SJK on palauttanut Seinäjoen jalkapallon pääsarjakartalle liki 20 vuoden odotuksen jälkeen. Se ei olisi ollut mahdollista ilman yhtä miestä. Seuraavaksi hän aikoo pystyttää stadionin.

“Mennäänkö henkilö vai seura edellä?”, Raimo Sarajärvi kysyy, kun sovittu juttutuokio alkaa. Tieto henkilöhaastattelun luonteesta aiheuttaa näennäisen huokauksen, mutta tilanne on hänelle enemmän kuin tuttu. Sarajärvi on antanut SJK:n nousulle kasvot.

Ja kun puhutaan hänestä, toki puhutaan myös SJK:sta. Seinäjokelaisen jalkapalloväen haaveet toteutuivat vuonna 2009, kun Raimo Sarajärvi otti hoitaakseen Seinäjoen Jalkapallokerhon puheenjohtajan tehtävät. SJK oli syntynyt kahta vuotta aiemmin, kun TP-Seinäjoki ja Sepsi-78 yhdistivät edustusjoukkueidensa toiminnan.

Kiinteistöalalla kannuksensa hankkinut ja rikastunut Sarajärvi ehti pelaajaurallaan edustaa sekä TP:n että Sepsin värejä, joten oli luontevaa, että hänet haluttiin pomon paikalle jo heti fuusioseuran syntyessä vuonna 2007. Sarajärvi kuitenkin kieltäytyi, ja SJK:n puheenjohtaja ensimmäiset pari vuotta oli pankinjohtaja Mikko Latomäki.

Samaan aikaan Raimo Sarajärvi rakennutti jalkapallohalli Wallsport-areenaa, joka valmistui vuonna 2008. Hän ajatteli, että halli on hänen panoksensa Seinäjoen jalkapalloon. Tuli kuitenkin vuoden 2009 syksy, jolloin Sarajärvi saatiin houkuteltua vihdoin SJK:n kelkkaan.

Hän antoi mukaanlähdölleen kuitenkin ehdon. “Sitoudutaan siihen, että tehdään jotain muuta kuin kakkosdivisioonajalkapalloa. Porukat sitoutuivat, ja nyt ollaan tässä.”

Sitoutuneella porukalla Sarajärvi viittaa seuran omistajiin, jotka kaikki ovat laittaneet SJK:hon omaa rahaansa omistuksen suhteessa. Sarajärvi omistaa seurasta “selkeän enemmistön”, jota hän ei halua tarkentaa, joten miehen osuus on luonnollisesti joukon suurin. Vuosien varrella seuraan sijoittamiaan euroja hän ei halua kuitenkaan ynnätä julkisesti.

“Olen minä sitä laskenut, mutta en halua puhua siitä. Me kaikki omistajat olemme sitoutuneet laittamaan tietyn määrän. Se on hienoa, että kaikki ovat tehneet sen, mitä ovat luvanneet.”

 

Suomifutis on nähnyt vuosien varrella jos jonkinmoista kummisetää, joiden innon laantumisen tai kukkaronnyörien tiukentumisen myötä seurat ovat kaatuneet joko kokonaan tai valahtaneet alempiin sarjoihin.
Sarajärvi ei halua suuremmin ruotia muiden tekemisiä.

“Kaikki, jotka ovat suomalaiseen jalkapalloon jotakin laittaneet, ovat tehneet hirveän hienoa työtä. Miten se raha sitten on käytetty ja miten hommassa on onnistuttu lyhyt- tai pitkäjänteisesti, sen sitten ehkä näyttävät pikemminkin historiankirjat”, Sarajärvi arvioi.

Hänen mukaansa toiminta SJK:ssa eroaa ainakin siinä, että yksittäisten pelaajahankintojen tai vuosittaisen pelaajabudjetin sijaan rahoilla on kartutettu seuran omaisuutta. Esimerkiksi Sarajärvi on osallistunut SJK:n tukemiseen sulauttamalla omat yhtiönsä Wallsportin ja W-median osaksi seuraa. Puheenjohtaja laskee, että näiden myötä seuran taseessa on omaisuutta reilulla kahdella miljoonalla eurolla.

“Wallsport-areena on tällä hetkellä kolmen miljoonan arvoinen kokonaisuus, mistä velkaa on jäljellä 1,4 miljoonaa ja jota lyhennetään nyt noin 100 000 euroa vuodessa”, Sarajärvi kertoo.

W-medioilla on viisi jättiscreeniä eri puolilla Seinäjoen keskustaa. Ne ovat yhteensä noin puolen miljoonan arvoiset, ja ne on maksettu omiksi noin puolentoista vuoden päästä. Lisäksi W-mediat julkaisee urheiluaiheista ilmaisjakelulehteä, jota jaetaan Seinäjoelle ja lähikuntiin. SJK saa screenien ja lehden kautta myös tarvitsemaansa medianäkyvyyttä.

SJK omistaa Seinäjoella omakotitalon ja 5–6 asunto-osaketta, joissa asuvat pelaajat. Lisäksi seuralla on sijoitusasuntoja muualla Suomessa.

Sarajärven mukaan tarkoitus on yksinkertainen: rakentaa seurasta sellainen, että se tulee toimeen oman omaisuutensa ja toimintansa turvin. “Kiinteä omaisuus ja sen ympärillä oleva toiminta on luonnollisin tapa luoda seuraan jalkapallon ulkopuolista tasetta. On järkevää, että meillä on kiinteää omaisuutta, joka tuottaa ja jota pystytään käyttämään osittain omassa toiminnassa. Vuokria voidaan kolmannen osapuolen sijasta maksaa itsellekin ja kartuttaa sitä kautta puskuria sen varalle, jos tulee huonompi aika.”

 

Kiinteistöihin sijoittaminen on SJK:lle sikälikin luonteva leipäpuu, että Sarajärvi itse on tehnyt pitkän työuran kiinteistöbisneksessä. 2000-luvulla hän oli muun muassa SKV -konsernin varatoimitusjohtaja, mutta myi osuutensa siitä.

Nykyisin hän on hallituksen puheenjohtaja perustamassaan Kotijoukkue-kiinteistönvälitysketjussa sekä myös kiinteistönvarainhoitoyritys Gapconissa. Yritysten toimistot ovat Seinäjoen keskustassa muutaman sadan metrin päässä toisistaan.
SJK:n toimisto on samoissa tiloissa Kotijoukkueen kanssa. Kiinteistönvälitysyrityksen jalkapalloaiheiset mainosteippaukset eivät jätä arvailujen varaan, mille lajille omistajan sydän sykkii.

Sarajärvi omistaa siivun myös HJK:sta, jonka hallituksessa hän on myös istunut useamman vuoden. Hallituspaikan hän jätti SJK:n noustua. Omistusosuus on jäljellä, sillä sitä ei vielä kukaan ole ilmoittautunut ostamaan pois.

“HJK on Suomen suurin seura, näin miten sitä johdettiin ja miten siinä toimittiin. Siitä tietenkin oppi paljon. Osa niistä opeista on otettu meille käyttöön ja osa tehdään eri lailla”, Sarajärvi pyörittelee.

Linkki HJK:hon löytyy sitäkin kautta, että Kotijoukkue-ketjun Helsingin-toimisto sijaitsee Töölössä Sonera-stadionin tiloissa. Ilkeäkielisten mukaan sijainti myöskin Palloliiton toimiston naapurissa ei ollut ainakaan haitaksi, kun SJK:ta ei viime kaudella rangaistu Suomessa kasvatettujen pelaajien määrää koskevan säännön rikkomisesta ottelussa AC Kajaania vastaan.

 

Sarajärven mukaan alkamassa on viides vuosi, jolloin SJK:ta on kehitetty järjestelmällisesti.

“Mehän emme pysty johtamaan tulosta, vaan tätä toimintaa. Pyrimme, että toiminta menee eteenpäin ja tähänastiset tulokset ovat olleet sen seurausta. Tarkoitus on myös jatkossa, että meillä on joka vuosi vain parempi seura ja joukkue.”

Kaudella 2008 SJK oli omassa Kakkosen lohkossaan kahdeksas, kausina 2009 ja 2010 viides, mutta sitten toiminta otti uuden askeleen. SJK teki Kakkosen piste-ennätyksen (70 pistettä) ja nousi Ykköseen.

Toiseksi korkeimmalla sarjatasolla seinäjokelaiset olivat kaksi kautta, kunnes viime syksy toi himoitun liigapaikan. Edellisen kerran Seinäjoella on pelattu pääsarjafutista vuonna 1997, jolloin TP teki ranskalaisen visiitin Veikkausliigaan.

Parhaillaan SJK:n hallitus hioo seuraavaa viisivuotisstrategiaansa, joka on tarkoitus saada valmiiksi kesään mennessä. Siinä on tarkoitus linjata, miten kehittyvät niin seuran talous kuin kilpailullinenkin menestys. Hallituksen jäsenet pähkäilevät parhaillaan kukin omia ajatuksiaan. Niistä on tarkoitus luoda yhteinen suunta, jota kohti SJK:ta viedään pala kerrallaan.

Sen Sarajärvi myöntää jo nyt, että tulevaan viisivuotissuunnitelmaan kuuluu tavoite pelata Veikkausliigan mitaleista ja eurocup-paikoista.

“Katsotaan, miten nopeasti se kehitys tapahtuu.”

Sarajärvi muistuttaa, että SJK on nyt alkuperäistä tavoitettaan vuoden edellä: ajatus oli pelata liiganoususta vasta tällä kaudella. Se ei silti ole peruste painaa jarrua.

“Kyllä me haluamme lähteä voittamaan sarjaa jo tänäkin vuonna.” Virallisemmin puheenjohtaja on asettanut alkavalle kaudelle tavoitteen olla viiden joukossa.

Sarajärvi vakuuttelee, että Seinäjoella pysytään maltillisina silloinkin, jos portit himoittuihin eurocupeihin joskus avautuisivat.

“Laskemme niin, että raha, mitä niistä sitten tulee, on budjetoituihin tuottoihin sitä herkkua, joka sijoitetaan ja investoidaan tulevia vuosia varten. Me emme budjetoi sen varaan, että me niissä pelaamme.”

Historian hämäristä Seinäjoella löytyykin huonoja kokemuksia europeleistä ja taloudesta – tai oikeammin kokemuksia ei ole. Vuonna 1977 toiseksi korkeimmalla sarjatasolla I divisioonassa pelannut Seinäjoen Palloseura sai Suomen cupin finaalin hävinneenä paikan cup-voittajien cupiin, kun mestari Valkeakosken Haka voitti tuolloin myös SM-sarjan.

Eurokentät karkasivat kuitenkin pohjalaisilta karulla tavalla, kun SePS ajautui bingonsa mukana konkurssiin, eikä raunioille noussutta Sepsi-78:aa saatu perustettua riittävän ajoissa. Cup-voittajien cupin ilmoittautumisaika ehti umpeutua.

 

Raimo Sarajärven puheenjohtajakaudella SJK on ottanut valtavia edistysaskeleita. Seuraavaksi hän haluaa jalkapallostadionin.

“Päänäyttämö meiltä vielä puuttuu. Kaikkea muuta meillä on.”

Asia on ollut vireillä kaupunginkin kanssa jo tovin.

“Siinä on ollut monta vaihetta. Välillä mietittiin kokonaan yritysrahoitusta, välillä kokonaan kaupungin paikkaa”, Seinäjoen kaupungin sivistyskeskuksen toimialajohtaja Heikki Vierula kertaa.

SJK pelaa tulevana kesänä kaupungin keskuskentällä, mutta sen olosuhteet eivät täytä Veikkausliigan vaatimuksia. Ajan saatossa vaihtoehtona on pyöritelty myös sen remontoimista, mutta se on nyt poissa laskuista. Iso syy on se, että keskuskentällä täytyy huomioida myös yleisurheilun tarpeet.

Nyt uusi stadion on tarkoitus rakentaa parin kilometrin päähän keskuskentästä, Jouppilanvuoren tekonurmen ympärille Wallsport-areenan viereen.

“Haluamme saada itsellemme kodin. Talvella se on tuo halli, kesäkaudella oma stadion. Sitä kautta olisimme tiivis yhteisö”, Sarajärvi linjaa.

Nyt stadionhanketta suunnnittelee kaupungin ja SJK:n yhteinen työryhmä. Tarkoitus on, että kaupunki vastaa kentästä ja pienemmistä katsomoista, SJK rakennuttaa pääkatsomon.

“Maa-alue on vuokrattu pitkällä sopimuksella SJK:lle. SJK halusi rakentaa pääkatsomon ja edustustilat. Kaupunki voisi rakentaa muut katsomot kuin pääkatsomon”, toimialajohtaja Vierula kertoo.

Tänä vuonna kaupungin on tarkoitus uusia kentän pinta ja asentaa lämmitys.

Seinäjoen kaupunginvaltuusto on myöntänyt stadionhankkeeseen yhteensä 2,2 miljoonaa euroa jaettuna neljälle vuodelle (2014–17). Tälle vuodelle kaupungin budjetissa on 500 000 euroa, ensi vuonna 700 000 euroa, ja kahtena seuraavana taas puoli miljoonaa per vuosi.

Aivan kivuttomasti päätös ei syntynyt, sillä valtuuston piti äänestää tulevan vuoden määrärahasta. Suurimman valtuustoryhmän eli keskustan puheenjohtaja, “maakuntasatraapiksi” kutsuttu sanomalehti Ilkan entinen päätoimittaja Kari Hokkanen esitti, että 500 000 euroa vedetään pois ensi vuoden budjetista. Summa pysyi talousarviossa äänin 32–18.

 

Sarajärven ja hallituksen jäsenen Janne Kotamäen mukaan SJK:n laskelmissa on sijoittaa stadioniin 6–6,5 miljoonaa euroa.
“Onhan se valtava summa. Kyse on viime kädessä siitä, paljonko joudumme ottamaan lainaa”, miehet tuumivat.
Lopullinen summa riippuu siitä, mitä kaikkea sen pääkatsomorakennuksen yhteyteen tulee. Suunnitelmissa on ainakin asuntoja ja toimitiloja.

Kun kaupungin ja SJK:n välinen työnjako on sovittu, kaupungin taloussuunnitelmassa neljälle vuodelle jaettuja rahoja voisi yrittää saada käyttöön jo aiemmin.

“Suurin kysymys on, miten sovitetaan yhteen SJK:n rakennus ja kaupungin katsomot”, Vierula sanoo.

Sarajärven haaveissa on, että stadionin rakennustyöt saataisiin käyntiin jo tänä vuonna ja valmista olisi jo ensi kesänä.

Byrokratian rattaat saattavat pyöriä kuitenkin toivottua tahmeammin. Kaavaa täytyy muuttaa, koska kyseessä on liikuntapaikka-alue, johon ei ole merkitty tarpeeksi rakennusoikeutta.

“Kaavaprosessi on hidas, eikä se ole yksin kaupungista kiinni. Ely-keskus voi olla tarkkakin näissä”, toimialajohtaja Vierula muistuttaa.

Hän arvioi, että asia voi edetä kaupungin luottamushenkilöiden päätettäväksi syksyllä. Virkamies lähtee siitä, että kaudella 2015 kaikki SJK:n ottelut ovat Jouppilanvuoressa.

“Eri asia, kuinka valmista silloin on, mutta alussahan voidaan mennä tarvittaessa väliaikaisillakin ratkaisuilla”, toimialajohtaja Vierula näkee.

Sarajärven mukaan valmiin stadionin yleisökapasiteetti asettuisi 4 500–5 000 katsojapaikan haarukkaan.

“Me tavoittelemme tietenkin jollakin aikajänteellä vielä suurempia yleisökeskiarvoja, haluamme kehittää tapahtumaa ja luoda jalkapallokulttuuria sitä kautta. Joskus olisi tietenkin hienoa päästä myymään myös niukkuutta näihin suomalaisiin katsomoihin, että liput olisivat loppuunmyytyjä”, Sarajärvi visioi.

Sen hän myöntää, että Seinäjoella reunaehdot tulevat jossain vaiheessa vastaan. Kaupungissa asuu nykyisin kuntaliitosten myötä reilut 60 000 asukasta ja koko maakunnassa noin 200 000. Kasvukäyrät sojottavat kuitenkin ylöspäin.

“Meidän yleisö on nuorekasta. Kun käy peleissä esimerkiksi Vaasassa ja Kuopiossa, niin ikähaitari on siellä erilainen. Sitä kautta minä uskon tulevaisuuteen”, Sarajärvi vertaa.

 

SJK:lla oli kova – ja niille sarjatasoille kallis – joukkue jo Kakkosessa ja Ykkösessä, mutta liigapaikka helpotti luonnollisesti pelaajien hankkimista.

Edustusjoukkueen pelaajabudjetti alkavalle kaudelle on sivukuluineen 650 000 euroa.

“Palkanmaksajana me emme ole kovin Suomessa, mutta pyrimme olemaan hyvä paikka kehittyä ja mennä eteenpäin”, Raimo Sarajärvi sanoo.

Muutenkin Sarajärvi puhuu mielellään pelaajakehityksestä. SJK:n kunnianhimoinen tavoite on olla Suomen paras seura 15–20-vuotiaille pelaajille.

“Meiltä saa sellaisen rahan, jolla elää, mutta kaikki muut puitteet ympärillä – valmennus, olosuhteet, ravinto, fyysinen valmennus, fysiopalvelut – ovat sitä luokkaa, että parempaa ei Suomessa tarjoa kukaan. Se on meidän kilpailuvaltti”, Sarajärvi paukauttaa.

SJK lähtee alkavaan Veikkausliigakauteen 1,5 miljoonan euron kokonaisbudjetilla, johon on laskettu myös Kakkosessa pelaavan reservijoukkueen Kerho-07:n sekä SM-sarjaa pelaavien A-nuorten kulut.

Moni liigaseura on aiemmin kokeillut pyörittää reserviryhmää omassa organisaatiossa, mutta todennut sen liian kalliiksi. Niinpä useimmille on löytynyt yhteistyökumppani jostakin toisesta lähialueen seurasta. Sarajärvi ajattelee, että ulkopuolisessa joukkueessa pelaajat eivät ole yhtä hyvin esillä.

“Näin se toimii maailmalla, miksi se olisi meillä toisinpäin. Nyt Kerho-07:n pelaajat ovat joka päivä tyrkyllä liigaan. Jos on tarpeeksi hyvä, niin on seuraavana päivänä liigajoukkueessa.”

SJK työllistää tätä nykyä kaikkiaan noin puolensataa henkilöä. Sarajärvi korostaakin, että vastuun päivittäisestä toiminnasta kantavat muun henkilöt – toimitusjohtaja Kari Martonen ja jalkapallotoimenjohtaja Keith Armstrong etunenässä – ja puheenjohtajalle jää roolinsa mukaisesti strateginen johtaminen.

Sitä samaa Sarajärvi tekee pääsääntöisesti myös yritystensä taustoilla, joissa useimmissa hän on nykyään niin ikään juuri hallituksen puheenjohtaja.

“Tällaista tämän elämänvaiheen työuraa, että se ei ole ihan niin suorittavaa työtä”, vuonna 1966 syntynyt Sarajärvi kertoo.
Miehellä piisaa kiireitä, ja matkustaminen tulee tutuksi. Toinen koti on Helsingissä ja liiketoimet vievät miestä usein myös Tampereelle.

“Kokeilin joskus olla muutaman vuoden vähemmän kiireinen, mutta ei se sopinut minulle.”

 

Vaikka nousukas SJK:n luulisi herättävän kateuttakin keskikokoisen maakuntakeskuksen rajallisissa piireissä, soraääniä ei tunnu saavan irti – pikemminkin päinvastoin. Seinäjoen muiden pääsarjaseurojen nokkamiehet kiittelevät kilpaa niin seuraa kuin Sarajärveäkin.

“Mitä enemmän urheilusta alueella puhutaan, sen parempi kaikille. Kateellisiahan löytyy varmasti aina jostain, mutta ei se ole tätä päivää. Ei näin pienessä kaupungissa kannata lähteä taistelemaan toisia vastaan”, paaluttaa Superpesis-seura Jymy-Jussien toimitusjohtaja Jukka Marttala.

Pesäpalloseura on tehnyt SJK:n kanssa yhteistyötä, mitä aiotaan myös jatkaa. Marttala harmittelee, että tälle kesällä otteluohjelmiin ei saatu järjestymään kummankin kotipeliä samalle päivälle. Viime kesänä tämä toteutui, mikä toi molempien seurojen otteluihin yli 3 000 henkeä.

“Urheilu on nykyään kaupungissa enemmän esillä. Se tuo positiivista porinaa. Olimme pitkään kaupungin ainoa SM-sarjaseura, eikä se ollut hyvä asia. Silloin urheilusta puhuttiin täällä ylipäätään paljon vähemmän”, kertoo Jari Jalava, jenkkifutiksen kotimaisiin kestomenestyjiin lukeutuvan Seinäjoki Crocodilesin hallituksen jäsen.

Seuraihmiset muistuttavat myös, että Sarajärvi on tukenut ja tukee yhä yritystensä kautta monia eri lajien seuroja koko Etelä-Pohjanmaalla.

Sarajärveä kuvaillaan määrätietoiseksi mieheksi.

“Nämä (hankkeet) yleensä vaativat henkilön, joka pistää sen vauhtiin ja saa hyvän porukan mukaan. Sarajärvi on miettinyt, keitä pyytää mukaan. Hän on varmasti ideoinut paljon rahoitusta ja tuntee sen puolen hyvin”, toimialajohtaja Vierula arvioi.

Tämä näkyi hyvin esimerkiksi Wallsport-areenaa rakentaessa. Hankkeen piti saada liki puoli miljoonaa euroa valtionapua, mutta viime hetkillä tulikin tieto, että se peruuntuu. Sarajärvi ei kuitenkaan luovuttanut, vaan keräsi puuttuvan rahoituksen itse, ja muutamaa kuukautta myöhemmin halli oli valmis.

 

Omalla pelaajaurallaan Raimo Sarajärvi ei koskaan murtautunut pääsarjatasolle. Osin syynä olivat Bosman-päätöstä edeltäneet karanteenisäännökset: mikään seura ei ollut valmis maksamaan riittävästi Rovaniemen Palloseuralle, jonka kirjoilla Sarajärvi oli koko peliuransa loppuun 28-vuotiaaksi asti. Vaikka elämä toi jo parikymppisenä etelämmäksi, ensin opiskelemaan kauppatieteitä Tampereelle ja sitten Pohjanmaalle, hän oli seinäjokelaisseuroissakin aina “vain” vuokralla synnyinkaupunginsa kasvattajaseurasta.

Sarajärvi saapui lakeuksille ensimmäisen kerran jouluna 1987, ja sinne elämä lopulta asettui.

“Etelä-Pohjanmaa on sopinut minun luonteenlaadulle, sillä tämä yritteliäisyys ja voimakas tahtotila kuvaavat hyvin pitkälle omaakin luonnetta. Sen takia minun on ollut hyvin helppoa olla täällä.”

Seudulta löytyi myös vaimo, pesäpallossa Suomen mestaruuksiakin voittanut Tuula (tyttönimeltään Hjelt). Nykyisin rouva Sarajärvi opettaa Seinäjoella liikuntaa ja terveystietoa. Huhtikuussa tulee täyteen 20 vuotta häistä, joissa bestmanina oli muuten nykyinen FC Lahden luotsi Toni Korkeakunnas.

Sarajärven pojat opiskelevat lukiossa, ja 18-vuotias Jesse kuuluu SJK:n harjoitusrinkiin.

“Kaikki on hienosti. Ei ihmisellä paremmin voi olla”, Sarajärvi sanoo.

SJK:n puheenjohtajana hän aikoo jatkaa niin kauan, kun hänestä on tehtävässä hyötyä. Jos tilanne muuttuu, hän toivoo ymmärtävänsä siirtyä sivuun – tai vähintään jonkun vinkkaavan asiasta.

“Mutta edelleenkin, SJK:ssa omistusenemmistö on minulla, ja minun puolestani se saa olla vaikka periytyvää. Se raha, mikä tähän on laitettu, on laitettu pysyvästi. Ei tätä ole tarkoitus saada takaisin koskaan. Se jää tähän seuraan.”