupolvessa.

Syksyllä 1972 HJK:n ja HIFK:n vastakkainasettelu oli vaarassa, kun HIFK kohtasi kauden toiseksi viimeisessä ottelussa Lahden Reippaan. Nimekäs helsinkiläisjoukkue oli täysin käsittämättömässä tilanteessa, sillä tappiolla se tippuisi I divisioonaan. Reipas voitti 5–1 ja lähetti HIFK:n pitkälle matkalle.

Sen jälkeen 1970-luku oli seuralle surullista aikaa. Kaudella 1978 HIFK pelasi vielä II divisioonassa, mutta yhteisö oli jo hylännyt seuran.. Kesällä suomenruotsalaisen porvariston seurana pidetty HIFK pelasi toista historiallista joukkuetta, työväenluokkaista Ponnistusta vastaan. Helsingin Sanomien mukaan ottelun 66 katsojaa muodostivat sarjatason alkukauden yleisöennätyksen. Syksyllä HIFK jatkoi matkaansa III divisioonaan, vain pudotakseen seuraavana vuonna vielä tasoa alemmaksi. Brändi, seitsemän mestaruutta tai yleisseuran jääkiekkojoukkueen kasvava suosio eivät toimineet laskuvarjoina.

”Historia ei todellakaan tuonut apua, kun seura oli vapaapudotuksessa. Jos saan valita historian ja historiattomuuden välillä, toki valitsen historian. Se on hyvä olla olemassa, mutta se ei vie seuraa yhtään eteenpäin. Seitsemän mestaruuden taakse meneminen on vaarallista”, René Österman pohtii.

Fiskarsissa eri johtotehtävissä työuransa tehnyt Österman on toiminut HIFK:n jalkapallopuolen puheenjohtajana reilun vuoden. Sinä aikana seura on noussut Kakkosesta Veikkausliigaan. Jos ei seuran romahdusta 1970-luvulla osannut ennustaa kukaan, aika harvassa olivat liigapaikasta puhuneet neljä kierrosta ennen kauden 2014 Ykkösen loppua. Edellisenä viikonloppuna HIFK oli hukannut 2–0-johtonsa PK-35:n vieraana tasapeliin. KTP karkasi 11 pisteen päähän, kun neljä ottelua oli jäljellä.

HIFK piti ottelun jälkeisellä viikolla palaverin, jossa se pohti suuntaviivoja seuraavan kauden Ykköseen. Palaverissa puhuttiin valmentaja Jani Honkavaaran ja runkopelaajien ensi kauden sopimuksista Ykköseen. ”Budjettiin soviteltiin muutamaa kymppitonnia lisää, jotta saamme 2-3 uutta laatupelaajaa. Sijoitustavoitteeksi ensi vuoden Ykköseen laitoimme sijat 1–3”, Honkavaara kertoo.

Mahdottomasta tuli kuitenkin totta viimeisellä kierroksella. KTP jäi maalittomaan tasapeliin, joten HIFK nousi Veikkausliigaan voittamalla FC Jazzin. ”Ihmiset eivät olleet varmoja, oliko KTP:n peli jo päättynyt. Hämmennyksen jälkeen siellä oli 60–70-vuotiaita herrasmiehiä halaamassa. He sanoivat, että eivät olisi uskoneet enää näkevänsä HIFK:n pelaavan liigassa”, Österman kertoo.

Kuvateksti: Rene Österman katsoi HIFK:n pelejä Olympiastadionilla jo 1960-luvulla.
René Österman katsoi HIFK:n pelejä Olympiastadionilla jo 1960-luvulla.

Puheenjohtaja juhli hetken joukkueen kanssa, jakoi muutaman päivän haastatteluja ja lähti sen jälkeen Kirkkonummelle kesäpaikkaansa pohtimaan liigasuunnitelmia. Koko ajan hän on korostanut, että organisaatio ei ole kovin valmis Veikkausliigaan. Ykkösen ja liigan ero on kiistatta pienentynyt, kun Ykkönen on nostanut profiiliaan ja samalla vastikkeeton sekä osittain vastikkeellinen raha ovat Veikkausliigasta kaikonneet.

”Emme olleet hirveän valmiita nousemaan Ykköseenkään. Harppaus Ykkösestä Veikkausliigaan on paljon isompi kuin edellinen nousu”, Österman arvioi.

Kirkkonummelta Österman palasi listan kanssa. Talvi on pitkä, mutta tärkeimpien palasten kanssa on kiire. Lähipäivinä seura tulee ulos liigapaketin kanssa. Siihen kuuluu varmasti Honkavaaran yksivuotinen sopimus sekä 5–10 pelaajasopimusta.

Lyhyt valmentajasopimus kuuluu HIFK:n riskienhallintaan, pidempi voisi tulla kalliiksi. Hyvää työtä tehneen valmentajan yhden kauden sopimuksessakin on riskinsä, sillä ottajia on ollut muualta. Ainakin Haka ja Ilves olivat kiinnostuneita. ”Kuulopuheiden mukaan jo viime kaudella pari liigaseuraa otti yhteyttä. Nyt ainakin Ykkösessä olisi ottajia. Jos hän jonain päivänä lähtee, se on elämää. Yritysmaailmassakin parhaan palkinnon saa, kun nostaa omia ihmisiä ylöspäin”, Österman sanoo.

Honkavaara on valmentanut HIFK:ssa yhteensä neljä kautta kahdessa eri pätkässä. Kolmesti hän on nostanut joukkueen sarjatasoa ylemmäksi. Vantaan kansainvälisessä koulussa äidinkieltä ja kirjallisuutta opettava Honkavaara on kaltaistensa joukossa HIFK:n puoliammattilaisjoukkueessa, eikä nousu Veikkausliigaan muuta hänen asemaansa.

”Ei seuralla ole mahdollisuutta tehdä päätoimista sopimusta, joten olisi kohtuutonta lyödä nyrkkiä pöytään, että nyt rahaa peliin. Tavoitteena on tehdä pidempi sopimus sitten, kun homma on pyörähtänyt käyntiin”, Honkavaara sanoo.

Talvella ja keväällä sarjan alkuun asti osa HIFK-pelaajista harjoittelee kahdesti päivässä, osa käy päivällä töissä ja osallistuu Honkavaaran iltaharjoituksiin. Kauden aikana joukkue harjoittelee kerran päivässä, illalla.

”Menemme niin lähelle ammattilaisuutta kuin voimme päästä. Jos en saa päiväharjoituksiin töistä vapaata, kakkosvalmentaja tai palkattu lisäresurssi vastaa niistä. Osittain pystyn haasteeseen vastaamaan. Pelissä pelaa kuitenkin sopivin kokoonpano, ei eniten harjoitellut.”

HIFK kiilasi kauden kalkkiviivoilla KTP:n edelle Ykkösessä.
HIFK kiilasi kauden kalkkiviivoilla KTP:n edelle Ykkösessä.

Veikkausliigaan HIFK tarvitsee enemmän ja parempia pelaajia, kun joukkue pelaa noin 50 ottelua ensi vuoden aikana. Honkavaaran mukaan nykyisten runkomiesten jatkosopimuksia voi julkistaa pian, esimerkiksi huikean kauden pelannut Matias Hänninen pysyy seurassa.

Honkavaara tavoittelee noin kymmentä uutta pelaajaa. Pääkaupunkiseudulla on paljon hyviä ehdokkaita, lisäksi moni helsinkiläistaustainen pelaaja pelaa pääsarjaa maakunnissa. Joulukuussa HIFK järjestää avoimia tryout-harjoituksia, mutta ei niihin kävellä sisään.

”Eivät ne avoimia harjoituksia ole, koska avoimeen tulisi varmaan 100 pelaajaa. Varmaan 50 pelaajaa on ottanut yhteyttä. Osa heistä ei ole pelannut vuosiin, mutta ovat mielestään liigatasoa. Aika hyvin tiedän kaikki pelaajat, niin pitkään olen ollut futiksessa mukana. Tietyille pelipaikoille pitää vain sanoa, että paikat ovat täynnä. Kun jotkut pelaajat tarjoavat itseään, tekisi mieli sanoa, että katso ketä on edessäsi.”

Pääkaupunkiseudun pelaajilla on ollut vaikea tehtävä, jos he eivät ole riittävän hyviä HJK-paitaan. Hongan romahduksen jälkeen varmaa liigatason palkanmaksajaa on pitänyt hakea kauempaa. HJK:n nuoret ovat joutuneet pohtimaan tätä yhtälöä.

”Olen monena vuotena yrittänyt saada HJK:n pelaajia, mutta HJK luopuu nuorista pelaajistaan vasta helmikuun puolivälissä. Emme voi odottaa niin pitkään, jos HJK haluaakin pitää pelaajan. Eli tuskin lainaamme HJK:sta ketään”, Honkavaara sanoo.

Honkavaara haluaa, että joukkue olisi loppiaisena suunnilleen valmis. Harjoituskausi on pitkä, mutta Veikkausliiga on myös taktisesti Ykköstä edellä. Otteluita on myös enemmän, joten rotaatiota on pakko käyttää enemmän.

”Joukkueen on oltava taktisesti hyvä, jotta rotaatio toimii. Olen aina varioinut pelitapaa vastustajan mukaan, välillä liikaakin. Meillä on oltava vaihtoehtoisia pelitapoja, ja pelaajat pitää opettaa pelin muuttamiseen ottelun aikana. Muuten tulisi pitkä kausi, jos kaikki tietäisivät miten me pelaamme.”

 

Kun keskustelu kääntyy valmentamisen olemukseen, Honkavaaran vastaukset pitenevät. Veikkausliigan valmentajista hän nostaa esille kärkikolmikon valmentajat Mika Lehkosuon, Simo Valakarin ja Toni Korkeakunnaksen. Suurimman arvostuksen hän antaa Korkeakunnakselle, joka luotsasi FC Lahden rajallisista resursseista huolimatta kolmanneksi. Honkavaara oli Korkeakunnaksen apuvalmentajana Viikingeissä 2007–09.

”Hän on järkevä valmentaja, joka miettii vastustajan pelitavan ja pystyy mukautumaan. Monena vuotena hän on osoittanut pärjäävänsä hankalissakin ympäristöissä. Sitähän valmentaminen on, että uskaltaa nähdä ongelmat pelissä tai valmentamisessa ja reagoida niihin. Pitää analysoida edellinen peli ja katsoa tuleva vastustaja. Jos ei edellisessä pelissä ollut ongelmia, pitää pohtia millaisia ongelmia tuleva vastus voisi aiheuttaa ja mitä silloin pitäisi tehdä. Ei se ole pysyvä tie, jos vain mennään ja pelataan.”

Nousevat valmentajanimet poimivat Veikkausliigan mitalit. Honkavaarasta huokuu samaa nälkää ja toisaalta analyyttisyyttä, jota Lehkosuo, Valakari ja Korkeakunnas edustavat. Korkeakunnaksen kanssa Honkavaara keskustelee säännöllisesti, mutta hän pallottelee ajatuksiaan myös muiden valmentajien kanssa. Loputtomaan ongelmanratkaisuun voi löytyä ulkopuolelta apua. Koulun syyslomalla Honkavaara oli kotikulmillaan Seinäjoella ja kävi tapaamassa Simo Valakaria.

”Olin kuullut, että hän tekee kausisuunnittelun hieman eri tavalla. Simo kertoi aika avoimesti miten he sen tekevät. Kesällä meillä oli topparipelaamisessa ongelma, joten soitin Kanervan Markulle ja pohdimme erilaisia ratkaisumalleja. Kakkosvalmentaja Teemu Kankkusen kanssa peilaan ajatuksia, usein jonkinlainen kompromissi on hyvä ratkaisu.”

HIFK-Honkavaara
Jani Honkavaaran valmentama HIFK pelaa ensi kaudella lähes varmasti Sonera-stadionilla.

Käytännössä varmasti HIFK:n liigapaketin kääreistä paljastuu myös ensi kauden pelipaikka, Sonera-stadion. Östermanin mukaan ainoat mahdollisuudet olivat Sonera-stadion ja Olympiastadion. Jälkimmäisellä olisi kuitenkin voinut pelata vain vuoden ennen kaksivuotista remonttia. Jatkuvuus olisi tärkeää, kun joukkue on ajelehtinut Pallokentän, Brahen kentän, Sonera-stadionin ja Olympiastadionin välillä.

Trendikästä liiganousijalta olisi julkistaa stadionsuunnitelma, kuten useampi uusi Veikkausliiga-joukkue on tehnyt huumassaan. Jo nousua seuraavana päivänä toimittajia on kierrätetty putkikatsomossa tai yleisurheilustadionilla, kerrottu kuinka bunkkerit eivät enää kohta riitä.

”Ei todellakaan ole mitään suunnitelmia rakentaa omaa. Yritysmyyntiin Sonera-stadion on paljon Olympiastadionia parempi. Bolliksella (Pallokentällä) ei voinut myydä mitään. Kun tällä kaudella pelasimme kaksi peliä Olympiastadionilla ja kaksi Sonera-stadionilla, osa katsojista oli valmiita maksamaan 75–100 euroa ruoasta, juomasta ja valmentajamme puheista. Sonera-stadionilla loppuunmyyty HJK-peli tuo enemmän lipputuloja kuin koko Ykkösen kausi. Ja olemme huonoja, jos emme yli 40 vuoden odotuksen jälkeen myy stadionia loppuun”, Österman vertaa.

HIFK isännöi ensi kaudella todennäköisesti yhtä paikalliskamppailua, vaikka lopullista päätöstä ei ole tehty. Österman ei halua viedä sitä Olympiastadionille, mutta lupaa apua, jos HJK haluaa viedä toisen omistaan.

Tällä kaudella HIFK myi alle 400 kausikorttia, ensi kaudelle ”hyvä luku” olisi Östermanin mukaan 1000. Hän puhuu toistuvasti avoimuudesta ja on valmis laittamaan myydyistä kausikorteista kertovan mittarin seuran verkkosivuille.

 

Keskustelu Östermanin kanssa ajautuu toistuvasti brändiin ja sitä kautta jääkiekkoon. Suosituimmalta HIFK-lajilta hän uskoo tärkeimmän tuen olevan henkistä. Kun jääkiekko myy HIFK:n kannattajatuotteita 1,5 miljoonalla eurolla vuodessa, sieltä voi oppia jotakin. Jalkapallobrändin arvo moninkertaistui nousun myötä, mutta mittakaava on vielä täysin eri. Österman ei usko automaatioon, että jääkiekon yhteistyökumppanit ja katsojat loikkaisivat keväällä lyhyen matkan etelään.

”Kun Haka vieraili Olympiastadionilla, seuran jäsenille myytiin samalle päivälle jalkapalloa ja lätkäpeliä. Voin kertoa, ei ollut mikään jättimenestys. En ole vielä pystynyt arvioimaan, kuinka moni lätkäkausikortin omistajista voisi ostaa saman jalkapalloon. Nousun myötä moni ovi aukesi, pääsemme ihan eri tavalla neuvottelupöytiin yritysten kanssa. Varmaan muutaman lätkämielisen yhteistyökumppanin voimme saada, mutta mitään automaatiota ei tule.”

Österman tuntee seuran historian, hyvät ja huonot päivät. Perinne on Östermanin mukaan yksi kulmakivi brändin rakentamisessa. Samalla on vaarana taantua ulkomuseoksi, johon ei kenenkään tarvitsisi jonottaa.

”Haluavatko ihmiset tulla mukaan, koska meillä on perinteitä ja seitsemän viiriä? Ei. He haluavat tulla mukaan, jos tänään teemme asioita oikein. Hienot perinteet eivät vie seuraa eteenpäin, eikä historian kaupallinen arvo ole kovin suuri”, Österman sanoo.

HIFK:n identiteetti voi olla iso, mutta jalkapallotoiminta on vielä pientä. Toimistolla on yksi täysipäiväinen ja yksi puolipäiväinen työntekijä. Nyt seura palkkaa todennäköisesti yhden tai kaksi työntekijää lisää, lähinnä myyntiä hoitamaan.

”Kandidaatteja on nousun jälkeen ollut. Kun vähän tulee menestystä, kaikki soittavat ja haluavat mukaan. Kun todella tarvitsisimme ihmisiä, missään ei näy ketään”, Österman miettii.

HIFK tarvitsee vahvistuksia ensi kaudeksia. Rinkiä täytyy myös laajentaa, kun pelimäärä kasvaa.
HIFK tarvitsee vahvistuksia ensi kaudeksi. Rinkiä täytyy myös laajentaa, kun pelimäärä kasvaa.

Nousu muutti HIFK:n rahankäytön, mutta riskejä helsinkiläiset aikovat vältellä jatkossakin. Seurojen budjetit eivät erilaisten kirjaamistapojen takia ole kovin vertailukelpoisia, mutta HIFK:n budjetti on ensi kaudella Veikkausliigan pienin. Östermanin mukaan tämän kauden 250 000 euron budjetti vähintään tuplaantuu. Pelaajiin seura käytti vain 90 000 euroa.

”Toivottavasti pelaajabudjetti ei kasva ihan samassa suhteessa. Pieni voitto on parempi kuin nollatulos, mutta nollatulos on minimitavoite. Hallituksessa on niin kovia talousihmisiä, että olemme päättäneet lähteä ilman suurta riskiä.”

HIFK:n tavoite oli tällä kaudella viiden joukossa, mutta viiden vuoden noususuunnitelma toteutui ensimmäisellä kaudella. Kaiken onnistuessa olisi helppo uskoa omaan ylivertaisuuteensa. Brändin historiasta löytyy kuitenkin hyviä opetuksia. Lisää varoittavia esimerkkejä löytyy 2000-luvun liiganousukkaiden unelmien ja realismin halkeilleista yhteensovittamisista, kun pinnan ja todellisuuden väliin on jäänyt liikaa tilaa.

”Emme todellakaan puhu europeleistä, jätetään ne eurohuumat muille. Nyt tavoitteena on olla ensi kaudella sijoilla 1–11, tarkennetaan sitäkin myöhemmin”, Österman sanoo.

Österman pohtii vielä hetken seuran tarkoitusta.  ”Haluammeko olla seuraavat kolme vuotta keskitason hyvin hoidettu liigaseura? Sitten voimme pohtia, haluaisimmeko olla kolmen joukossa ja mitä se vaatisi.”

Kun HIFK aloitti edellisen pääsarjakautensa 1972, puhetapa oli kovin erilainen. Keväällä 1972 HIFK:n jalkapallojaoston puheenjohtaja Helge Jansson julisti monesti lainatun puheenvuoronsa, jonka mukaan HIFK voittaa mestaruuden ja HJK putoaa divariin. Pitkän odotuksen jälkeen keväällä 2015 seurat osallistuvat seuraavan kerran samaan kaudenavaustilaisuuteen, kun derby on palannut kaupunkiin. Kylmä talvi tuskin tekee HIFK:n edustajien puheista yhtään syksyä kärkkäämpiä. Samalla realismissakin on oma mielenkiintonsa.

 

Jalkapallolehti toimii joukkorahoituksella. Keräämme parhaillaan Mesenaatissa tukea vuodelle 2015: http://mesenaatti.me/jalkapallolehti-kausi-2015/


Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.